Tummanruskean, puisen vuoteen päiväpeitteellä lepää tyynyjen ohella avonainen kirja. Aamu- ja ehtoovirsiä -nimisestä teoksesta näkyy sanoja virrestä 464: ”Nyt päättyi päivä armas, yö joutui eteemme. Vaan herra Jeesus rakas, ain´asu kanssamme.”

Vuoteen vieressä olevassa esittelytekstissä syvennytään lyhyesti uniin liittyviin raamatunpaikkoihin. Raamatussa onkin yllättävän monta uniin liittyvää kertomusta, aina Vanhan testamentin Joosefista ja Danielista alkaen.

Vuode, virsikirja ja Raamatun unet ovat osa Hämeenlinnan kaupunginmuseo Skogsterin Unessa-näyttelyä. Pieni, mutta sitäkin kiehtovampi kokonaisuus johdattaa nukkumiseen ja uniin paitsi kulttuurihistorialliselta, myös käytännölliseltä ja tarinalliselta kantiltaan.

Näyttelyn konkreettista antia ovat lavojen päältä löytyvät, eri aikakausien nukkumistapoja kuvaavat sängyt. Säätyläisneidon kamari 1700-luvulta näyttää luonnollisesti erilaiselta kuin varusmiehen karu inttipeti muutama sata vuotta myöhemmin. Yhdistäviä tekijöitä ovat vain sänkyjen viereltä löytyvät yöastiat.

ON ERIKOISTA ajatella, että ylivoimaisesti suurinta osaa historiastaan ihminen ei ole nukkunut pehmeiden patjojen päällä sängyllä. Nukkuminen ei lisäksi ollut varhaisempina aikoina lainkaan niin yksilöllistä kuin nykyään, sillä perheenjäsenet ja ystävyksetkin tapasivat nukkua vierekkäin. Joskus nukuttiin jopa useamman henkilön ryhmissä.

Nykyaikaisemmat yhden ihmisen vuoteet alkoivat yleistyä Suomessa vasta 1700-luvulta lähtien. Niidenkin voittokululla on osin kirkollinen taustansa, sillä pappilat ottivat yksilövuoteet ensimmäisinä käyttöön, yhdessä kartanoiden ja porvariskotien kanssa.

Unessa-näyttelyn yhdessä nurkkauksessa kuuluu äänitteiltä kehtolauluja eri puolilta maailmaa, Suomen lisäksi muun muassa Somaliasta, Kongosta ja Afganistanista.

Nykyään kehtolauluja lauletaan unta etsivälle enää harvoin, mutta ennen ne olivat tehokas tapa tuudittaa pienokaiset höyhensaarille. Ne olivat osa kansanperinnettä, jota ei tarvinnut merkitä kirjallisesti ylös, vaan lapsuudesta tuttu laulu siirtyi seuraavalle sukupolvelle muistitiedon välityksellä.

Skogsterin nurkkasängylle voi myös oikaista hetkeksi kuuntelemaan kehtolauluja, jotka saavat silmäluomet painumaan herkästi alas.

HAUSKIN OSA näyttelyä ovat seinälle sijoitellut mustat taulut, joista voi lukea vanhoja nukkumiseen ja uniin liittyviä kaskuja ja sanontoja.

Tammelasta on vuodelta 1913 muistiin merkitty muun muassa lausahdus, jonka mukaan ”kun sellaisen ihmisen tyynyn alle pannaan virsikirja, joka on unissaan kovin rauhaton, saa hän levon”.

Kansantaiteilija ja kylähulluksi tituleerattu, pappien saarnojen ulkoa muistamisesta lempinimen ”Kalkkimaan pappi” saanut Petter Herajärvi Alatorniolta lausui puolestaan 1800-luvun lopulla, että ”kun ensin nukkuu ja siinä väsyy, niin sitten lepää, ja kun siinä väsyy, niin sitten makaa, ja kun siinä väsyy, niin sitten lakkaa”.

Lopella on puolestaan lohkaistu viime vuosisadan alussa opettavainen viisaus, ”ken unta rakastaa, se köyhänä pysyy”.

Unessa -näyttely on esillä Hämeenlinnan kaupunginmuseo Skogsterissa 2.11 saakka.