Suomalainen luterilainen usko on lähes näkymätöntä, mutta kun on kyse seinistä, yhtäkkiä se aktivoituu riitelyksi. Tämän näkee hyvin, kun seuraa paikallislehtien uutisia seurakuntien taloustilanteesta ja sen vaikutuksesta omistettuihin kiinteistöihin.

Kirkkorakennuksiin kohdistuvat muutokset ja luopumiset luonnollisesti herättävät tunteita. Ne ovat tuttuja ja rakkaita, niihin liittyy muistoja ja niiltä odotetaan pyhää tunnelmaa.

Mutta kohdistuu intohimoa myös seurakuntatiloihin ja leirikeskuksiin. Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa suuren Salon seurakunnan, jossa Kiikalan ja Muurlan kirkkoalueen seurakuntatiloista on riidelty kiivaasti. Seurakunnalla on olemassa pitemmälle tulevaisuuteen katsova kiinteistöstrategia, jossa on linjattu, että näistä tiloista luovutaan.

Kiikalassa ja Muurlassa asia on kiihdyttänyt. Tiloissa on ollut paikallista toimintaa – useinhan on niin, että seurakunnan tilat ovat seudun toimivimpia kokoontumistiloja. ”Meiltä viedään kaikki”, on surullinen viesti, jota kuulee paikkakunnilta, kun väki ja sen myötä palvelut vähenevät ja lopulta viedään kirkon tilatkin.

SALON SEURAKUNNALLA on lämmitettävänä, huollettavana ja remontoitavana 23 kirkkoa ja kappelia, 16 seurakuntatilaa ja 7 leirikeskusta ja -majaa. Samaan aikaan pitäisi taata palvelut seurakuntalaisille ja maksaa työntekijöiden palkat. Lisää rakennuksia on luvassa, mikäli rovastikunnan seurakuntia yhteen liittävä Rova 2030 -hanke toteutuu.

Seurakuntatilojen myyminen ei ole helppoa etenkään pienillä paikkakunnilla. Ne ovat usein isoja rakennuksia. Vielä vaikeampaa on löytää ostajaa kirkoille. Isosta-Britanniasta on esimerkkejä vanhoista kirkoista, joita on muutettu omakotitaloiksi. Meillä asuintaloksi muutettu kirkko löytyy tiettävästi vain Helsingistä.

Sen sijaan vanhoja kirkkoja meillä muutetaan monitoimitiloiksi nyt yhteistyössä Museoviraston kanssa. Se on mitä järkevin ratkaisu. Riitaa se silti herättää. Kahvittelutilat kirkkoon ja irtotuolit saattavat tuntua epäpyhältä.

RAKENNUKSEN PYHYYTTÄ voi miettiä eri kannoilta. Jos sitä ajatellaan vanhatestamentillisen juutalaisen temppelin mallin mukaan, pyhä rajaa ja eristää. Esiripun taakse kaikkein pyhimpään astuva oli kuoleman oma. Kristinuskon näkökulmasta Jeesuksen kuolema ristillä kuitenkin repäisi esiripun ja tie pyhään avautui.

Pyhä asuu kristityn sisimmässä ja niinpä kirkkorakennuskin voi olla kauttaaltaan tulvillaan sekä pyhyyttä että elämää. Se voi olla koti, jossa tapahtuu hyvässä järjestyksessä erilaisia toimintoja ja jossa myös hiljennytään.

Salon seurakunnassa Kiikalan ja Muurlan seurakuntatiloista on nyt kesällä tehty myyntipäätös, jossa seurakunta jää osaan tiloista vuokralle ja näin toiminnat voivat jatkua. Aikaa myöten on kuitenkin hyvä niin Salossa kuin muuallakin pitää kiinni siitä, että kirkot muuttuvat paikkakunnan kodiksi ja sydämeksi muutosremonteilla.

Muutosremonteissa on hyvä katsoa rohkeasti tarpeeksi pitkälle eteenpäin, jotta ne mahdollistavat monenlaisen toiminnan jumalanpalveluksista ja konserteista kerhoihin, kokouksiin, liikuntaan ja toimistotyöhönkin.