
Tämä haastattelu alkaa perumisella. Olen valvonut yön sairaalassa läheiseni kanssa. Aamulla soitan Bo-Göran Åstrandille, kerron syyn ja kysyn, voisimmeko vaihtaa haastattelupäivää. Sen pienen hetken aikana, jonka puhelimessa jaamme, Åstrand ei keskity oman kalenterinsa uudelleenjärjestämiseen, vaan minun ja läheiseni tilanteeseen. Hän on myötätuntoinen tavalla, joka tuntuu aidolta, jopa harvinaislaatuiselta. Viikkoa myöhemmin tapaamme Piispantalossa Porvoossa. Åstrand muutti…
Ilmoita asiavirheestä