Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen pitää breikin. Hän on puolisen vuotta virkavapaalla ja perustelee päätöstään hengellisyydellä, hiljaisuuden kaipuulla. FB-sivullaan hln sanoo: ”Työ on mieluisaa, rikasta ja antoisaa, mutta myös kokonaisvaltaista. Arki ja viikot täyttyvät monenlaisesta tekemisestä ja tilaa hitaammalle ajattelulle, lukemiselle ja kirjoittamiselle sekä oman hengellisyyden vaalimiselle ei ole helppoa löytää.”
Mitä tästä tulisi ajatella?
Minusta Leppäsen historiallinen päätös on raikas ja viisas. Siinä on jotain samaa kuin Björn Vikströmin päätöksessä (2019) jättää piispanhommat ja siirtyä oikeisiin töihin. Piispuus ei ole henkilöön sidottu esikuvavirka tai kaitsennallinen työikäisvirka, vaan tehtävä jota hoidetaan.
Leppänen tosin aikoo palata takaisin palkkaluokille, mutta päätös vetää henkeä osoittaa selkärankaisuutta – ja herättää keskustelua. Moni ihailee Leppäsen rohkeutta, tosin joku saattaa myös suhtautua pilkallisesti: ei kestä nainen hengellisen sodankäynnin eturintamassa.
Hengellisyys on tie, jonka kulkeminen on joillekin ammatti. Heitä kutsutaan piispoiksi, papeiksi ja muiksi hengellisen työn tekijöiksi. He saavat palkkaa olemalla esikuvia (mikä se sitten ikinä tarkoittaakaan) ja pohtimalla kristittynä olemisen haasteita (niitä kyllä riittää). Heidän pysähtymisensä hengellisyyden ääreen on luonnollista, sillä hengellisyys on heidän pääinstrumenttinsa. toki persoonan lisäksi. On siis ymmärrettävää että piispan sapattivapaa on isompi uutinen kuin tavallisen kulkijan kaipuun hetket ja jumalkurottautuminen.
Ehkä Leppänen toteuttaa virkavapaallaan symbolisesti monen muun haaveen. Yksi kaikkien puolesta.
Tiettävästi eräissä muissa maissa piispojen toimenkiertoon kuuluu säännöllisesti jaksoja, jolloin he voivat levätä Jumalassa (kuten Leppänen Helsingin Sanomien haastattelussa sanoo) tai olla levossa Jumalasta (mikä voi myös olla hyödyllinen näkökulma ammattikristitylle) – mitä itse kukin haluaa ja kokee tarpeelliseksi.
Hyvää matkaa, Mari Leppänen!
Kuva: Helsingin Sanomien haastattelu 11.12.
”Puolisen vuotta” on kolme kuukautta. Kaikkien muidenkin pitäisi saada lomaa, jotta voi ”levätä Jumalassa”. Eikö niin voi tehdä ilman lomaa ?
Asian voi ilmaista monella tavalla , mutta tietysti kirkolliset jännitteet on raskaita kokea . Tuossa asemassa kaikkea punnitaan ja monet ihmiset kirjoittavat suoraan ja somen välityksellä ja joutuu väistämättä omia puheita ja lausuntoja arvioimaan ja se ei voi olla vaikuttamatta .
Dosentti Matti Myllykoski(!) minulle aikoinaan Uuden Testamentin kreikkaa Helsingin yliopistossa opettaessaan sanoi kreikankielisen sanan σωτήρ ”sooter”, Pelastaja, esiintyvän koko UT:ssä vain yksikössä eikä lainkaan koskaan monikossa (esim. Pelastajat). Siten UT tuntee vain yhden Pelastajan eli Vapahtajan, joka siis on Jeesus Kristus, hän sanoi. Sanasta tulee myös sana soteriologia eli Raamatun pelastusoppi. Nämä tällaiset opetukset ovat todellisia helmiä opiskeluajoilta!
Kerran kauan sitten eräs mies oli syytettynä rikoksesta oikeudessa. Se taisi olla hevosvarkaus. Hän sanoi tuomarille, ettei itse ole tehnyt tätä rikosta, vaan se oli hänen vanha Aataminsa. Tuomari sanoi, että hän antaa tämän rangaistuksen sinun vanhalle Aatamillesi eikä sinulle itsellesi. Näin muistelisin kerrottaneen. Pastori ja Helsingin teologisen tiedekunnan dosentti Timo Eskola kertoi tämän tapauksen eräällä luennolla, joka käsitteli Roomalaiskirjettä.
Timo J. Eskola vastasi seinällään, kun kysyin häneltä, että muistaako hän tämän kertomuksen: ”Kyllä kyllä. Se oli Roomalaiskirjeen avainkohtia. Opetus antinomismin vaaroista.” Antinomismihan tarkoittaa lain hylkäämistä.
Kiitos blogista! Happi piukalla pitkään? Henkeä vedetään!
Virkakäsitys on väsyttänyt kirkon kahta erilaista kantaa edustavia lähes 40 vuotta. Yhteistä ymmärrystä ei ole saavutettu. Mari Leppäsen mukaan erilainen käsitys virasta linkittyy naisvihaan (Helsingin Sanomat 10.12.2025).
Piispojen uusi pastoraalinen ohje avioliittoon vihkimisestä, 3.6.2025, jakaa kirkkokansaa toisella teologisella jännitteellä. Lisäksi piispa Mari Leppänen toivoo itämaiseen uskontoon kuuluvan joogan rantautuvan osaksi evl kirkon hengellisyyttä. Marraskuun kirkolliskokouksessa 2025 myös joogasta oltiin kahta vastakkaista mieltä. Vastakkain ollaan myös seuraavat 40 vuotta? Vääntö jatkuu?
Piispa Leppänen on myös viime aikoina ollut usein esillä mediassa asiantuntijana edellä mainittujen teemojen äärellä. Media ei unohda eikä jätä rauhaan. Hiljaista ei ole ollut pitkään aikaan. Piispa Mari Leppäsen pitkä vapaa keväällä lienee viisautta?
RUKOUS SOPIVAISUUDESTA
Ijankaikkinen ja kaikkivaltias Jumala! minä tunnustan ja valitan sinun edessäs, että minä usein olen kantanut vihaa ja kateutta lähimmäistäni vastaan, ja kuin hän minun jollain muotoa vihoittanut on, ollut nopia vihaan ja en valmis ystävyyteen, ei ajatellen minun lyhykäistä ikääni, ja sinun tulevaista ankaraa tuomiotas kaikkein niiden ylitse, jotka mielistyvät lihan töihin, riitaan, kateuteen, vihaan ja toriin. Mutta minä rukoilen sinua laupias Jumala, ettäs tahtoisit anteeksi antaa minulle tämän suuren synnin, Jesuksen Kristuksen ansion tähden, ja antaa minulle hyvän suosiollisen ja leppyisen sydämmen, niin että minä mielelläni taitaisin anteeksi antaa minun lähimmäiselleni hänen vikansa ja rikoksensa niinkuin sinä minulle minun moninaisen velkani armosta anteeksi antanut olet; ja niin seurata minun rakasta Herraani ja Vapahtajaani, laupiudessa ja hiljaisuudessa, rakastaa minun vihollisiani, rukoilla hyvää heidän edestänsä, jotka minua vihaavat, ja ei ikinä toivottaa heille mitään pahaa, vaan vaeltaa rakkaudessa niinkuin Kristus minua rakastanut on, jolle sinun ja Pyhän Hengen kanssa olkoon kunnia ja ylistys nyt ja ijankaikkisesti! Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, s. 850-851, Raumalla 1963, O.Y. Länsi-Suomen kustannuksella.
Kaikkivaltias Jumala. Sinä olet luonut toiset meistä lahjakkaiksi, toiset lahjattomiksi. Mutta kaikille meille sinä olet antanut tilaisuuden uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja saada hänessä osaksemme taivasten valtakunnan armo ja se viisaus, joka on kaikkea ihmisymmärrystä ja tietoa ylempi. Auta, ettei kukaan meistä halveksisi toistaan, vaan sinun armosi perillisinä kunnioittaisimme toisiamme ja rakastaisimme toinen toistamme ja kaikkia ihmiseksi luotuja.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 87, WSOY, 1965.
Kuka täällä moderoi kaikkia kommenttejani? Astu esiin, jos uskallat.
No, nyt ne näkyvät täällä.
On ammatteja, joissa on töissä läpi vuoden seitsemänä päivänä viikossa aamusta iltaaa siitä huolimtta, että virallinen työviikko on viisipäiväinen ja 40-tuntinen ja että loma on lakien ja työsopimuksen mittainen. Loma onnistuu, kun poistuu maasta. Kokemusta on – ja myös kokemusta siitä, mihin tämä tahti voi johtaa.
Moni sairausloma voitaisiin välttää, jos kuvatun kaltaisissa ammateissa olisi mahdollisuus muutaman vuoden välein kolmen kuukauden vetäytymiseen: lepoon, asioihin syventymiseen, kirjoittamiseen. Se ei olisi vain työntekijän, vaan myös hänen työnantajansa etu.