Turun Arkkihiippakunnan edistämä seurakuntien vähentämishanke koetaan Salossa hankalana asiana. Suunnitelmat koskevat Paimion rovastikunnan kuuden seurakunnan yhdistämistä yhdeksi seurakunnaksi. Liitoshanke koskee Liedon, Loimaan, Paimion, Pöytyän, Salon ja Someron seurakuntia.
Salon seurakunnan kirkkoherra Timo Hukka sanoo, että hanke on herättänyt monenlaisia ajatuksia puolesta ja vastaan. Oman erityispiirteensä keskusteluun Salossa tuo se, että erilaisista liitoksista on alueella poikkeuksellisen paljon kokemusta. Nykyinen Salon seurakunta muodostettiin vuonna 2009 kuntaliitoksen seurauksena 10 seurakunnasta. Tuorein liitos tapahtui 2023 alussa, kun Martinkosken seurakunta liitettiin Saloon.
− Aika monen mielestä liitoshankkeet alkaisivat jo riittää, Hukka kertoo.
Samaan hengenvetoon hän kuitenkin sanoo itse kannattavansa suunnitelmia.
− Olen aina ollut liitosten takana. Oikein toteutettuina ne antavat pienemmille seurakunnille mahdollisuuden järjestää toimintoja lähellä seurakuntalaisia.
HANKKEEN TAKIA esimerkiksi kirkkoherrojen nimittäminen seurakuntiin on tällä hetkellä jäissä. Kun Someron kirkkoherran paikka tuli vapaaksi maaliskuussa, tuomiokapituli päätti, että virka jätetään julistamatta avoimeksi 31.1.2026 asti.
Myös Salon seurakunnassa on sama tilanne. Timo Hukka hoitaa virkaa yliajalla, vaikka täytti jo keväällä 68 vuotta. Välivaihe on hankala, ja erityisesti työntekijät toivovat, että se jäisi mahdollisimman lyhyeksi.
− Työn suunnittelu on helpompaa, kun päätökset on tehty ja seurakunnat liittyneet yhteen. Monella työntekijällä on huoli oman tehtävän muuttumisesta, mutta pitkä välivaihe vain lisää huolia ja tuskaa.
Salon seurakunta on selvästi alueensa suurin seurakunta. Sen jäsenmäärä on noin 37 700, kun liitoshankkeen muissa seurakunnissa on yhteensä noin 50 000 jäsentä. Jäsenmäärä on tosin laskussa kauttaaltaan.
”Salo on riittävän iso seurakunta.”
Kirkkoneuvoston varajäsen Juha Laurila sanoo epäilevänsä, että seurakuntien vähentämishanke on sellainen, että siitä koituu Salon seurakunnalle suurtakaan hyötyä.
− Salo on riittävän iso seurakunta, jotta olemme pystyneet palkkaamaan työntekijöitä erityistehtäviin. Samaa osaamista tavoitellaan nyt koko rovastikunnan alueelle. En näe, että Salo voi saada tässä paljonkaan lisähyötyä.
− Ymmärrän hyvin rovastikunnan viiden muun seurakunnan tilanteen, ja ehkä niiden kannattaakin yhdistyä.
Hankkeen hyötyjä on peräänkuulutettu sosiaalisessa mediassa ja lehtikirjoituksilla. Kriittisesti suhtautuvien mielestä vastauksia on kuulunut valitettavan vähän. Monet pitävät hanketta ylhäältä johdettuna ja etukäteen jo päätettynä.
Pitkään luottamushenkilönä toimineena ja edellisen liitoshankkeen ohjausryhmän vetäjänä Juha Laurila sanoo olevansa harmissaan siitä, miten hanketta on viety eteenpäin.
− Sanelun mallia tässä on hiukan ollut. Ehkä asiaa olisi voitu hoitaa diplomaattisemmin. Seurakunnan ovat kuitenkin lähteneet vapaaehtoisesti tähän prosessiin mukaan, joten olisi kohtuullista, että siitä voisi myös irtaantua vapaaehtoisesti.
− Olisi myös hyvä, jos luottamushenkilönä pääsisi päättämään asiasta. Nyt seurakunta voi antaa ainoastaan lausuntoja, ja päätökset tehdään muualla.
”Toiminnan päätöksenteko ei saa mennä liian kauas.”
UUDISTUSTA ON valmisteltu jo usean vuoden ajan. Arkkihiippakuntaan perustettiin vuonna 2021 kolme työryhmää, jotka pohtivat hautaustoimen järjestämistä, kiinteistöjen hallintaa ja taloushallintoa. Näiden rinnalle perustettiin rovastikunnalliset neuvottelutyöryhmät, joihin kutsuttiin myös seurakunnista edustus.
Paimion rovastikuntaa koskevat suunnitelmat ovat osa Arkkihiippakunnan Rova2030-hanketta, jossa etsitään ratkaisuja tilanteeseen, jossa jäsenmäärä vähenee ja kustannukset kasvavat. Samaa keskustelua on viritelty myös Porin ja Ala-Satakunnan rovastikunnissa.
Paimion rovastikunnassa valmistelutyö on edennyt muita ripeämmin, ja päätöksien tekeminen on aikataulutettu ensi vuoden alkuun. Seurakuntarakenteen muutos tulisi voimaan joko 2027 tai 2031.
Ensimmäinen kuulemiskierros Paimion rovastikunnan seurakunnissa saatiin valmiiksi toukokuussa. Hiippakuntasihteeri Mika Piittala kertoo, että kysymyksistä huolimatta kokonaistunnelma on hänen mukaansa positiivinen.
− Yleinen näkemys on, että paikallisen toiminnan päätöksenteko ei saa mennä liian kauaksi seurakunnasta. Kiinteistö-, talous- ja hautausasioiden käsittely nykyistä isommissa yksiköissä sen sijaan on mahdollista hyväksyä.
− Sitä myös on kysytty, voisiko asiassa edetä vaiheittain. Tätäkin pitää miettiä, mutta samalla on pidettävä huoli, ettei menetä yhdistymisen kokonaisetuja. Kaksivaiheisessa mallissa saattaa muodostua turhia rakenteita, jotka joka tapauksessa on sitten taas purettava.
Ilmoita asiavirheestä