Veden äärellä kohoavan Iin kirkon on salama polttanut kahdesti

Seurakuntamestari Anne Laurila on ollut alalla jo kuusi vuotta. — Työssäni on parasta hautajaiset. Haluan ainutkertaisessa tilanteessa palvella mahdollisimman hyvin ihmisiä, kunnioittaa heidän suruaan ja ohjata tarvittaessa. Pidän muutenkin hautausmaalla työskentelystä, hän sanoo. Kuva: Jaani Föhr

Kolmanneksi vanhimpana Pohjois-Pohjanmaan seurakuntana Iin seurakunta juhli viime vuonna 650-vuotista taivaltaan. Nykyinen kulttuurihistoriallisesti merkittävällä paikalla Iin Haminassa sijaitseva 75-vuotias kirkko on kahdeksas. Edeltävä Pyhän Laurentiuksen kirkko tuhoutui salaman sytyttämään tulipaloon 1942.

– Sanonnan mukaan salama ei kahta kertaa iske samaan paikkaan, mutta Iin kirkon se on polttanut kahdesti, Iin seurakunnan seurakuntamestari Anne Laurila kertoo.

Laurila on päässyt Iin kirkossa ripille, myös hänen vanhempiensa hautajaiset on pidetty siellä.

Paljasjalkaisena iiläisenä Laurila tietää, miten tärkeä kirkon ja seurakuntatalon vieressä virtaava kaunis Iijoki on paikkakuntalaisille.

– Monesti omaiset haluavat hautapaikan mahdollisimman lähelle vettä, vaikka Kruunusaaren hautausmaalla se on jo muutenkin lähellä.

Vesi liittyy myös taiteilija Eero Nelimarkan maalaamaan alttaritauluun Jeesus opettaa veneessä. Se on Laurilan mukaan hieno ja sopii erityisen hyvin Iin kirkkoon juuri vesielementin takia.

Iin nykyinen kirkko vihittiin käyttöön 1950. Se on arkkitehtien Gustav Strandbergin ja Aarne Hytösen suunnittelema, pohjakaavaltaan matalaseinäinen kivinen pitkäkirkko, jossa on erillinen kellotapuli. Kuvanveistäjä, professori Oskari Jauhiaisen saarnatuoliveistoksissa on esitettynä evankelistojen symbolit ja Kristus-monogrammi. Kirkko sai votiivilaivansa 1990-luvun alkupuolella Iin kotiseutuyhdistyksen lahjoittamana. Kuva: Jaani Föhr

LAURILA ON koulutukseltaan agrologi, mutta ala ei kuitenkaan työllistänyt. Hän aloitti vuonna 2013 kausityöntekijänä Iin seurakunnassa ja viihtyi tehtävässä kolme kesää. Silloiset suntiot ehdottivat hänelle alaa. Laurila valmistui suntioksi 2018 Raudaskylän Kristillisestä Opistosta. Vuonna 2019 hän pääsi seurakuntamestarin sijaiseksi, ja työ myöhemmin vakinaistui.

Kirkon viereen on haudattu talvi- ja jatkosodissa kaatuneet iiläiset 123 sankarivainajaa. Kesällä 1955 paljastettiin kaatuneiden muistomerkki.

– Olen miettinyt nykyisessä maailmantilanteessa, jos meille tulisi vastaava tilanne, mihin hautaisimme mahdolliset sankarivainajat.

Maaliskuussa vuonna 2024 Laurila oli työvuorossa, kun jatkosodassa Viipurinlahdella kadonneen Kaarlo Eemil Hiivalan jäänteet haudattiin sankarimenoin.

– Se oli hyvin erikoinen ja poikkeuksellinen tapahtuma. Hiivala oli siunattu jo aikanaan poissaolevana, hautakivikin oli valmiina. Mukana oli puolustusvoimat, silloinen kirkkoherra Tapani Ruotsalainen ja haudatun jälkeläisiä. Se oli pienimuotoinen, hieno tilaisuus.

SYYSKUUSSA IIN kirkko suljettiin yllättäen kuntotarkastuksen yhteydessä löydettyjen asbestikuitujen takia. Messut siirtyivät seurakuntatalolle. Laurila odottaa innolla kirkon uudelleen avaamista kaikille terveellisenä rakennuksena. Syyskuussa myös kirkkoherra Ulla Mitrunen siunasi käyttöön lapsille oman Pikkulampaan kirkon.

Viikonloppu- ja juhlapyhien töiden takia seurakuntamestarin tehtävää on välillä haastavaa sovittaa lapsiperhearkeen. Introverttina Laurila kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa.

– Hengellisyys ei välttämättä niin näy minussa. Pidän messuista ja virsistä, kuten Silmäni aukaise. Kiirastorstain- ja pääsiäisyön messu ovat minulle koskettavimmat.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKolumni: Seitsemän sortin lepoa joulunpyhiin
Seuraava artikkeliKirja-arvio: Eläväinen historiikki Maarian kirkosta kertoo myös kristinuskon alkuvaiheista Suomessa

Ei näytettäviä viestejä