Turun kulttuurilautakunta päätti hylätä Liedon seurakunnan pyynnön palauttaa neljä keskiaikaista pyhimysveistosta alkuperäiselle paikalleen Liedon kirkkoon.
Päätös tehtiin kulttuurijohtaja Anu Laitilan esityksen mukaisesti.
Seurakunnan pyyntö koski neljää veistosta, jotka ovat nyt esillä Turun linnassa. Ne ovat Liedon Madonna, Pyhää Pietari, kärsivä Job ja Pyhä Sebastian.
Patsaat ovat olleet Turun kaupungin hallussa vuodesta 1895 lähtien. Kaupungin omistukseen patsaat siirtyivät muinaismuistojen keräilijä Kustaa Adolf Petterssonin välityksellä.
Kaupunki ja seurakunta ovat erimielisiä siitä, oliko patsaiden omistusoikeus siirtynyt Petterssonille laillisesti.
Erimielisyys koskee sitä, oliko esineiden luovutukselle tuomiokapitulin suostumus. Tätä suostumusta edellytetään sekä vuoden 1869 kirkkolaissa ja että vuoden 1833 muinaismuistoasetuksessa.
Tuomiokapitulin arkistosta lupapäätöstä ei ole löytynyt. Kaupunki vetoaa kuitenkin vuoden 1895 kirkonkokouksen pöytäkirjan toteamukseen, jonka mukaan esineet luovutettiin Petterssonille sillä ehdolla, että asianomaiset viranomaiset antaisivat siihen luvan.
Lisäksi kirkkoherra Karl Oskar Mannström puolusti myyntiä Aura-lehdessä 27.5.1895 päivätyssä kirjoituksessaan toteamalla, että tuomiokapitulin lupa veistosten myynnille oli saatu. Kaupungin näkemyksen mukaan kirjoituksen painoarvoa lisää se, että tuomiokapituli oli samana vuonna asettanut Mannströmin puheenjohtajaksi pappien palkankorotusta koskevaan työryhmään.
Kulttuurijohtajan esityksessä päätöstä perustellaan myös sillä, että esineellisen kulttuurihistorian säilyttämiselle parhaat olosuhteet on ammatillisesti hoidetuissa museoissa. Tällä hetkellä pyhimyspatsaista huolehtii Turun kaupunginmuseo.
Lisäksi Turun Linnassa on toiminut aikanaan katolinen kappeli ja siksi se on kaupungin näkemyksen mukaan katolista alkuperää olevien pyhimysveistosten ”osuvin sijoituspaikka”.
LIEDON kirkkoherra Risto Leppänen on kulttuurilautakunnan päätökseen pettynyt. Hän toteaa, että asiasta on neuvoteltu Turun museotoimen kanssa vuosia.
Seuraavaksi seurakunta aikoo tehdä päätöksestä kaupungille oikaisupyynnön. Tarvittaessa seurakunta on Leppäsen mukaan valmis viemään kysymyksen oikeuden ratkaistavaksi.
– Siihen se väistämättä menee, jos neuvottelun tie ei ole mahdollinen. Mutta itse pidän neuvottelua ensisijaisena.
Oikeudellisen arvioinnin osalta Leppänen nostaa esiin Pietarsaaren seurakunnan tapauksen vuodelta 1916. Tuolloin käräjäoikeus palautti seurakunnalle esineitä, kun katsottiin, etteivät ne ole siirtyneet pois seurakunnan omistuksesta laillisessa järjestyksessä.
– Jos [tuomiokapitulin] pöytäkirjoista ei löydy pitävää todistetta, niin oikeudellisesti se näyttää seurakunnan edun puolta, Leppänen sanoo.
Hänen mielestään sillä, että patsaiden myyntiä aikanaan Aura-lehdessä puolustanut Mannström on ollut tuomiokapitulin palkkatyöryhmän puheenjohtaja, ei ole mitään tekemistä nyt käsillä olevan kysymyksen kanssa.
Leppänen korostaa, ettei seurakunnan kannalta keskeinen kysymys koske patsaiden omistusoikeutta vaan niiden säilytyspaikkaa.
Kysymystä siitä, mikä taho voi parhaiten taata kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden esineiden säilymisen, Leppänen kommentoi toteamalla, että kirkko on tottunut kulttuuriperinnön säilyttäjä.
– Patsaiden alkuperäinen paikka on kirkko, jossa ne eivät ole vain historiallisen vaan myös uskonnollisen katseen kohteina.
Lue myös:
Liedon seurakunta toivoo patsaitaan takaisin – Turun museokeskus ei innostu asiasta
Ilmoita asiavirheestä