Saarijärven seurakunnassa Keski-Suomessa olisi kirkon nuorisotyönohjaajalle töitä. Parhaillaan avoinna on neljän vuoden määräaikainen, osa-aikainen virka.
Seurakunnassa rekrytoinnista on tullut rutiinia. Nuorisotiimin esihenkilönä toimiva kappalainen Heidi Pasanen laskee, että hänen kolmetoistavuotisen työjaksonsa aikana seurakunnan kahta vakinaista nuorisotyönohjaajan virkaa on hoitanut yhteensä 13 eri henkilöä.
Heistä harvalla on ollut kirkon nuorisotyönohjaajalta vaadittavaa sosionomin tai yhteisöpedagogin AMK-tutkintoa. Sijaisuuksiin on saatettu palkata esimerkiksi välivuotta pitävä vanha isonen tai jonkun toisen alan opiskelija. Aina avoimiin virkoihin ei ole tullut yhtään hakemusta.
Tällä kertaa jo työpaikkailmoitukseen kirjattiin, että myös alaa opiskelevat tai epäpätevät hakijat huomioidaan.
– Se oli meille alusta asti selvää. Edes täysiaikaisiin virkoihin ei ole ollut päteviä hakijoita, Pasanen toteaa.
KIRKOSSA PULAA työntekijöistä on monilla aloilla. Nuorisotyönohjaajien kohdalla ongelma on kuitenkin kyselyjen valossa suurin.
Tuomiokapitulit toimittavat vuosittain Kirkkohallitukselle sanallisen arvion työvoiman saatavuudesta asteikolla erinomainen-hyvä-tyydyttävä-vaikea.
Arvioita on kerätty vuodesta 2012. Ensimmäisinä vuosina puolet hiippakunnista arvioi nuorisotyönohjaajien saatavuuden hyväksi ja puolet tyydyttäväksi. Vuonna 2018 arviot alkoivat selvästi heikentyä, kunnes vuonna 2023 saavutettiin pohja: silloin kuusi kapitulia arvioi tilanteen vaikeaksi ja kolme tyydyttäväksi.
Viime vuoden kyselyssä oli nähtävissä varovainen käänne parempaan. Silti kirkon henkilöstöryhmistä nuorisotyönohjaajien saatavuus on yhä hiippakuntien arvion mukaan toiseksi heikointa. Nuorisotyönohjaajia vaikeampaa on vain kirkkoherran löytäminen.
Hiippakuntien arviot perustuvat kapitulien asiantuntijoiden tuntumaan. Tarkkoja tietoja nuorisotyönohjaajien rekrytoinneista kapituleissa ei ole. Tämä kävi ilmi, kun Kotimaa kysyi kapituleista tietoja viime vuosien rekrytoinneista.
Hiippakuntien arvioita kuitenkin tukee Kirkon tutkimuksen ja koulutuksen toteuttama Seurakuntakysely 2024, jossa tiedusteltiin ensimmäistä kertaa myös seurakuntien kokemuksia rekrytoinneista.
Kyselyssä yli kolmannes seurakunnista arvioi, että niiden on vaikea löytää työvoimaa kasvatuksen tehtäviin. Ongelmia oli kaikissa hiippakunnissa, mutta vaikein tilanne on kyselyn perusteella Espoon, Helsingin ja Kuopion hiippakunnissa.
– Kaikissa kirkon perinteisissä seurakuntatyön tehtävissä rekrytointi on haasteellista, toteaa kasvatuksesta vastaava hiippakuntasihteeri Juha Antikainen Kuopion tuomiokapitulista.
Antikaisen mukaan tilanne on kehittynyt selvästi aiempaa heikompaan suuntaan. Siinä missä takavuosina työnhakijat kilpailivat kirkon työpaikoista, nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen. Kirkko kilpailee osaavasta työvoimasta.
HEIKKO TYÖVOIMAN saatavuus on pakottanut seurakunnat ratkaisemaan tilanteen kukin omalla tavallaan.
Tyypillisintä lienee epäpätevän työntekijän palkkaaminen virkaan määräajaksi. Viime vuonna seurakuntien nuorisotyön palvelusuhteista 41 prosenttia oli määräaikaisia, ja määrä on ollut nousussa. Yhtenä syynä tähän ovat rekrytointivaikeudet.
Määräaikaisuuksiin on turvauduttu esimerkiksi Saarijärvellä. Siellä sama henkilö on hoitanut yhtä nuorisotyönohjaajan virkaa jo 15 vuotta, vaikkei hänellä ole virkaan vaadittavaa koulutusta.
– Aina on joku jäänyt pois ja on tullut sijaisuus, johon hänet on voitu valita, Heidi Pasanen kertoo.
Joissain seurakunnissa on luovuttu nuorisotyönohjaajan virasta ja siirretty nuorisotyön tehtävät esimerkiksi papin vastuulle.
Oulun tuomiokapitulin kasvatuksesta vastaava hiippakuntasihteeri Saija Kronqvist kertoo, että hiippakunnan 60 seurakunnasta kymmenessä nuorisotyötä hoitaa kirkkoherra oman työnsä ohella tai nuorisopastori.
”Kun nuorisotyönohjaajia on vaikea saada, niin kelpoisuusehtoja kierretään.”
Toisaalla on turvauduttu luoviin ratkaisuihin. Juha Antikaisen mukaan joissain seurakunnissa ongelma on ratkaistu luomalla uusia tehtävänimikkeitä. Niiden avulla kelpoisuusvaatimuksista on voitu joustaa. Antikaisen mukaan tehtävänimikkeiden muutoksia on tehty nuorisotyön lisäksi myös muilla tehtäväalueilla.
– Eihän sellaisesta tykkää ammattiliitto eivätkä aina kollegatkaan. Mutta työnantajan näkökulmasta ymmärrän. Jos on kolme vuotta hakenut virkaan työntekijää eikä ketään löydy, niin miten sen tilanteen muuten voi ratkaista.
Nuorisotyönohjaajia ja varhaiskasvatuksen ohjaajia edustavan ammattiliiton Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT ry:n toiminnanjohtaja Arja Lusa tunnistaa tehtävänimikkeillä kikkailun.
– Kun nuorisotyönohjaajia on vaikea saada, niin kelpoisuusehtoja kierretään.
Lusan mielestä ratkaisu rapauttaa koulutuksen arvostusta. Hänestä seurakuntien tulisi ennemmin tukea työntekijöiden kouluttautumista niin, että kelpoisuusehdot täyttyvät.
Ilmiö on tuttu myös Marja Pesoselle, joka työskentelee asiantuntijana Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä.
Pesonen kertookin, että seurakunnat tai työnhakijat ottavat usein yhteyttä tehtävänimikkeisiin liittyen. Hän muistuttaa, että lasten ja nuorten, perheiden erilaiset elämäntilanteet sekä laajeneva verkostoyhteistyö edellyttävät, että nuorisotyönohjaajalla on tutkintopäätöksen mukaisen tutkinnon osaaminen.
Tutkintopäätöksen mukaisen nimikkeen muuttaminen harmittaa Pesosta myös siksi, että se tuottaa kirkolle brändihaittaa. Jos lasten ja nuorten huoltajat tai seurakuntien yhteistyökumppanit eivät tunnista nimikkeitä, luottamus henkilöstön ammattitaitoon saattaa lakata.
Tätä isoa kuvaa ei ehkä tulla ajatelleeksi, hän pohtii.
– Ammattinimikkeet ovat brändejä.
MISTÄ REKRYTOINTIONGELMAT sitten johtuvat? Ainakaan koulutetun työvoiman puutteesta ei ole kyse.
2000-luvun taitteesta lähtien kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan pätevöittävän tutkinnon on suorittanut noin 2100 henkilöä. Kirkossa varsinaisen nuorisotyön tehtävissä toimii kaikkiaan runsaat tuhat työntekijää.
– Meillä on yli tuhat ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta kelpoista nuorisotyönohjaajaa, jotka eivät ole kirkossa töissä, Pesonen toteaa.
Pesonen nostaa esiin seurakuntien rekrytointiviestinnän ja -osaamisen, johon viime vuosina onkin kiinnitetty enenevissä määrin huomiota.
Olisi tärkeää, että opiskelijoita rekrytoitaisiin kausityöhön nykyistä enemmän. Huomiota tulisi kiinnittää myös työpaikkailmoituksiin.
– Niissä yhä kerrotaan enemmän vaatimuksista kuin mahdollisuuksista. Emme osaa kertoa riittävästi työn eduista.
Kerrottavaa olisi: kirkon työssä olevat kokevat tutkitusti työnsä merkitykselliseksi. Tätä työnhakijat arvostavat yhä enemmän. Pesosen mukaan se saattaa olla monille työnhakijoille jopa palkkaa tärkeämpi tekijä.
Kaikkiaan Pesonen on toiveikas. Kirkon nuorisotyönohjaajan koulutus kiinnostaa yhä hakijoita ja kirkossa huoli työvoimapulasta näkyy jo toimenpiteinä.
Saarijärvellä ongelmaksi on Heidi Pasasen mukaan tunnistettu erityisesti seurakunnan sijainti. Maantieteellisesti laaja seurakunta sijaitsee kaukana kasvukeskuksista.
”Usein elämä muotoutuu opiskelupaikkakunnalle. Kalasatamasta voi olla vaikea lähteä Saarijärvelle.”
MYÖS OPPILAITOKSET olivat pitkään kaukana. Kirkon nuorisotyönohjaajan koulutusta on viime vuosina järjestetty Helsingissä ja Kokkolassa sekä ruotsiksi Vaasassa.
– Usein elämä muotoutuu opiskelupaikkakunnalle. Kalasatamasta [Diakin kampukselta] voi olla vaikea lähteä Saarijärvelle, Pasanen toteaa.
Tähän ongelmaan on tulossa helpotusta. Viime syksystä lähtien Diak on tarjonnut kirkon nuorisotyönohjaajien koulutusta verkkopainotteisena monimuoto-opetuksena Jyväskylässä.
Nyt Diakissa on lisäksi suunnitteilla kokonaan verkko-opintoihin pohjautuva kirkon alan sosionomin koulutus. Ensimmäiset opiskelijat pääsevät aloittamaan opintojaan syksyllä 2026.
Maantiede tuskin kuitenkaan selittää kaikkea, sillä seurakuntakyselyn mukaan kovin pula nuorisotyönohjaajista on pääkaupunkiseudulla.
Espoon tuomiokapitulin kasvatuksesta vastaavan asiantuntijan Jaakko Niileksen mukaan yksi selitys on palkka. Useimmissa seurakunnissa kirkon nuorisotyönohjaajan aloituspalkka on runsaat 2 800 euroa ja joissain noin 2 950 euroa.
– Pääkaupunkiseudulla erityisesti sosionomitaustaisilla nuorisotyönohjaajilla työllistymismahdollisuuksia on paljon, kilpailu osaajista on kovaa ja elinkustannukset korkeat. Lisät huomioiden sosiaalipuolella pystytään tarjoamaan korkeampaa palkkaa, Niiles toteaa.
Arja Lusa nostaa lisäksi esiin nuorisotyönohjaajien virkojen heikon aseman suhteessa papin ja diakonin lakisääteisiin virkoihin sekä ”mammuttivirat”. Niitä on Lusan mukaan syntynyt, kun tehtäviä on säästöjen toivossa yhdistelty. Suureksi paisunut tehtävänkuva saattaa saada työnhakijan pohtimaan, riittääkö oma osaaminen tai toisaalta aika. Työajattomassa työssä rajaaminen voi olla vaikeaa.
– Jos aiemmin oli kaksi tai kolme virkaa, niin nyt on yksi. Ei ole vähennetty työtä vaan ainoastaan työntekijöitä.
Saarijärvellä työpaikkailmoitus ei haastatteluhetkeen mennessä ole tuottanut yhtään hakemusta, mutta tiedossa on pari kiinnostunutta hakijaa. Hakuaikaa on jäljellä heinäkuun puoliväliin.
Pasanen myöntää, että tilanne turhauttaa. Jatkuva rekrytointi aiheuttaa ylimääräistä työtä.
– Sitten mietitään, että miten nämä työt nyt järjestellään, jos ketään ei tule. Kun en ole keksinyt avainta, että millä voisi ihmisiä houkutella.
Jutussa on käytetty lähteenä Kirkon nuorisotyön koulutuksen seurantaryhmän koulutusraporttia 2024. Lisäksi juttuun tietoa antoi Diakin vararehtori Sanna Wesanko, Kirkon tutkimus- ja koulutusyksikön tutkija Veli-Matti Salminen sekä useat tuomiokapitulien kasvatuksesta vastaavat työntekijät.
Lue myös:
Nuorisotyönohjaajan Marko Kauppilan näytelmä Luuvuttavaa saa ensi-iltansa Heinolassa
Ilmoita asiavirheestä