Jeesus varoittaa vääristä profeetoista, jotka tulevat lampaiden vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia. He tulevat hajottamaan, eivät rakentamaan. Heidät tunnistaa huonoista hedelmistä.

Jeesus ei anna tarkempia ohjeita väärien profeettojen tunnistamiseen. Hän ei kerro, onko huono hedelmä väärää opetusta, oikeaa opetusta väärällä tavalla julistettuna vai huonoa henkilökohtaista elämää. Hän painottaa kuitenkin, että taivasten valtakuntaan pääsee se, joka tekee hänen taivaallisen Isänsä tahdon.

Julistajan puhetaito tai hänen oma vakuuttuneisuutensa asiasta eivät vielä takaa, että asia olisi oikea. Myöskään kuulijan tunne ei voi sitä taata: tilanteessa voi olla monia tekijöitä, jotka saavat aikaan vakuuttuneisuutta, vaikkapa muiden läsnäolijoiden reaktiot. Ihmisessä ja ihmisjoukoissa voidaan tarkoituksella herättää tietynlaisia tunteita, joilla heitä ohjaillaan haluttuun suuntaan. Niin tekevät huijarit ja kansankiihottajat.

Julistusta ei pidäkään arvioida sen perusteella, miltä se tuntuu, vaan sen perusteella, mitä hedelmää se kantaa. Kutsutaanko siinä totuuteen, nöyryyteen ja toisten palvelemiseen? Vai kutsutaanko siinä oikeassa olemiseen ja oikean puolen valitsemiseen? Kutsutaanko Kristuksen kanssa ristin tielle vai julistajan kanssa kunnian tielle? Onko julistus sellaista, jota saa rauhassa ajatella ja kypsytellä, totuus jotain, johon saa hiljalleen kasvaa? Vai pitääkö julistus omaksua heti, ja jos niin ei tee, tulee leimatuksi tyhmäksi tai pahaksi?

Jumalan Sanan aarteet ovat meillä aina saviastioissa. Voima on peräisin Jumalalta, ei julistajalta itseltään. Sana kantaa hyvää hedelmää ja johtaa totuuteen ja Jumalan tuntemiseen.

Pohdittavaksi: Milloin olet viimeksi kuullut kelvotonta julistusta? Mistä tunnistit huonon hedelmän?

9. sunnuntai helluntaista — Totuus ja harha
Tekstit: Ps. 51:8, Ps. 92:5–10, 13–16, Ps. 71:16, 5. Moos. 13:1–5, Job 28:7–15, 23–28, 1. Joh. 4:1–6, Matt. 7:15–23
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.