Niin kutsuttujen ”tavallisten rippikoulujen” lisäksi Suomessa järjestetään vuosittain kymmeniä ellei satoja teema- tai erikoisrippikouluja, joissa rippikouluohjelmaan kuuluu perinteisen opetuksen ja yhdessäolon lisäksi jotain erityistä aktiviteettia.

Lähes joka puolella Suomea järjestetään erilaisia luovia rippikouluja, urheilu- ja vaellusrippikouluja sekä rippikouluja, jotka järjestetään ulkomailla. Painotukset vaihtelevat laskettelusta eräilyyn ja kuvataiteista teatteriin.

Myös monet herätysliikkeet järjestävät omia rippikoulujaan tietyin painotuksin. Myös sateenkaarevia rippikouluja ja esimerkiksi tietokonepeleihin keskittyviä leirejä on ryhdytty järjestämään viime vuosina.

Teemarippikoulujen suosio tuntuu olevan nousussa. Seurakunnat ovat saaneet niistä paljon positiivista palautetta. Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtaja Jarmo Kokkonen arvelee, että niin kutsutut ”tavalliset rippikoulut” ovat kuitenkin osallistujamääriltään vielä johdossa.

— Ylipäänsä rajan vetäminen voi olla haastavaa. Mikä on erikoisrippikoulu ja ei? 

Kokkonen kuitenkin tunnistaa ilmiön. Hän pitää hienona sitä, että rippikoulun teemat ja virikkeet voivat näin nousta myös nuoren omasta elämän todellisuudesta ja arjesta. 

— On mainiota, että nuori pääsee myös rippikoulussa harjoittamaan vahvuuksiaan ja toteuttamaan itselleen jo entuudestaan läheisiä tärkeitä asioita. 

Joskus nuoret intoutuvat lähtemään sellaisen harrastuksen pariin, mistä heillä ei ole aiempaa kokemusta.

— Seurakunnat pystyvät tarjoamaan hienoja mahdollisuuksia ja avaamaan uusia näkymiä. Ei sellaisia ripareita kannata järjestää, mistä kukaan ei ole kiinnostunut. 

Kokkonen ajattelee, että erityismausteet voivat myös lisätä rippikoulun houkuttelevuutta.

— Tässä moni seurakunta osoittaa positiivista brändiajattelua. 

TEEMARIPPIKOULUJEN SUOSION nousuun liittyy myös riskejä ja huolta. Kokkonen alleviivaa, että rippikoulun keskeisin tehtävä on kuitenkin oppia kristinuskosta ja kristittynä elämisestä. 

— Rippikoulu ei saa olla hartauselämällä maustettua harrastustoimintaa. Meidän täytyy pitää vahvasti kiinni siitä, mikä on ominta. Se antaa myös konfirmaatiolle sen arvon, mikä sille kuuluu. 

Kokkonen kuitenkin muistuttaa, että opetuksella voi olla monia muotoja.

— Joskus kymmenen minuutin opetustilanne on tehokkaampi kuin tunnin. Rippikoulusuunnitelmassa Suuri ihme (2017) on kuitenkin määritelty tarkkaan rippikoulun tavoitteet. Se ei ole virikemateriaali, vaan kokonaisvaltainen opetussuunnitelma.

NYT KUN mediassa on ollut paljon esillä nuorten oppimisvaikeudet ja mielenterveyden haasteet, on Kokkosen mukaan myös kirkon herättävä tähän todellisuuteen. 

— Tärkeää olisi panostaa pienryhmärippikouluihin ja kaupunkiripareihin. 

Kokkosen mukaan teemarippikouluissa on usein ”elitismivaara”.

— Voi käydä niin, että paljon harrastavat ja jo valmiiksi hyvin pärjäävät nuoret saavat kirkoltakin sitten tällaista ykköspalvelua. 

Kokkonen korostaa, että kirkon on onnistuttava tavoittamaan ne nuoret, joilla on ”repaleisempi tausta ja yksinäisyyttä”. 

— He, jos jotkut, tarvitsevat riparin yhteisöllisyyttä ja näitä pohdintoja. 

Yleisesti ottaen Kokkonen hahmottaa, että on tärkeää, että jokainen pääsee mieleiseen rippikouluun.

— Jollekin se on teemarippikoulu tietyin maustein, jollekin perinteisempi leirikeskusleiri. Joku puolestaan tarvitsee sellaista päiväleiriä, mistä pääsee yöksi kotiin. Tärkeää on, että tehdään yhdessä kivoja asioita monipuolisesti, samalla uskosta puhuen ja oppien. 

Ilmoita asiavirheestä