Venäjän hyökkäys Ukrainaan näkyy Suviseuroissa Lopen Räyskälän lentokentällä. Aiemmin lippurivistössä oli eri maiden lippuja, myös Venäjän. Se kertoi niistä maista, joista löytyy vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan uskovaisia ihmisiä pääosin liikkeen tekemän lähetystyön tuloksena. Venäjän hyökättyä Ukrainaan luovuttiin Venäjän ja samalla muiden maiden lipuista. Nyt salkoihin nousivat vain Suomen liput.

— Jos muiden maiden liput olisivat jääneet ja vain Venäjä otettu pois, niin se olisi ollut outoa, sillä Venäjälläkin on uskovaisia, yksi järjestyshenkilöistä sanoi.

SUVISEUROJEN AVAJAISISSA piispainkokouksen pastoraalinen ohje tuntui herättävän erityistä huolta.

Mutta ensin kiitokset kirkolle. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) puheenjohtaja Valde Palola kiitti aluksi seurakuntia muun muassa siitä, että niissä voidaan järjestää vanhoillislestadiolaisten pitämiä jumalanpalveluksia ja muita tilaisuuksia.

Palola nosti puheessaan kuitenkin esiin huolensa piispainkokouksen antamasta pastoraalisesta ohjeesta. Ohje koskee samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimistä pyytävien parien kohtaamista. Palola sanoi vihollisen kylvävän ajatusta siitä, onko Jumala todella sanonut niin ja viettelee tällä tavoin toimimaan Jumalan Sanaa vastaan. Palolan mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa ei tahdota muokata Jumalan Sanan opetusta, vaan olla sille uskollisia ja päästä taivaaseen.

”Mikään ei voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta, sinulta kysytään vain uskollisuutta Jumalan Sanalle”.

— Mikään ei voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta, sinulta kysytään vain uskollisuutta Jumalan Sanalle. Voittopalkinto odottaa taivaassa. Siellä ei enää tarvitse taistella. Siellä ei ole kiusauksia, ei murhetta, ei vaivaa. Siellä ei ole uskoa, vaan usko on muuttunut näkemiseksi, Valde Palola päätti puheensa.

ENNEN SUVISEUROJA JULKISUUDESSA oli esillä seksuaalivähemmistöjen syrjitystä asemasta vanhoillislestadiolaisuudessa muistuttava tarra-kampanja, jonka yhteydessä tarroja levitettäisiin eri puolille juhla-aluetta. Toimittajan ja kuvaajan silmiin ei aluksi osunut yhtään kampanjaan liittyvää tarraa. Juhlateltan sisällä eri puolille liimatuissa lapuissa sen sijaan luki: ”Ukkosen uhatessa turvallisuusetäisyys 1 metri.”

Mutta sitten juhlakentältä löytyi kerralla iso määrä erilaisia kampanjaan liittyviä tarroja. Eräs juhlavieras, joka ei tahdo nimeään julkisuuteen, näytti tarrakokoelmaa vihkostaan. Hän oli kerännyt niitä eri puolilta juhla-aluetta. Tarroja oli jo hyvänlainen kokoelma.

Kyseinen juhlavieras sanoi, että hän tahtoo korostaa kunnioittavaa keskustelua kaikkien ihmisten välillä. Hän ei ole kuitenkaan ihan varma, onko tarrojen levittäminen sitä.

SUVISEUROIHIN perjantaina perheineen tullut Jaakko Ranta on työskennellyt useita vuosia seurakuntapappina Lappeen seurakunnassa.

Viisi viimeistä vuotta hän on kuitenkin toiminut ovi- ja ikkuna-alalla liiketoimintajohtajana, osin perhesyistä.

— Nytkin teen ihmissuhdetyötä, Jaakko Ranta sanoo.

— Seurakuntaelämässä ruohonjuuritasolla kokemukseni oli, että vanhoillislestadiolainen taustani nähtiin rikkautena. Seurakuntapappina oli erittäin hyvä olla. Lappeen seurakunta oli minulle hyvä ja turvallinen yhteisö.

Vanhoillislestadiolaisten suhteesta kirkkoon hän sanoo, että lähtökohtana on rakentava suhde. Samalla hän painottaa, ettei kirkko ole tässä asiassa kuitenkaan erillinen kohde, johon liike miettii suhdettaan.

”Olemme yksi osa kirjavaa kansankirkkoa, yksi osa sen kirjavuutta.”

— Olemme yksi osa kirjavaa kansankirkkoa, yksi osa sen kirjavuutta, Ranta sanoo.

Hän sanoo kirkon avioliittokeskustelun mietityttävän. Hänen mukaansa isossa kuvassa on kysymyksiä, mutta ruohonjuuritasolla ne eivät näy samalla lailla.

Suhde luterilaisen kirkon seurakuntaan on toteutunut käytännössä Rannan perheessä muun muassa siinä, että perheen poika on ollut seurakunnan muskarissa. Perhe kuuntelee jumalanpalvelukset joka sunnuntai netistä. Hetken mietittyään Ranta sanoo, että ne ovat pääosin tuttujen vanhoillislestadiolaisten pappien pitämiä jumalanpalveluksia. Lisäksi perhe osallistuu silloin tällöin lähiseurakuntien jumalanpalveluksiin ja muihin tilaisuuksiin.

Ranta korostaa saaneensa jo kotikasvatuksenaan anteeksiannon ja pyytämisen lisäksi sen, että aina pitää olla heikoimpien puolella sekä kunnioittaa kaikkia ihmisiä riippumatta heidän taustastaan tai ajatuksistaan.

— Myös vanhoillislestadiolaisuuden sisällä on erilaisia ajatuksia, niin kuin niitä on perheenkin sisällä. Oppiin liittyvissä kysymyksissä meidän on kuitenkin tukeuduttava kirjoitettuun Jumalan sanaan, Jaakko Ranta sanoo.

JUHLATELTASSA TIITIÄISTEN ja vähän vanhempien lasten suuri määrä näkyi. Välillä lapsukaisten äänet peittivät alleen puhujan äänen. Puheissa nousi monta kertaa esille sanapari Jumalan lapset, jolla viitataan koko juhlakansaan.

Välillä lapsukaisten äänet peittivät alleen puhujan äänen.

Jumalan lapsia ovat myös viime kesänä rippikoulun käyneet Edit Kuitula ja Venla Ojala. He molemmat kävivät SRK:n järjestämän leirin, edes harkinnassa ei ollut seurakunnan leirille osallistuminen. Edit Kuitulan ja Venla Ojalan mukaan yleensä sellainenkin liikkeen nuori, joka on kieltänyt uskonsa, käy vanhoillislestadiolaisten järjestämän leirin.

Kumpikaan heistä ei osallistu millään lailla seurakunnan toimintaan. Edit Kuitula käy tosin joskus jumalanpalveluksissa sekä soittotunneilla kirkossa.

— Soitan urkuja. Ehkä yksi mahdollisuus olisi opiskella aikanaan kanttoriksi, Edit Kuitula sanoo.

Sekä Edit Kuitulan että Venla Ojalan mielikuva seurakunnasta on se, että siellä järjestetään kerhoja ja ripareita.

KESKELLÄ KENTTÄÄ ISTUI PELASTAJA. Hän oli Mika Kaivonurmi, jonka ammattinimike oli aiemmin palomies. Suviseuroissa Kaivonurmi tekee ammattinsa mukaista vapaaehtoistyötä varmistamalla osaltaan alueen turvallisuutta. Hän oli hiukan huolissaan sunnuntaiksi luvatusta kovasta tuulesta.

Ainakin kolmannen polven vanhoillislestadiolainen Kaivonurmi asuu perheineen Uuraisissa.

Hän kertoi perheensä käyvän seurakunnan jumalanpalveluksissa pääasiassa joulun ja pääsiäisen aikaan.

— Omassa suhteessani kirkkoon menen liikkeen mukana eli katson, mikä kanta liikkeessä otetaan kirkkoon.

”Toivoisin suvaitsevaisuutta olevan myös suhteessa suvivirteen. Ei lapsi mene siitä rikki, jos hän kuule sanan Jeesus.”

Kaivonurmen kokemuksen mukaan suhtautuminen vanhoillislestadiolaisiin ihmisiin on aiempaa suvaitsevampaa.

— Sitä taitaa olla suhteessa kaikkiin uskonnollisiin ryhmiin. Toivoisin suvaitsevaisuutta olevan myös suhteessa suvivirteen. Ei lapsi mene siitä rikki, jos hän kuule sanan Jeesus.

PIISPAKUNNASTA SUVISEUROISSA oli Mikkelin piispa Mari Parkkinen. Mikkelin piispa oli pyydetty mukaan, koska Lahden Rauhanyhdistys oli yksi keskeisistä järjestäjistä ja Lahti kuuluu Mikkelin hiippakuntaan.

Piispa Parkkinen puhui juhlateltan sijaan suljetussa lounastilaisuudessa. Ensimmäisen kerran moneen vuoteen piispa ei puhunut avajaistilaisuudessa. Kotimaa ei onnistunut tavoittamaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtoa vastaamaan siihen, miksi tällä kertaa näin. Viestinnän puolelta sanottiin, ettei kyseessä ollut viesti kirkkosuhteen muuttumisesta, vaan tarve lyhentää avajaistilaisuutta.

Ensimmäisen kerran moneen vuoteen piispa ei puhunut avajaistilaisuudessa.

Piispa Parkkinen kommentoi kirkon ja liikkeen suhdetta, sanomalla että ne ovat hänen mielestään normaalit.

— Tällä hetkellä keskusteluttaa esimerkiksi samaa sukupuolta olevien vihkiminen ja siihen liittyvä pastoraalinen ohje. Valde Palola puhui avajaistilaisuudessa näistä aiheista vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.

Piispa Mari Parkkinen oli ensimmäistä kertaa Suviseuroissa.

— Vaikka väkeä oli paljon, tapahtuman rauhallisuus yllätti. Olen erittäin iloinen kutsusta. Oli ilo nähdä, että myös lapset ja nuoret osallistuvat Suviseuroihin. Toivotan Hyvän Jumalan siunausta Suviseuroille sekä tietysti kaikille muillekin hengellisille kesäpäiville, piispa Parkkinen sanoi.

Lisäys: Jaakko Rannan viimeisen kommentin loppuun on lisätty 29.6. klo 8.13. virke: ”Oppiin liittyvissä kysymyksissä meidän on kuitenkin tukeuduttava kirjoitettuun Jumalan sanaan.”

Lue myös:

Valde Palola: piispainkokouksen menettely uhkaa kirkon päätöksentekoa

Ilmoita asiavirheestä