Ulkoapäin katsottuna Potsdamissa sijaitseva Friedenskirche muistuttaa kuvankaunista maalausta. Tyynellä säällä kirkko ja sen vierellä sijaitsevat rakennukset peilautuvat harmonisesti pienen lammen pintaan.
Christian Zedler on työskennellyt kirkossa suntiona joulukuusta 2017 lähtien. Hänen tehtävänään on huolehtia kirkkorakennuksen ylläpidosta ja siitä, että jumalanpalvelukset, vihkimiset ja hautajaiset sujuvat ilman ongelmia.
Kuuluisan Sanssoucin linnan puistoalueen juurella sijaitseva Friedenshkirche on kuulunut – kuten myös rokokootyyliä edustava Sanssoucin linna ja sitä ympäröivä puistoalue – Unescon maailmanperintökohteisiin vuodesta 1990 lähtien.
Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm IV:nnen 1840-luvulla rakennuttama kirkko on saanut vaikutteita varhaiskristillisestä italialaisesta kirkkoarkkitehtuurista. Kolmilaivaisen basilikan arkkitehtonisena esikuvana toimi roomalainen San Clementen kirkko.
– Hän päätti jo kruunuprinssinä ollessaan, että kun hänestä tulee kuningas, hän rakennuttaa basilikatyylisen kirkon italialaisen esikuvan mukaan. Hän laati myös pääosin rakennuspiirustukset. Arkkitehtien tehtävänä oli varmistaa, että rakennuksen mitat ovat oikeat ja että rakennuksesta tulee kestävä, Zedler kertoo.
KIRKKO VIHITTIIN käyttöön syyskuussa 1848 kuninkaan ja kuningatar Elisabeth Ludovikan läsnäollessa. Rakennustyöt kirkon ympärillä jatkuivat kuitenkin vielä vuoteen 1854 asti.
Kirkon yhteyteen muodostui kaunis, pikemminkin luostaria kuin kirkkoa muistuttava arkkitehtoninen kokonaisuus, johon kuuluu kirkon lisäksi 42-metrinen kellotorni, valopiha ja kirkon sisäpihaa ympäröivä ristikäytävä. Puiston puolella sijaitseva mausoleumi ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, se valmistui vasta vuonna1890.
– Tänne tulee usein turisteja, jotka kysyvät, että missä museossa he ovat. Vastaan aina, että tämä on toiminnassa oleva evankelinen kirkko.
Seurakuntaan kuuluu Zedlerin mukaan noin 1 500 jäsentä. Seurakunnalla on vain käyttöoikeus kirkkoon, joka on Preussin palatsien ja puutarhojen säätiön omistuksessa.
”Tehtävänäni on huolehtia siitä, että ovia pidetään mahdollisimman vähän auki.”
Myös kirkon sisätila on tehty kuninkaan suunnitelmien mukaan. Niin keskikäytävän kosmaattikoristeltu lattia ja keskilaivan sivulaivoista erottavat marmoripylväät kuin myös kaislapunotut tuolit valitsi kuningas.
Alttarin takaseinän kupolikattoa koristaa alkuperäinen italialainen 1200-luvun alkupuoliskolta peräisin oleva mosaiikkiteos. Mosaiikki kuului Muranon saarella sijainneeseen San Ciprianon kirkkoon, joka purettiin vuonna 1835. Fredrik Vilhelm – tuolloin vielä kruunuprinssi – osti mosaiikin välittäjien avustuksella, ja se kuljetettiin vesiteitse Potsdamiin.
– Mosaiikin keskellä nähdään valtaistuimella istuva Kristus. Hänen vierellään seisovat Neitsyt Maria ja Johannes Kastaja ja vähän ulompana Pyhä Pietari ja Cyprianus. Teos on todella vaikuttava. On uskomatonta, että mosaiikki on koottu miljoonista sormenpään
kokoisista palasista.
Historiallisesti merkittävä kirkko vaatii erityistä suojelua. Siksi nopeita ilmankosteuden ja lämpötilan vaihteluita on vältettävä.
– Jumalanpalvelukseen tullaan sivuovista. Pääovi avataan vain erityisissä tilanteissa, kuten juhlajumalanpalveluksissa. Tehtävänäni on huolehtia siitä, että ovia pidetään mahdollisimman vähän auki.
Myös kosmaattilattia vaatii varotoimia.
– Tahrat jäävät lattiaan, sillä marmoria ei ole käsitelty. Siksi ehtoollisviinimme on valkoviiniä. Myös värikkäiden kukkien ripottelu vihkiäistilaisuudessa on kiellettyä, koska ne värjäävät. Haasteellisinta on se, että meidän on suojeltava täällä kaikkea, vaikka kirkko on normaalissa toiminnassa.
Ilmoita asiavirheestä