Sanansaattajassa oli kerrottu joskus 1980-luvulla muutama hauskakin tapahtuma Elias Lönnrotin (1802-1884) elämästä. Joku oli suoraan kysynyt Lönnrotilta, että miksi hän on kerännyt tuollaista roskaa (kysyjä tarkoitti Kalevalaa). Elias oli vastannut, ettei hänellä ollut muutakaan tekemistä. Toisessa tapauksessa virsikirjakomitea oli jossakin koolla ja Lönnrot istui pöydän ääressä muutamien pappien kanssa. F. G. Hedberg katsoi pöydän alle ja huomasi, että jollakin ei ollut lainkaan sukkia jalassa. Hedberg kysyi: ”Kenen jalat?”. Elias vastasi niiden olevan hänen. Hedberg kysyi vielä, että miksi hänellä ei ole lainkaan sukkia jalassa. Elias sanoi, ettei hänellä ole tapana kesällä pitää saappaissa sukkia, koska on niin lämmintä. Vielä kolmas tapaus: kaksi pappia jutteli innokkaasti tuntikausia uskonasioista. Viereisellä soffalla Lönnrot makaili rennosti selällään. Lopulta Elias totesi: ”Ompa todella mukavaa kuunnella teidän puheitanne tai juttujanne.” Taas kerroin nämä tapaukset näin ulkomuistista. Minulle saattaa kyllä olla jossain tallella lehtileikekin, jossa tapaukset kerrotaan. Voi muuten olla, että juuri silloin kun lehti ilmestyi, oli kulunut 100-vuotta Lönnrotin kuolemasta.
Tosiaankin löysin kyseisen lehtileikkeen. Se on päivätty 5.4.1984. Otan vielä suoran lainauksen siitä: ”Virsikirjakomitea istui Turussa (Hedberg oli mukana). Käsiteltäessä virttä ”Etkös ole, ihmisparka” professori Essen väitti, että säepari ”Mik’ on jumalisuus meiss”, huono, heikko, joka ties” jne. oli virheellinen, sillä vaikka kaikki olikin katoavaista, jumalisuus kuitenkin pysyy iankaikkisesti. Lönnrot oli virkkanut olympialaisen rauhallisesti: ”No, tokkohan tuossa lie paljonkaan kerskaamista”
”Herramme kaikki voitot ovat uskon kautta meidän voittojamme. Olemme voittaneet jo ennen taistelua. Riemuitsemme jo, kun vielä tuhannet tuliset nuolet suhisevat päämme ympärillä. Ja vaikka meidän täytyisi alistua, on voitto kuitenkin meidän. Me voitamme kaikki hänessä, joka on rakastanut meitä.”
F. W. Krummacher, Länsi-Suomen Herännäislehti, Heinä-elokuu 2025, takakansi.
”Merellä aalto toisensa jälkeen syöksyy rantaa vasten aivan kuin tahtoisi särkeä sen voimallaan, mutta itse sortuu sitä vasten ja katoaa. Samoin synnitkin syöksyvät ylitsemme pyrkien sortamaan meidät epätoivoon, mutta niiden on pakko paeta, ja viimein ne häviävät tykkänään.”
Martti Luther, Länsi-Suomen Herännäislehti, Lokakuu 2025, takakansi.
Jumala tahtoo, että olemme iloisia: Hän vihaa surumielisyyttä. Jos hän olisi halunnut meidän olevan surullisia, hän ei antaisi meille aurinkoa, kuuta eikä maan hedelmiä, vaan hän olisi luonut pimeyden eikä antaisi enää auringon nousta eikä kesän tulla.
Martti Luther, Länsi-Suomen Herännäislehti, Syyskuu 2025, takakansi.