Helsingin eläkkeellä oleva metropoliitta Ambrosius lausui Aamun Koitto-lehdessä viime viikolla ilmestyneessä 80-vuotishaastattelussaan, että ortodoksisella kirkolla on nykyään luterilaisen ja katolisen kirkon kanssa ”vahva yhteinen opillinen perusta”.

– Siksi olisi korkea aika harjoittaa vieraanvaraisuutta ehtoollisen vietossa, ekumeenisissa perheissä ensimmäiseksi, Ambrosius esitti toiveenaan Aamun Koiton haastattelussa.

Metropoliitan toive tai ehdotus on ekumeenisesti ja teologisesti merkittävä ja rohkea. Mitä siitä voitaisiin ajatella luterilaisessa ja katolisessa kirkossa?

KUOPION PIISPA Jari Jolkkonen toteaa, että ”ekumenian päämääränä pitäisi olla näkyvä ykseys”.

– Pelkkä sydänten yhteys ja hyvä mieli ei riitä. Ja näkyvä ykseys toteutuu yhteisessä ehtoollisen vietossa. Tätä ei aina muisteta. Metropoliitta Ambrosius muistuttaa aiheellisesti tästä ekumenian päämäärästä. Emme voi tyytyä vähempään, Jolkkonen sanoo.

Jolkkonen muistuttaa, että toisaalta kestävä ykseys perustuu rehellisyyteen. Evankeliumin perustotuuksia ei voi hänen mukaansa sivuuttaa.

– Käsitys ehtoollisesta kuuluu näihin olennaisiin perustotuuksiin.

Ortodoksisten ja luterilaisten kirkkojen välillä ei ole ehtoollisyhteyttä. Siitä ei ole toistaiseksi voitu sopia myöskään katolisen kirkon ja luterilaisten kirkkojen välillä.

Jolkkonen on väitöskirjassaan (2005) tutkinut Martti Lutherin ehtoollisteologiaa. Hänen mukaansa katolilaiset, luterilaiset ja ortodoksit jakavat olennaisesti saman käsityksen ehtoollisen sakramentista, siis realistisen ehtoollisopin: Jumalan sanan ja rukouksen voimasta ehtoollisen leipä ja viini tulevat Kristuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi.

– Voimme kaikki aivan vapautuneesti puhua elementtien ”muuttumisesta”, mitä verbiä vaikkapa Johannes Krysostomoksen liturgiassa käytetään. Ehtoollinen on Kristuksen asettama ja se välittää Jumalan armon ja syntien anteeksiantamuksen, siksi sanomme kaikki sitä sakramentiksi eli mysteerioksi.

– Mitään olennaisia eroja ei tässä asiassa meidän kesken ole. Ja vaikka näiden kirkkokuntien kesken, osin niiden sisälläkin, on yksityiskohdissa vähän eri painotuksia pappeudesta, niin kaikki kuitenkin pitävät kirkon vihkimysvirkaa Jumalan asettamana ja kirkolle välttämättömänä. Vain pappi voi toimittaa ehtoollisen, Jolkkonen sanoo.

Moni ortodoksipappi jakoi ehtoollisen luterilaiselle, kun kyse oli ekumeenisesta perheestä.

NÄISTÄ SYISTÄ on Jolkkosen mukaan hyvät perusteet toivoa, että yhteinen käsitys kristinuskon perustotuuksista, myös ehtoollisesta, voisi johtaa ehtoollisvieraanvaraisuuteen.

Enemmänkin haasteita voi Jolkkosen mukaan tulla ehtoollisopin taustalla olevista asioista. Tähän kuuluu juuri kysymys ehtoollisvieraanvaraisuudesta.

– Näkyvä yhteys toteutuu kirkkojen ehtoollisyhteytenä, sen sijaan ehtoollisvieraanvaraisuus koskettaa yksilöä: se tarkoittaa, että toivotamme, tietyin edellytyksin, toisen kirkon kastetun jäsenen omaan ehtoollispöytään vieraana.

Kirkkojemme teologeilla on Jolkkosen mukaan hieman erilaisia näkemyksiä ehtoollisvieraanvaraisuudesta.

– En itsekään sitä kannata välineenä näkyvään ykseyteen. Mutta kyllä esimerkiksi ekumeenisissa perheissä, missä on ortodokseja ja luterilaisia, olisi sielunhoidollisista syistä hyvä soveltaa ehtoollisvieraanvaraisuutta. Tässä mielessä ymmärrän hyvin metropoliitan näkemyksiä, Jolkkonen sanoo.

Piispa kertoo, että hänen suvussaan puolet on ollut ortodokseja ja puolet luterilaisia.

– Olen kuullut oman sukuni piirissä, että moni ortodoksipappi jakoi ehtoollisen luterilaiselle, kun kyse oli ekumeenisesta perheestä. Ja varmaan toisinkin päin. Ehtoollisvieraanvaraisuutta on siis sielunhoidollisista syistä ja yksittäisissä tilanteissa harjoitettu Itä-Suomessa jo maailman sivu, piispa Jari Jolkkonen sanoo.

KATOLINEN KIRKKO tarkastelee ehtoollisyhteyttä ortodoksisen kirkon kanssa toisista lähtökohdista, kuin luterilainen.

Helsingin katolinen piispan Raimo Goyarrola toteaa, että katolinen kirkko tunnustaa ortodoksisten kirkkojen ehtoollisen pätevyyden.

– Ortodoksinen kirkko on säilyttänyt apostolisen suksession ja sen myötä piispanviran. Tämän seurauksena ortodoksisen kirkon pappisvihkimys on pätevä, ja se mahdollistaa leivän ja viinin konsekroimisen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, Goyarrola sanoo.

Paikallisesti on Goyrrolan mukaan mahdollista harjoittaa niin sanottua ehtoollisvieraanvaraisuutta oikeutetuista syistä ja molempien asianomaisten piispojen luvalla.

– Suomessa joillakin katolilaisilla onkin lupa vastaanottaa ehtoollinen ortodoksisessa kirkossa.

Katolisessa käsityksessä eukaristisen ruumiin ykseys edellyttää kirkollisen ruumiin ykseyttä. Siksi ennen täyden kirkollisen yhteyden saavuttamista ehtoollista voidaan Gotarrolan mukaan jakaa vain erittäin painavista syistä.

– Ekumenian päämäärä on juuri kirkollinen ykseys ja yhteys, jotta saavutettaisiin eukaristinen yhteys. Ehtoollisyhteys ei ole vain yksi väline muiden joukossa, vaan ekumenian päämäärä.

Goyarrolan mukaan on totta, että pienissä yhteisöissä, kuten perheessä, on kivuliasta havaita, ettei voi osallistua saman Kristuksen ruumiin ehtoolliseen yhdessä.

– Tämän kivun ja surun tulisi johdattaa meitä rukoilemaan entistä enemmän kristittyjen ykseyden puolesta. Voisiko katolinen puoliso sunnuntaisin vastaanottaa ehtoollisen ortodoksisessa kirkossa tai päinvastoin tavanomaisena käytäntönä? Se ei ole minun päätettävissäni. Asia vaatii korkeamman tason päätöksen, Goyarrola sanoo.

Avain ekumeniaan ortodoksien kanssa on ekklesiologia – ymmärrys siitä, mitä on kirkon katolisuus.

SUHDE KATOLISEN ja ortodoksisen kirkon välillä Suomessa on Goyarrolan mukaan veljellinen ja lämmin.

– Piispanvihkimykseeni osallistuivat silloinen arkkipiispa Leo sekä kaikki virassa olevat metropoliitat. Pidin sitä merkkinä yhteydestä, rakkaudesta ja ystävyydestä. Nykyisen arkkipiispa Elian kanssa meitä yhdistää syvä ystävyys ja hengellinen veljeys. Haaveilen siitä, että näkisin ja kokisin kirkkojen ykseyden jo täällä maan päällä – ja miksei se voisi alkaa juuri Suomesta, Goyarrola sanoo.

Viime toukokuussa Gotarrola kertoo saaneensa mahdollisuuden vierailla arkkipiispa Elian kanssa Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan luona.

– Kysyin häneltä, edellyttääkö katolilaisten ja ortodoksien ykseys sitä, että kaikki ortodoksiset kirkot olisivat mukana yhtä aikaa, vai voisiko ykseys syntyä ensin kansallisella tasolla. Hän vastasi, että koko ortodoksisuuden tulisi olla mukana. Ajattelin silloin nykyistä tilannetta Venäjän kanssa ja sanoin surumielisesti: “Eli meidän täytyy vielä odottaa.” Patriarkka katsoi minua yhtä surullisin silmin ja vastasi: “Niin on.”

Suomi on Goyarrolan mukaan ”ekumenian paratiisi”.

– Kuten olemme luterilaisen kirkon kanssa onnistuneet etenemään teologisissa kysymyksissä, olisi hyvä tehdä samoin myös paikallisen ortodoksisen kirkon kanssa. Uskon, että avain ekumeniaan heidän kanssaan on ekklesiologia – ymmärrys siitä, mitä on kirkon katolisuus, miten se on läsnä jokaisessa paikalliskirkossa, piispa Raimo Goyarrola sanoo.

LUTERILAISET JA ortodoksiset kirkot ovat käyneet keskenään ja toisaalta erikseen katolisen kirkon kanssa oppikeskusteluja tai dialogeja, joissa on käsitelty myös ehtoollista. Kansainvälinen luterilais—ortodoksinen yhteiskomissio on käsitellyt ehtoollista ainakin vuosina 2006 ja 2008. Luterilais—katolinen dialogi on myös käsitellyt ehtoollista. Katolisen kirkon ja ortodoksisten kirkkojen dialogia vie eteenpäin korkeimmalla tasolla osapuolien Yhteinen kansainvälinen dialogikomissio.

Lue myös:

Näkökulma: Kristinuskon tulevaisuus on katolis—helluntailainen

Piispat linjasivat kummeista – Katso tästä minkä kirkkojen jäsenet kelpaavat kummiksi

Vaasassa tehdään yhdessä hyvää – kaupungin ja seurakuntien yhteistyöllä pyritään SILTA-hankkeella edistämään työllistymistä ja kotoutumista

Ilmoita asiavirheestä