Poliisin tietoon tuli vuonna 2024 kaikkiaan 1 808 epäiltyä viharikosta. Tieto selviää Poliisiammattikorkeakoulun viharikosselvityksestä, joka julkaistiin tällä viikolla.

Viharikosepäilyjen määrä oli viime vuonna suurempi kuin koskaan aiemmin viharikosselvitysten historiassa. Epäiltyjen viharikosten määrää on seurattu nykyisessä laajuudessaan Poliisiammattikorkeakoulussa vuodesta 2008 lähtien.

Viharikoksella tarkoitetaan tässä yhteydessä rikosta, jonka motiivina on viha. Rikoslaki ei tunne viharikoksia, mutta vihamotiivi voi olla rangaistuksen koventamisperuste. Mikä tahansa rikos voi siis olla viharikos. Viime kädessä asian ratkaisee tuomioistuin.

Poliisiammattikorkeakoulun selvitys koskee rikosilmoituksiin kirjattuja epäilyjä vihamotiivista. Viime vuonna yleisimpiä viharikosepäilyjä olivat kunnianloukkaukset ja pahoinpitelyt.

VIHARIKOKSEN MOTIIVI liittyy useimmin uhrin etniseen tai kansalliseen taustaan. Vuonna 2024 kaksi kolmasosaa poliisin tietoon tulleista viharikosepäilyistä liittyi etnisyyteen tai kansallisuuteen. Näiden rikosepäilyjen määrä myös kasvoi.

Viime vuoteen nähden selvää kasvua oli vammaisuuteen sekä seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun kohdistuneissa viharikosepäilyissa.

Uskontoon tai vakaumukseen liittyvien viharikosten määrä pysyi samalla tasolla edeltävään vuoteen verrattuna. Näidenkin rikosepäilyjen määrä on kuitenkin kasvanut selvästi 2020-luvulla. Kaikkiaan uskontoon tai vakaumukseen liittyviä viharikosilmoituksia kirjattiin viime vuonna 158.

Useimmiten uskontoon tai vakaumukseen liittyvän viharikosten kohteeksi joutuvat selvityksen mukaan islaminuskoiset.

Osin huolestuttavaa kehitystä voi selittää se, että viharikokset tunnistetaan aiempaa paremmin ja niistä ilmoitetaan poliisille aiempaa aktiivisemmin, tutkija Jenita Rauta arvioi Poliisiammattikorkeakoulun tiedotteessa.

Toisaalta Rauta arvioi, että esimerkiksi vammaisiin kohdistuvan viharikollisuuden lisääntyminen heijastelee yhteiskunnallista polarisaatiota. Tutkijan mukaan tietoa viharikoksista tarvitaan yhteiskunnan turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden kehittämisessä.

– Tiedon tuottaminen viharikoksista voi myös toimia käynnistäjänä laajemmille yhteiskunnallisille keskusteluille, jotka mahdollistavat ennakkoluuloisten ja syrjivien asenteiden sekä rakenteiden muuttamisen, Rauta toteaa tiedotteen mukaan.

Lue myös:

Merkittävä osa vihapuhetta koskee Suomessa uskontoa, ilmenee EU-raportista