Se oli hyvin erikoinen alku messulle.

Oli sunnuntai, päätöspäivä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) kesätapahtumassa Evankeliumijuhlassa. Väki istui valmiina Karkun opiston rannassa, juontajat olivat toivottaneet ihmiset tervetulleiksi ja luetelleet messua toimittavien pappien ja muusikoiden nimet. Miespappien ristikulkue valmistautui saapumaan ulkolavan äärelle.

Silloin Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä astui esiin ja sanoi:

– Kutsumalla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispan siunaamaan lähetystyöntekijät tehtäviinsä Evankeliumiyhdistys osoittaa kunnioitusta kirkkojärjestystä ja kokonaiskirkkoa kohtaan ja tahtoa toimia kirkossa ja yhdessä sen kanssa.

Heti perään hän jatkoi:

– Evankeliumiyhdistys pitäytyy yksiselitteisesti kirkon voimassa olevassa, perinteisessä, kristillisessä opetuksessa, jossa avioliitto on miehen ja naisen välinen.

Viimeiseksi ristikulkueeseen oli asettunut Tampereen piispa Matti Repo. Siinä ei ole mitään poikkeuksellista. Kirkon herätysliikkeillä ja järjestöillä on tapana kutsua kesäjuhlilleen seurapuhujaksi, saarnaajaksi tai uusia lähetystyöntekijöitä siunaamaan se piispa, jonka hiippakunnassa tapahtuma järjestetään. Sleyn ylläpitämä Karkun evankelinen opisto sijaitsee Sastamalassa, joka kuuluu Tampereen hiippakuntaan.

Poikkeuksellista sen sijaan oli, että liikkeen johto piti tarpeellisena perustella väelleen, miksi kirkon piispa oli kutsuttu tilaisuuteen.

Oikeastaan Säilän sunnuntaiset sanat eivät olleet yllätys. Todistin niiden esinäytöstä perjantaina.

ENNEN VARSINAISEN Evankeliumijuhlan alkua Karkun opistolla järjestettiin seminaari, jossa muutamat kirkon konservatiiviset järjestöt jatkoivat jo vuosia tiiviinä käynyttä lähentymistään.

Äänessä oli nokkamiehiä Sleystä sekä viidennen herätysliikkeen Kansanlähetyksestä ja Suomen Raamattuopiston Säätiöstä. Järjestöissä ajatellaan, että kirkko on livennyt Raamatun sanasta. Ilmeisimpiä esimerkkejä tästä ovat naisten pappeus ja samaa sukupuolta olevien vihkiminen, mutta monessa muussakin asiassa on ryhdytty mukailemaan ajan henkeä.

Järjestöjen näkökulmasta tilanne on vakava, eikä liikkeillä ole siksi enää varaa takertua teologisiin tai toiminnallisiin eroihin, joita niillä on takavuosina ja -vuosikymmeninä ollut.

– Joudumme taistelemaan yhä keskeisemmistä asioista. Uskon sydänäänet ovat uhattuina, Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen sanoi.

Toinen raamattuopistolainen, julistustyön johtaja Petri Kortelahti, pani lisää pökköä pesään:

– Kun mämmi ottaa tuulettimeen, ja nyt se totisesti ottaa, silloin ei paeta vaan painitaan.

Piispakunta otettiin puheeksi yleisöstä. Kysyjä haastoi Sleyn johtoa vakavana. Hänen mukaansa järjestöllä oli vuorokausi aikaa miettiä suhtautumistaan siihen, että paikalle oli tulossa susi jakamaan ehtoollista ja siunaamaan lähetystyöntekijöitä.

Herra vieressäni hymähti.

– Se on Repo, hän naurahti kuin hyvällekin vitsille.

Haasteeseen vastasi Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen. Hän tulkitsi kysymyksen kumpuavan pastoraalisesta ohjeesta, jonka piispat, joukossa Matti Repo, antoivat kesäkuun alussa. Ohjeessa suositellaan madaltamaan esteitä homoparien kirkollisen vihkimisen tieltä.

– Missään tapauksessa se ei ole Jumalan tahdon mukainen päätös, ja voi olla, ettei se ole ainoa piispan päätös, joka ei ole Jumalan tahdon mukainen, Tarvainen sanoi.

Hän rauhoitteli, että päätös ei aktualisoidu messussa, ja totesi, että piispa on perinteisesti kutsuttu siunaamaan lähetystyöntekijöitä, mutta voi myös olla, ettei perinne enää tämän jälkeen jatku.

SLEYN JA kirkon välit ovat kärjistyneet pitkään.

Arkkipiispa kielsi jo viime vuosikymmenen lopulla jäähallimessun Sley-vetoisilta Maata Näkyvissä -festareilta, sillä ehtoollista jakamaan ei otettu pappisnaisia.

Viime vuonna osa piispoista halusi lopettaa konservatiivisten järjestöjen aseman kirkon lähetysjärjestöinä sen jälkeen, kun järjestöt hakivat työntekijöilleen naispapittoman pappisvihkimyksen Inkerin kirkosta Venäjältä.

Sley on perustanut eri puolille maata omia messuyhteisöjä turvapaikaksi konservatiivisille seurakuntalaisille. Aivan äskettäin tuomiokapitulit epäsivät ehtoollisluvan Porin ja Seinäjoen yhteisöiltä.

Seinäjoen messuyhteisöä vetävä Inkerin kirkon pappi Matti Rusama muuten saarnasi sunnuntain messussa, jossa Repo toimitti ehtoollisen.

Sley on vastustanut päätöksiä. Juhana Tarvainen nimesi blogissaan tuomiokapitulien toiminnan hengelliseksi väkivallaksi.

Kaikesta tästä huolimatta järjestö on toistuvasti todennut, että se haluaa pysyä kirkossa. Kuin tahtoa koettelevaksi seireeniksi perjantain seminaariin oli kutsuttu Sley-taustainen Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola. Hän piti yleisöä viihdyttäneen puheen, jossa fantasioi Sleyn liittymisestä Lähetyshiippakuntaan.

Lähetyshiippakunta irtautui evankelis-luterilaisesta kirkosta lopullisesti runsaat kymmenen vuotta sitten.

TARVAINEN PYSYTTELI seireenin kutsusta huolimatta tiukkana. Hänen mielestään yhdistymisneuvottelut olisivat mahdottomat, sillä Lähetyshiippakunta on oma kirkkonsa ja Sley on järjestö evankelis-luterilaisen kirkon sisällä.

– Meidän tiemme on kantaa tätä ristiä.

Käytännössä ristinkantajien viesti on hyvin ristiriitainen:

Kirkon päätöksiä ei allekirjoiteta, mutta kirkossa halutaan ehdottomasti pysyä.

Piispa kutsutaan paikalle juhlaan, mutta häntä voi kutsua julkisesti sudeksi ilman, että kukaan puuttuu asiaan.

Järjestön johtoportaasta todetaan ykskantaan, että piispat tekevät Jumalan tahdon vastaisia päätöksiä.

Evankeliumijuhlan tapahtumat osoittavat, kuinka mahdottomalle mutkalle Sley on itsensä vääntänyt.

Ilmoita asiavirheestä