Tottelemisesta on kysymys. Vaikka kirkolliskokous ei ole vieläkään saanut aikaiseksi päätöstä sateenkaariparien vihkimisestä, kymmenet papit ympäri Suomen ovat vihkineet kaikkia pareja avioon pitkän aikaa. Vaikka pappisvirka avattiin yhteiseksi 1986, löytyy edelleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piiristä pappeja, jotka eivät naispuolisia kollegoitaan hyväksy. Vaikka molempiin kysymyksiin on kirkollisen päätöksenteon tiimoilta annettu sinänsä selkeät ohjeet, ovat monet toimineet omantuntonsa mukaisesti toisin. 

Kysymys on tottelevaisuudesta ja tottelemattomuudesta. Jännite löytyy jo evankeliumeista: Jeesus kehottaa antamaan keisarille, mikä keisarille kuuluu, ja kaataa rahanvaihtajien pöydät. Sama Jeesus parantaa sapattina ja muistuttaa, ettei laista katoa pieninkään piirto. 

Samankaltainen lataus löytyy Lutherilta. Vaikka Luther itse oli todellinen radikaali ja muottienrikkoja, häneltä ei aina löytynyt ymmärrystä paikaltaan lipsuville ihmisille. Päinvastoin Luther perusteli vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen ja eri säätyjen hierarkian oman aikansa näkemysten mukaisesti ontologisesti, biologisesti ja yhteiskunnallisesti. Vanhemmat ovat lastensa yläpuolella ja hallitsijat kansan. Ihmisen tulisi pysyä omassa säädyssään. Kirjoittipa Luther talonpoikaiskapinan aikaan niinkin, ettei ”voi olla toista sen myrkyllisempää, vahingollisempaa, saatanallisempaa kuin kapinallinen ihminen.”

Oma raamatuntulkinta ja jumalakuva ohittaa kirkon yhteisten linjausten auktoriteetin

EI TARVITSE olla suuri kirkollinen asiantuntija huomatakseen, että tottelemattomuus kirkon auktoriteettia kohtaan on vallannut alaa. Naispappien kanssa yhteistyöstä kieltäytyvät osoittavat tottelevaisuutta omalle raamattukäsitykselleen kirkkojärjestyksen ohi. Sama pätee sateenkaaripareja vihkineisiin pappeihin. Tarina on sama: oma raamatuntulkinta ja jumalakuva ohittaa kirkon yhteisten linjausten auktoriteetin.

Samanlaista hälinää kantautuu herätysliikkeiden parista. Tämän vuoden Suviseuroille saapuu jälleen aktivistiryhmä Tarratoimikunta, joka aikoo levittää tarroja seura-alueelle. Tarroissa otetaan kantaa muun muassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin vanhoillis-lestadiolaisen liikkeen sisällä. 

Aktivistit korostavat, etteivät he tule liikkeen ulkopuolelta. He ovat liikkeen piiristä, ja kaipaavat muutosta. Vaikka Suviseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja on vedonnut joukkoon ja toivonut, että tarramielenilmausta ei toteutettaisi, aktivistit aikovat toimia. Jälleen kerran auktoriteetti hävisi pelin 6-0.

On selvää, että tottelemattomuus on in ja tottelevaisuus out

OTTAMATTA KANTAA erilaisten tottelemattomuuskoulukuntien näkemyksiin, on selvää, että tottelemattomuus on in ja tottelevaisuus out. Mistä se kertoo? Hans-Rudolf Müller-Schwefen teologinen pamfletti Isätön maailma – kristityn ajatuksia auktoriteetin kriisistä on ainakin jälleen ajankohtaista luettavaa. 1960-lukulaisessa maisemassa kirjoitettu teos on osin vanhentunut, mutta Müller-Schwefen perusteesi kantaa: moderni ihminen haluaa olla itsenäinen ja täysi-ikäinen. Kirkon kaltainen hitaasti kääntyvä laiva ei vastaa sen tarpeisiin. Kirkon jokainen kriisi on auktoriteetin kriisi. Moni haluaa palvella käsityksensä mukaista Jumalaa, mutta ei välttämättä kirkkoa.

Kuten alussa todettu, jännite löytyy jo evankeliumeista. Muuttuvatko jäykät rakenteet farisealaisiksi kahleiksi? Millainen vastarinta on ylpeyttä, millainen rohkeutta? Tulevaisuus näyttää, kenen tottelemattomuus oli kaunista kapinaa ja kenen rumaa niskurointia.