Yksi modernin ajan lähetystyön ihmeistä Itä-Aasiassa on ollut Korean tasavalta eli Etelä-Korea. Sen 50 miljoonasta asukkaasta noin 30 prosenttia – noin 15 miljoonaa ihmistä – on nykyään kristittyjä.
Etelä-Korean suurimpia kirkkoja ovat metodistit, presbyteerit ja helluntailaiset. Myös katolilaisia on runsaasti. Korean kirkot lähettävät maailmalle valtavan paljon lähetystyöntekijöitä. Vain yhdysvaltalaiset kirkot menevät tässä edelle.
Eteläkorealainen teologian professori Wonsuk Ma arvioi, että etenkin protestanttinen kristinusko on Koreassa karaistunut vainojen tulessa.
– Kristinusko protestanttisessa muodossaan kotiutui Koreaan vahvimmin 1900-luvun alussa. Siihen aikaan ajoittui myös Japanin brutaalin kolonisaation (1905–1945) alku, Ma sanoo.
Protestanttiset raamatunkäännökset ottivat käyttöön elitistisen sinokorean asemesta kansankielen ja korealaisen yksinkertaisen tavukirjoituksen. Siksi kristinusko levisi Man mukaan tavallisen kansan keskuudessa.
Korean sota vuosina 1950–1953 teki sekin Man mukaan vaikutuksen eteläkorealaisiin.
– Kristityt kansakunnat tulivat taistelemaan meidän puolellamme.
Kaikilla näillä asioilla oli Man mukaan valtava vaikutus kristinuskon leviämisessä ja kirkkojen kasvussa: kirkot ja läntiset lähetystyöntekijät auttoivat ja kärsivät kansan rinnalla.
– Toisin kuin muut uskonnot, kristinusko antoi korealaisille toivoa siitä, että kansakunta voi nousta uudelleen. Puhe Jumalan lupauksista ja kristinuskosta nouseva positiivisuus auttoivat.
Protestanttinen kristinusko onkin Man mukaan jopa osa eteläkorealaista kansallistunnetta.
Ma kuuluu itse suureen korealaiseen Assemblies of God -helluntaikirkkoon. Hän on kansainvälisesti tunnettu missiologi ja globaalin kristinuskon tutkija, ja tehnyt merkittävän lähetystyön ja akateemisen uran kotimaassaan, muualla Aasiassa ja Euroopassa. Ma osallistui kesäkuussa helluntaikirkkojen maailmankonferenssiin Helsingissä.
”Kristinusko antoi korealaisille toivoa siitä, että kansakunta voi nousta uudelleen.”
NELJÄNNES ETELÄ-KOREAN väestöstä on buddhalaisia, ja maassa on myös kungfutselaisuuden, šamanismin ja synkretististen uskontojen kannattajia. Puolet maan väestöstä ei lukeudu minkään uskonnon joukkoihin.
Man mukaan esi-isiä vahvasti kunnioittavasta kungfutselaisuudesta on Koreassa tullut uskonto, vaikka organisoitumisen aste on vähäinen. Buddhalaisuus taas on Man mukaan nykyisin melko hyvin organisoitunut. Uusia temppeleitä rakennetaan myös kaupunkeihin.
– Buddhalaisista teksteistä on tehty myös lauluja ja temppeleissä kuulee uutta tasa-arvon eetosta. Sellainen vetoaa nuoriin. Tässä mielessä kristinusko on Koreassa vaikuttanut muihin uskontoihin.
Buddhalaisuus on Man mukaan usein myös kytkeytynyt korealaiseen šamanismiin.
Kristinuskoa pidetään Man mukaan Koreassa usein ulkomaisena uskontona. Syynä ovat esimerkiksi monet lännestä perityt kristilliset traditiot. Kristinuskon korealaistuminen onkin pitkä ja teologisesti haastava prosessi.
– Protestanttinen kristinusko ei ehkä ole menestyksestään huolimatta kulkenut vielä aivan niin pitkälle, kuin yli tuhat vuotta sitten Koreaan tuotu buddhalaisuus, Ma pohdiskelee.
Itä-Aasian ikivanhoissa kulttuureissa esimerkiksi kristillistä antropologiaa ja synnin syvää merkitystä voi olla vaikea avata, koska ihminen ymmärretään usein pohjimmiltaan hyväksi.
– Yhteisöllinen kulttuuri ei myöskään automaattisesti tuo esiin kristinuskoon olennaisesti kuuluvaa yksilön vastuuta Jumalan edessä. Synti merkitsee Itä-Aasiassa usein sitä, että vahingoitat perheen mainetta, Ma sanoo.
GLOBAALIN KRISTINUSKON tuntijana Ma arvioi myös lännen tilannetta. Eurooppa on hänestä edelleen hyvin kristillinen ja kirkoilla on hyvät toimintaedellytykset.
– Kristinuskolla on Euroopassa vahva lukumääräinen enemmistö. Aasiassa me olemme melkein aina vähemmistöjä.
Ma kehuu myös eurooppalaista teologiaa ja vahvaa lähetystyön traditiota. Siksi hän ihmetteleekin, miksi lännen kirkoissa nykyisin usein pelätään maahanmuuttajien muslimivähemmistöjä.
– Kyse ei ole islamin vahvuudesta, vaan kirkkojen heikkoudesta, Ma arvioi.
Euroopan kirkoissa tehdään Man mielestä ajatusvirhe: omaa nykyisyyttä peilataan 1900-lukuun, jolloin kirkot pitkälti hallitsivat läntisiä kansakuntia.
– Älkää tehkö niin. Verratkaa itseänne tänään alkukirkkoon: se oli pieni ja marginaalissa, mutta se lähti kasvuun. Jumala siunaa edelleenkin teidän kirkkojanne.
”Kristinuskolla on Euroopassa vahva enemmistö. Aasiassa me olemme melkein aina vähemmistöjä.”
VUOSITUHANNEN VAIHTEESSA Etelä-Koreasta tuli hyvin vauras maa. Man mukaan hyvinvointi yllätti kirkot. Niiden kasvu pysähtyi ja kääntyi jopa laskuun. Sekularisoitunut nykypolvi ei enää tunne kansan ja kirkkojen menneisyyden kamppailuja.
– Vaurauden seurauksiin, kuten maallistumiseen, ei oltu teologisesti varautuneita. Jouduttiin miettimään, miksi Jumala on pelastanut ja siunannut meitä.
Kirkkojen kasvua on pysäyttänyt myös Etelä-Korean hyvin vähäinen syntyvyys.
– Seurakuntalaisemme ikääntyvät ja lapsityö näivettyy.
Uusi kirkkojen evankelioimisen kohde ovatkin nykyisin Etelä-Koreaan muualta Aasiasta tulevat siirtotyöläiset.
– Korean kirkkojen on muutettava lähes kaikki, jotta nämä uudet ihmiset tuntisivat kirkkomme kodeikseen.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä