Alle kouluikäinen Soili Haverinen veisasi pyhäkoulussa virttä Vieraalla maalla kaukana. Hän veisasi niin tosissaan, että vanhat sanat ovat yhä mielessä.

– Pyhäkoulussa opin kristinuskon perusasioita, hän sanoo yli 40 vuotta myöhemmin.

Lapsuudenkodissa Lahden Metsäkankaalla käytiin jouluna kirkossa ja joskus muulloinkin satunnaisesti. Pyhäkouluyhteys katkesi kuusivuotiaana perheen muuttaessa toiselle puolelle Lahtea.

– Yritin lukea Raamattua, mutta sitä oli vaikea ymmärtää.

Haverinen hankki kirjastosta uushenkisyyttä, itämaisia uskontoja ja astrologiaa käsittelevää kirjallisuutta.

– Olen käynyt melkoisen uskonnollisen tien jo hyvin pienenä. Lapsuuden yliluonnolliset kokemukset veivät etäälle kristinuskosta. Jumala tuntui sitä kaukaisemmalta mitä kiivaammin häntä etsin. Pahuuden läsnäolo tuntui murskaavalta.

Perheen vanhemmat erosivat kun Haverinen oli 8-vuotias. Hän jäi asumaan isän luo kaksoissiskon ja isosiskon kanssa. Ennen ripariaikaa Haverinen innostui hippiaatteesta ja oli mukana lahtelaisissa aktivistipiireissä. Osa heistä oli satanisteja, mutta hän ei tahtonut sekaantua heidän toimintaansa.

Iso käänne omassa uskonnollisessa ajattelussa tapahtui jo ennen riparia, kahdeksannen luokan keväänä.

– Uskontotunnilla vieraili naishenkilö kertomassa uushenkisyydestä. Myöhemmin kuulin, että hän oli helluntailainen.

Vierailijan yksittäinen virke avasi Haverisen ymmärtämään, että hän on pimeyden puolella.

– Tahdoin olla kristinuskon puolella. Aloin selvittää, mitä on kristinusko ja miten se suhteutuu siihen uskonnollisuuteen, jossa olin ollut mukana.

Tämän kokemuksen hän määrittelee uskoon palaamiseksi, ei uskoon tulemiseksi.

– Olin jo ennen Joutjärven seurakunnan rippikoulua päättänyt alkaa osallistua seurakunnan toimintaan. Luin paljon Raamattua, joskus aamusta iltaan, ja muuta hengellistä ja teologista kirjallisuutta.

Joutjärven eli Jovin seurakuntanuorissa Haverisesta tuli nopeasti vastuunkantaja.

– Hengellinen taustani on Jovin seurakuntanuorissa. Opin siellä luterilaisuutta, raamatullisuuta ja tervehenkistä karismaattisuutta.

Hän kertoo kasvaneensa Jovilla siihen, että Raamatun ja opillisuuden lisäksi rukous ja armolahjojen käyttäminen on luonteva osa kristityn elämää.

Usko Jumalaan ei horjunut, mutta usko hänen rakkauteensa horjui

VAIKEAN ELÄMÄNTILANTEEN seurauksena suurempi pettymys Jumala-suhteeseen tuli 16-vuotiaana.

– Tuntui, että Jumala on pettänyt minut. Usko Jumalaan ei horjunut, mutta usko hänen rakkauteensa horjui. Päätin luopua uskosta.

Silloin Haverinen löysi kirjahyllystään Urho Muroman pienen kirjasen Jumala on rakkaus. Hän alkoi lukea sitä pilkallisella mielellä.

– Kirjan kautta minulle avautui Jeesuksen ristintyön merkitys. En päässyt sen yli, että se mitä Jeesus teki ristillä puolestani, on suurinta rakkautta. Uskosta luopuminen ei onnistunut.

Hän ymmärsi tehneensä Jumalasta epäjumalan, jonka pitää tehdä mitä hän tahtoo, vaikka asia on päinvastoin.

– Olin ollut valtavan omahyväinen ja ylpeä. Juuri ylpeys on synnin olemus. Ymmärsin, että en mitenkään pääse itse eroon synnistäni, vaan tarvitsen armoa ihan kaikkeen.

Lähetyskutsumuksen tultua 16-vuotiaana omakohtaiseksi Haverinen alkoi rukoilla, että Herra lähettäisi hänet minne tahansa, mutta ei Venäjälle.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän lähti Kansanlähetyksen kautta määräaikalähetiksi Itä-Karjalaan Venäjälle. Hän aloitti Aunuksen seurakunnan nuorisotyön ja kiersi kyliä opettaen hengellisiä lauluja. Seurakunta kokoontui Punanurkka-nimisessä kulttuuritilassa kerrostalon alakerrassa.

– Nuoresta lähtien minulla on ollut lähetyskutsumus, mutta valtaosa siitä on toteutunut Helsingissä.

Nyt ymmärrän, ettei kristinuskossa ole kyse pelkästään minun ja Jumalan välisestä yhteydestä, vaan myös yhteisössä elämisestä

HAVERISEN MUKAAN pappisvirkaa ei ole tarkoitettu naisille.

– Näkemykseni muodostui Raamatun lukemisen ja vuosien pohdinnan jälkeen.

Opiskeluaikana teologisessa tiedekunnassa hän oli perustamassa Priscilla-yhdistystä niille teologiaa opiskeleville naisille, jotka eivät tahtoneet vakaumuksensa vuoksi papinvirkaan.

– Priscilla ei keskity naispappeuden vastustamiseen, vaan niiden teologinaisten tukemiseen, jotka eivät tahdo pappisvirkaan.

Haverinen työskenteli pitkään Opiskelija ja koululaislähetys OPKO:ssa. Tehtyään vuosien ajan opiskelijatyötä hän alkoi kaivata haastavampaa työtä. Samalla hän ajatteli, että Jumala saa käyttää häntä missä tahtoo. Silloisessa jumalanpalvelusyhteisössään Pyhän Sydämen kappelissa kerran ehtoollispöytään polvistuessaan hän myönsi Jumalalle, ettei enää jaksa opiskelijatyössä. Ja rukoili, että tämä näyttäisi hänelle jotain muuta.

– Samana iltapäivänä silloinen sisäministeri Päivi Räsänen soitti ja pyysi erityisavustajakseen.

Erityisavustajan tehtävästä hän siirtyi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen SLEY:n palvelukseen käynnistämään työn uudelleen avattavassa Helsingin Luther-kirkossa. Työparina oli puoliso Martti Haverinen.

– Kirkon uudestaan avaaminen on hengellisesti puhuttelevaa. Monen muun tavoin olin rukoillut sen puolesta, että Luther-kirkko saataisiin yökerhotilasta takaisin Jumalan valtakunnan työhön. Palautuminen kirkoksi oli uskon vahvistus siitä, että Jumalalle kaikki on mahdollista.

Luther-kirkolla näkyi nuorten miesten kiinnostus hengellisiä asioita kohtaan jo ennen kuin ilmiö oli noussut julkisuuteen.

– Olisi hienoa sanoa, että kyseiset nuoret miehet kiinnostuivat uskosta pelkästään työmme kautta, mutta kyllä he yleensä olivat ensin lukeneet Raamattua ennen kuin hakeutuivat yhteyteemme.

Kirkossa järjestetään sunnuntaisin englanninkielinen ja suomenkielinen messu. Jälkimmäisissä käy joka pyhä noin 160 henkeä vauvasta vaariin.

– Luther-kirkko on meille eräänlainen laajennettu perhe. Perheemme viettää kirkolla joka sunnuntai useita tunteja.

Haveriselle yhteisöön kasvaminen on tapahtunut myöhemmällä iällä.

– Nuorena olin uskon suhteen individualisti. Nyt ymmärrän, ettei kristinuskossa ole kyse pelkästään minun ja Jumalan välisestä yhteydestä, vaan myös yhteisössä elämisestä.

VIIMEISET KAKSI vuotta Haverinen on toiminut Suomen Teologisen Instituutin STI:n pääsihteerinä.

Haverisilla on kaksi aikuista lasta. Toista odottaessaan Soili joutui raskauden loppuaikana kahdeksi kuukaudeksi sairaalaan makuuasentoon.

– En voinut muuta kuin maata paikallani. Ihmiset rukoilivat puolestani ja tulivat käymään.

Haverinen sanoo hengellisen huolenpidon ja rakkauden olleen puhutteleva kokemus.

– Puhuttelevaa oli myös työorientoituneena saada muistutus siitä, ettei kukaan ole korvaamaton Jumalan valtakunnan työssä. Oleellisempaa kuin se, mitä tekee, on olla Jumalan lapsi.

Lähetystyövuodesta Aunuksessa on jo 30 vuotta. Venäjän kieltä hän saa käyttää nykyään perhepiirissä. Vanhempi pojista avioituu loppukesästä venäjänkielisen ukrainalaisen kanssa.

Haverinen sanoo uskon olevan hänellä mukana kaikessa elämässä ja toteutuvan esimerkiksi jatkuvana rukouksena. Hän saattaa rukoilla bussissa olevien muiden ihmisten puolesta, tai ohikiitävässä hälytysajoneuvossa olevien ihmisten puolesta.

Haverisen mukaan kristillisessä uskossa luovuttamatonta on Jumalan sana sekä henkilökohtainen yhteys Jumalaan.

– Raamatullisuus merkitsee sitä, että Raamattua luetaan paljon ja sitä käytetään runsaasti. Ja uskotaan sen olevan Jumalan sanaa ja sitä kautta kunnioitetaan Jumalan auktoriteettia.

– Hengellinen kotini on luterilainen herätyskristillisyys, etenkin evankelisuus. Arvostan eri herätysliikkeitä, koska Jumala on antanut jokaisen herätysliikkeen kautta kansallemme jonkin siunauksen.

Evankelisen liikkeen laulukirja Siionin kannel eli Siikkari on tullut Soili Haveriselle erityisen rakkaaksi. Ylistyslaulut ovat hänelle usein liian yksinkertaisia. Hän sanoo kyllästyvänsä niihin helposti.

– Tykkään kyllä virsistä, mutta niiden ylevän hartaat melodiat harvemmin ilmaisevat uskossa keskeistä evankeliumin iloa. Siikkarin laulut ovat hengellisesti väkeviä, mutta iloisia.

Mutta entä virsi Vieraalla maalla kaukana, jonka Haverinen oppi jo pyhäkoulussa?

– Se onnistuu edelleen sanoittamaan Jumalasuhteeni merkittävimmät asiat: Jeesuksen konkreettinen kärsimys ristillä minun puolestani ja siinä tapahtunut syntien sovitus. Jumalan lapseksi pääseminen, ylösnousemus ja kuoleman voittaminen, johon perustuu iankaikkisen elämän toivo.

– Kaikki lähtee Jeesuksen rakkaudesta, ja siksi oma elämäni on vastarakkautta häntä kohtaan.

Ilmoita asiavirheestä