Kun Jeesus ratsastaa Jerusalemiin, opetuslasten joukko ylistää Jumalaa suureen ääneen. Mutta Jeesus itkee. ”Kunpa sinäkin ymmärtäisit, missä turvasi on!” (Luuk. 19:42)

Jerusalem ei ymmärtänyt, että Jeesuksessa Jumala lähestyi kansaansa erityisellä tavalla. Se oli etsikkoaika: Jumalan vierailu, tarkastuskäynti. Etsikkoaika voi olla jokin tietty hetki elämässä, mutta se on myös koko se aika, jolloin Jumala kutsuu. Silloin Jeesus pysähtyy kohdalle ja pyytää, että ihminenkin pysähtyisi.

Etsikkoaika on myös tutkinnan aikaa. Mikä elämässä on väärin, mistä pitää luopua?

Jerusalemiin saavuttuaan Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos kaupankävijöitä. Temppelin uhritoimituksia varten tarvittiin uhrieläinten myyjiä ja rahanvaihtajia. Niiden aiheuttamaan hälyyn oli totuttu. Mekin kuvittelemme tarvitsevamme kaikkea sitä, mikä tuo hälyä mieleen ja sydämeen. Osa siitä voi olla tarpeellista. Osasta pidämme kiinni koska pelkäämme hiljaisuutta. Turhan hälyn puhdistaminen sydämestä voi tuntua pelottavalta.

Sydämen temppeliin yhtäkkiä ilmestyvä Jeesus, joka alkaa ajaa hälyn aiheuttajia ulos, voi tuntua tuomarilta, ei auttajalta. Mutta niin kauan kuin Jumala herättelee ja ravistelee, hän myös rakastaa. Hän tahtoo tehdä tilaa rauhalle, rukoukselle ja todelliselle turvalle.

Kerran tulee viimeinen etsikkoaika. Jumala ottaa lopullisesti vallan temppelissään. Missä silloin on turvasi?

Pohdittavaksi: Mihin totuttuihin asioihin turvaan, vaikka ne häiritsevät sydämeni temppelin rauhaa?

11. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan Etsikkoaikoja
Tekstit: Ps. 33:12, Ps. 81:9–17, Jes. 55:6, Jer. 18:1–10, Ilm. 3:1–6, Luuk. 19:41–48
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään Kansan Raamattuseuran opiskelija- ja nuorisotyölle sekä seurakuntien nuorisotyötä tukevaan toimintaan.

Lue myös:

Sunnuntain evankeliumi: Jumalan omaisuuden hoito

Sunnuntain evankeliumi: Totuus ei huuda vaan kasvaa