Hyviä kysymyksiä. Ensin pitää löytää kirkko jossa oikeat patriarkat, piispat ja papit ovat. Tämän jälkeen voi arvioida. Arviointi tapahtuu kirkon antamin välinein. Mm. Ekumeeniset konsiilit, paikallissynodit, kirkollinen hierarkia, uskontunnustukset jne…

Ortodoksinen suksessio eli apostolinen suksessio (tai apostolinen seuranto) on ortodoksisen kirkon keskeinen oppi, joka takaa kirkon katkeamattoman yhteyden apostoleihin ja sitä kautta itse Kristukseen. Se tarkoittaa sitä, että ortodoksisessa kirkossa piispojen, pappien ja diakonien virat välitetään sukupolvelta toiselle kätten päälle panemisen eli vihkimyksen kautta.

Tässä lyhyesti pääkohdat:

* Jatkuvuus apostoleista: Ortodoksinen kirkko uskoo, että Pyhä Henki antoi apostoleille vallan ja auktoriteetin, ja tämä valta on siirtynyt katkeamattomana ketjuna apostoleilta heidän seuraajilleen, piispoille, ja edelleen papeille ja diakoneille. Jokainen vihkimys on ikään kuin ”linkki” tässä ketjussa, joka ulottuu alkukirkon apostoleihin saakka.

* Vihkimys sakramenttina: Pappeus on ortodoksisessa kirkossa yksi pyhistä mysteerioista (sakramenteista). Vihkimyksen toimittaa aina piispa (tai piispat), ja sen katsotaan välittävän Pyhän Hengen armoa ja valtuutusta viran hoitamiseen.

* Piispan rooli: Piispat ovat apostolisen suksession keskeisiä ylläpitäjiä. He ovat kirkon opettajia, kaitsijoita ja sakramenttien toimittajia. Piispan vihkimyksen toimittaa vähintään kolme piispaa, mikä korostaa viran kollegiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä.

* Oikean uskon säilyttäminen: Apostolisen suksession kautta varmistetaan myös oikean, apostolisen uskon säilyminen muuttumattomana kirkossa. Piispojen tehtävänä on varjella oppia ja perinteitä.
Ortodoksisessa kirkossa ajatus apostolisesta suksessiosta on siis perustavanlaatuinen osa kirkon identiteettiä ja sen ymmärrystä virastaan ja tehtävästään maailmassa. Se symboloi jatkuvuutta, perinnettä ja Pyhän Hengen läsnäoloa kirkon elämässä.

Hyviä kysymyksiä , Samilla oli pitkä lista asioita mitä pitäs tietää. Yksinkertaisin vastaus voisi olla että pyytää asiassa Jumalan johdatusta ja voi vapaasti tutustua eri seurakuntiin .Se julistettu sana seurakunnassa kyllä resenoi ihmisen mielen kanssa kun Jumalan henki on läsnä . Kuitenkin ihmisessä on esteitä ja menneisyyden taakkoja ja tottumuksia kristillisyydestä joka estää jo etsimisen . Siinä on mielestäni iso vaikutus miten ihminen kohdataan uudessa seurakunnassa . Kerran näin kun ihminen tuli ensimmäistä kertaa messuun ja ihmettelin miksi hänen päänsä meni alas jalkojen väliin kesken messun ja hän messun jälkeen kertoi että koki Jumalan armon voimakkasti synninpäästön jälkeen . Hän oli ihan erilaisesta kristillisyydessä aikaisemmin ollut ja hän siitä asti jäi seurakuntaan .
Tärkeintä on tietysti että paimen on tietoinen tehtävästä että seurakuntalaiset ovat hänen vastuullaan ja hänen tulisi ohjata lauma perille . Toiseksi hän on asetettu tehtävään josta hän ei selviä ilman Jumalan apua . Hän tahtoo valmistaa rukouksin saarnat että elävä vesi saisi virrata seurakuntalaisten sydämiin . Hän tahtoo elää esimerkillisesti tietoisena että hän tarvii paljon anteeksiantamusta ja rippiä jotta voisi Jumalan edessä kirkastaa Kristusta seurakunnassa . Ja paimenkirjeistä voi lukea ohjeita paimenen tehtävän hoitoon .
Väärät opettajat vievät pois Kristuksesta ja sellaiseen kristillisyyteen joka voi yhtyä meidän omiin ajatuksiin lihassamme ja tästä seuraa usein tyhjyyttä ja tilalle tulee ihmisjärjen mukaiset keinot . Viimein käy kuten Laodikean seurakunnassa .

Jatkoksi yksi ajatus ; meillä on monesti pahasta ihan väärä käsitys . Kun synnin voi määritellä että käytämme Jumalan lahjoja väärin , niin paha tahtoo vääristää hyvän kautta meitä ja olemme siinä mielessä otollinen maaperä koska rakastamme syntiä lihamme puolesta . Paha ilmestyy hyvää tarjoten ja hyväksi puettuna meidän eteemme . Paha ihminen puhuu usein kauniisti, joka vihaa Jumalan tahtoa jonka se myös pukee usein vääräksi kristillisyydeksi . Pahuus syntyy kun ihminen uskoo siihen tarjottuun ”hyvään ” joka tulee itse sielunviholliselta . Kristillisyys kasvattaa meitä pois tuomitsemisesta ,mutta kristinuskon alusta asti on ollut että vältetään valheopettajia ja tätä apostoli Paavali teki . Seurakunnan paimenen vastuuseen kuuluu että harhaopit eivät saa sijaa seurakunnassa että Kristuksen vapaus ja ykseys säilyisi .

Munulle kertoo paljon opettajasta, se miten hän selittää luomiskertomuksen. Jumala on luonut kaiken seitsemässä päivässä, joista yksi oli lepopäivä.

Niin luomiskertomus on Jumalan suuruutta ja samalla rakkautta koska kaikki oli ihmistä varten tehty . Siihen on hyvä muistaa rinnalle ottaa Jobin keskustelut Jumalan kanssa . Suurinta on kohdata mielestäni se tietoisuus että olen kelvoton kerran taivaaseen ja Kristuksen sovitustyön merkityksen avautuminen tähän on se suuri armon kokemus että se on todella täytetty minun puolestani ja saan mennä aina Jumalan eteen tunnustamaan syntini ja saada anteeksiantamuksen kautta pyytää voimaa pysyä Kristuksessa ja nöyryydessä . Ja yhä enemmän vastoinkäymiset voi kokea tarpeellisiksi omassa elämässä . Vain hänessä voi ihmisellä olla täällä ajassa todellinen vapaus . Jokainen opettaja on hyvä vaikka erilainen armolahja kun se julistus on Kristus- keskeistä . Laki tekee meidät mahdottomiksi ja syylliseksi , mutta armo vapauttaa lopulta iloon ja lapseuteen .

Siunattua Helluntaita kaikille uskovaisille!