Venäläinen kirjailija ja toisinajattelija Mihail Šiškin luonnehtii esseekokoelmassaan Viha ja kauneus venäläisyyttä toisen kuuluisan venäläisen kirjailijan Anton Tšehovin lainauksella: ”Venäjällä kaikki ovat valtion orjia. Me olemme tulvillamme nöyristelyä ja teeskentelyä.”

Jotakin tällaista on lukijalla muutenkin mielessä, kun Šiškin kuljettaa häntä esseissään läpi Venäjän kirjallisuuden ja laajemminkin henkisen tradition vaiheiden, niistä tarkkoja analyyseja tehden. Venäläisen tradition ajoittain kristallinkirkkaan ajattelun ja huikeiden eettisten näkyjen vastapainona on sitten kirjoittajan kommentoimana kosolti myös aivan muuta, mikä johtaa sortoon, tolkuttomuuksiin ja sotaan.

Viha ja kauneus sisältää johdannon lisäksi 14 Šiškinin tekstiä. Jo niiden otsikoissa kuvastuu kirjoittajan laaja-alaisuus ja sivistyneisyys. Esimerkkeinä ”Mihin tarvitaan kirjallisuutta?”, ”Dostojevski ja Venäjän idea”, ”Natsi-Saksa ja nyky-Venäjä”, ”Ensin kuolema, sitten elämä” ja ”Liitossa Kristusta vastaan”.

Šiškin on synkissä näyissään samalla kertaa tarkka-ampuja ja generalisti, yllättävä ja rohkea. Hän pitää maansa ortodoksista kirkkoa sortovaltion ideologina, jolla on vuosisatojen ajan ollut tärkeämpiä tehtäviä kuin Kristuksen palveleminen. Hän myös ennustaa, miten ”seuraava Putin” panee täytäntöön Venäjän deputinisaation – tosin ”kulttuurin kannalta Venäjä pysyy radioaktiivisena vyöhykkeenä ainakin lähitulevaisuudessa”.

Tämä Mihail Šiškinin erinomaisen tarkkanäköinen ja syvällinen esseekokoelma on jälleen kädenojennus myös suomalaiselle lukijakunnalle. Meille on ehdottoman hyödyllistä tietää, minkälainen täysin erilainen ja nyt kieroon kasvatettu henkinen ja yhteiskunnallinen maailma itärajan aidan takana avautuu.

Kirjaa voi pitää jatko-osana Šiškinin edelliselle kirjoituskokoelmalle Sota vai rauha (2023).

Mihail Šiškin: Viha ja kauneus. Kirjoituksia sodasta, taiteesta ja Venäjän ideasta. Suomentaneet Vappu Orlov ja Sirpa Hietanen. WSOY 2024. 210 sivua.