Tieto ystäväni Raili Kovalaisen kuolemasta tuli minulle järkyttävänä yllätyksenä. Hän menehtyi 19.11.2025 nopeasti edenneeseen vakavaan sairauteen.

Raili syntyi 15.12.1951 Vihdissä, mutta toimi työuransa aikana Hyvinkäällä ja Tampereella. Hän oli ensimmäisten pappisvirkaan vihittyjen naisten joukossa Suomessa vuonna 1988. Teologiuransa aikana hän kouluttautui sairaalasielunhoitajaksi sekä kirkon työnohjaajaksi. Hän oli myös kehittämässä saattohoitoa ja mukana kriisityössä. Suurimman osan työvuosistaan sairaalateologina hän toimi Tampereella. Raili rakasti työtään ja iloitsi pappiskutsumuksestaan. Hän kohtasi jokaisen ihmisen suurella sydämellä ja rakkaudella.

Raili avioitui ja sai tyttären ja pojan. Elämä näytti vuosien ajan hymyilevät kasvonsa. Kuitenkin 1990-luvun lama sekä perhettä kohdanneet läheisten menetykset toivat elämään myös surun. Omien vanhempiensa sekä oman poikansa menetys väritti hänen elämäänsä. Myöhemmin hän oli tyttärensä tukena lastensa isän kuollessa. Viimeiset vuotensa Raili asui Hyvinkäällä viettäen rauhallisia eläkepäiviä.

Railin vahva usko Taivaan Isään toi hänelle voimia ja luottamuksen siitä, että elämä ja usko kantaa. Hän sai voimansa lujasta luottamuksesta Taivaan Isään ja oli kuollessaan valmis siirtymään Taivaan kotiin, Jumalansa luokse, jota oli nuoruudestaan asti seurannut.

Omistan Raili-ystävälleni psalmin 73 on sanat: ”Minä saan aina olla luonasi, sinä pidät minun kädestäni kiinni. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.”

Soili Juntumaa
rovasti, työtoveri