Kuvassa on Uusi testamentti katalaanin kielellä. Sitä puhutaan Espanjassa muutamassa maakunnassa. Se on myös Andorran virallinen kieli. Se on yksi muinaisen latinan nykymuoto.
Kerran Helsingin rautatientorilla kaksi rouvaa kysyi minulta neuvoa eräästä bussista. He puhuivat vain katalaania. Vastasin heille espanjaksi. Näin keskustellen pystyin auttamaan heitä ja he löysivät bussinsa.
Kun me pohdiskelemme elämämme suurimpia kysymyksiä, saamme kääntyä Jumalan puoleen. Pyhä Henki, Totuuden Henki, Jumalan kolmas persoona auttaa meitä. Lohduttajamme opastaa meitä. Avaa eteemme elämän syvimmän aarteen, osoittaa meille uskon näköalan, antaa tulevaisuuden ja toivon, eteen päin menon aina perille pääsyyn saakka.
Pyhä Henki tekee meistä Jumalan lapsia. Hänen työtään on luottamus Jumalan apuun. Armo riittää. Meidän ei tarvitse orjailla, kuin kysellen, mitä minun pitäisi tehdä, että Jumala minut hyväksyisi omakseen.
Te ette ole saaneet orjuuden henkeä,
joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan.
Sen sijaan saamme vapaasti luottaa Jumalan armoon ja hyvyyteen. Niin kuin lapsi turvallisesti heittäytyy isänsä tai äitinsä syliin, niin mekin saamme vapautunein mielin ja suloisin kielin heittäytyä Taivaan Isän syliin ja tietää, että hän rakastaa meitä, olemmehan me hänen lapsiaan, hänen omiaan.
Olette saaneet Hengen,
joka antaa meille lapsen oikeuden,
ja niin me huudamme:
”Abba! Isä!”
Rukoilkaamme siis rohkein mielin Pyhän Hengen tukea ja turvaa elämämme auttamiseen, toivoa tähän hetkeen ja tulevaisuutta kohti vaeltamaan Jumalan lapsen luottavaisuutta täynnä. Valon ja Totuuden tietä Jumalan kirkkautta kohti.
Veisaten kaikukoon rukouksemme virren 112 sanoin:
Tule, Pyhä Henki, luoksemme
ja täytä sinuun uskovien sydämet.
Jo sytytä rakkautesi liekki palamaan
ja liitä yhteen kaikki kielet,
kaikki kansakunnat maan
yhdessä uskossa Herraamme
Jeesukseen Kristukseen.
Halleluja, halleluja!
Sunnuntai 1.6.2025
6. sunnuntai pääsiäisestä (Exaudi)
Pyhän Hengen odotus
Toinen lukukappale eli epistola: Room. 8:12–17
Kirjeestä roomalaisille, luvusta 8
Meillä on siis velvollisuuksia, veljet,
mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan;
ei meidän pidä elää sen mukaan.
Jos elätte luontonne mukaan,
te kuolette,
mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne,
te saatte elää.
Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa,
ovat Jumalan lapsia.
Te ette ole saaneet orjuuden henkeä,
joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan.
Olette saaneet Hengen,
joka antaa meille lapsen oikeuden,
ja niin me huudamme:
”Abba! Isä!”
Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa,
että olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia,
olemme myös perillisiä,
Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa;
jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa,
pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.
Matias Roto toteat minulle:”” Kysymyksesi tasosta päätellen puulajien erottaminen toisistaan on minulle helpompaa kuin sinulle erottaa onko joku puu koivu tai mänty. ””
Ei siis lopulta ole kyse erottaako puulajit toisistaan vaan kun Jeesus sanoo kuinka erottaa väärät opettajat oikeista niin kun näkee jonkun ”kirkon” jäsenien hedelmät niin eikö silloin voi erottaa myös jos näidn hedelmät ovat huonoja (lue väkivaltaa, pakottamista….) niin silloin ko ”kirkko” ei ole Jeesuksen puu, helppoa kuin heinän teko jota muuten olen tehnyt seipäällekkin.
Ari
Kerrot olevasi epäuskon apostoli kieltäessäsi Raamatun sanan, että kirkko on Kristuksen ruumis.
Tai kuten tässä kieltäessäsi kirkon olevan Kristus -puu.
Vääristelet evankeliumia nimittäessäsi kirkkoa ”KristukSEN puuksi”. Jeesushan ITSE on se puu, ja hän sanoo, että me olemme puussa, EI siis puun ulkopuolella elikä emme Kristuksen ulkopuolella, vaan KristukSESSA.
Olen oppilailtani kysynyt, että jos me olemme oksat, niin mikä Jeesus silloin on.
Joku sanoi, että runko ja minä vastasin, että värin.
Joku, että sitten sen täytyy olla latva ja vastasin, että väärin.
Joku sitten pohti, että juuret, ja minä kerroin senkin olevan väärin.
Vartauksen alussahan Jeesus sanoo olevansa VIINIPUU eli siis KOKO puu, oksat mukaan lukien.
Joten me Kristukseen uskovat olemme ja elämme KRISTUKSESSA.
Joten Ari
Tapasi erottaa Kristus ja hänen kirkkonsa toisistaan julistaa epäuskon sanomaa, sijoittaa Jumalan kansan eli kirkon Kristuksen eli siis Jumalan ulkopuolelle. Opillasi yrität heittää kaikki ihmiset Jumalan yhteydestä pois.
Ota siis todesta ensimmäinen käsky: ” Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”
Ari
Olet jatkuvasti ristiriitainen teksteissäsi.
Ensin sinä sanoit ettet tarkoittanut hedelmillä sitä mitä kirjoitin ja asetit kysymyksen niin kuin puhuisit ulkonaisesti puista ja puulajeista. Mutta nytpä sinä jälleen käännät päälle hengellisen sovelluksen tulkinnan eli siis palaat siihen kysymyksenasetteluun, mihin jo edellä olin vastannut.
Joten Ari
Olet kuin kuin harakka tervatulla katolla – kun pyrstö irtoaa niin nokka tarttuu, ja kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu.
Ari
Kirjoitat heinätöistä: ” — helppoa kuin heinän teko jota muuten olen tehnyt seipäällekkin.”
Itse olen aloittanut pellolla haravoinnin jo kolmi-neli -vuotiaana. Isä oli tehnyt minulle pienen haravan, jolla sain haravoida ojien penkkaita, jotka isä oli viikatteella niittänyt.
Vuonna 1975 korjasi heinää isoenoni pellolla Alitalon mailla. Metsän reunassa näin herukkapensaita. Ne oli helppoa tunnistaa herukoiksi, mutta koska lehdet peittivät marjat, niin kauempaa en nähnyt minkä lajin herukoita ne olivat. Vasta kun tulin lähemmäksi näin marjat ja niiden värit.
Seuraavana sunnuntaina saatoin käyttää Humppilan kirkossa pitämässäni vaalisaarnassa tuota huomiotani hyväkseni. Saarnatekstissä eli evankeliumissa nimittäin sanottiin juuri tuo, että hedelmistä puu tunnetaan.
Näin löytyi ajankohtainen liittymä tekstin ja tuon hetken maatalouden työn teon vällle. Saarna painui ihmisten mieliin ja niinpä sitten seuraavat vuodet vietinkin Humppilan kirkkoherrana.
Joten Ari
Mielestäni tapasi puhua keskustelukavereistasi halventavia ilmauksia on suorastaan irvokasta. Puhut läpiä päähäsi kuvitellessasi olemattomia kanssasi keskustelevista ihmisistä. Menet tuomitsemaan ja vähättelemään toisten ihmisten tuntemuksia ja kokemuksia.
Omaa itsekeskeisyyttäsi puhut kuin olisit maailman napa. Ja toisten mielipiteistä välinpitämättömyyttäsi et ota tosissasi sitä, mitä sinulle sanotaan.
OTA TODESTA RAAMATUN SANA, ja kuuntele järkevien ja kokeneempien ihmisten opetusta.
Sananlaskut:
1:8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
Tämä omissa mielikuvitusmaailmoissasi liikkuva hutien ampuminen on TÄYDELLISESSÄ RISTIRIIDASSA sen kanssa, että toisaalla puhut nöyrtymisestä ja antautumisesta Jumalan sanan edessä.
Miksi unohdat tämän Sananlaskujen kirjan ajatuksen kuritonta tyyliä edustavia puheenvuorojasi käyttäessäsi.
Sananlaskut:
29:15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
Ari
Kirjoitat: ” – – – kuinka erottaa väärät opettajat oikeista – – – ”
Tämähän on selvää jo aivan perusteissaan. Oikeat opettajat ovat uskollisia Raamatun sanalle ja kirkon tunnustukselle.
Kirkkolaki määrittelee tämän selkeästi:
1 luku
Kirkon tunnustus, tehtävä ja jäsenet
1 §
Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.
2 §
Tehtävä
Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.
3 §
Jäsenet
Kirkon jäseneksi otetaan kasteessa. Kirkkojärjestyksessä määrätään, miten jo kastettu henkilö otetaan kirkon jäseneksi.
– – –
https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/1993/1054#part_1__chp_1__heading
Voimme siis todeta että kirkkomme opetus perustuu tukevalle ja varmalle pohjalle.
Ari Pasanen,
Sinä näet kaikissa seurakunnissa ja kristityissä vikoja.
Sinun suurin ongelmasi on kuitenkin se, että sinä et näe missään oikeaa hedelmää. Näet vain pahaa joka puolella.
Sinulle on mahdotonta nimetä edes yksi suomalainen seurakunta, joka tuottaa hyvää hedelmää. Tätä on sinun rakkautesi kaikkia ihmisiä ja seurakuntia kohtaan.
Kari
Kiitos hyvästä huomiostasi
Arilla on paljon opittavaa aivan uskon alkeista alkaen
Keväällä 1965 suoritin Raamatun aramean kielen kurssin. Professori Jussi Aron kanssa menimme läpi kaikki ne kohdat, joissa aramea on Raamatun alkukieli.
Paavalin tekstissä on yksi sana arameaksi ”Abba!” joka suomeksi tarkoittaa ”Isä!”, ”Isi!” Tarkasti sanoen Isä -sana tässä yhteydessä on määrätyssä muodossa. Pääte A on siitä merkki. Ruotsiksi PappaN, FaderN, englanniksi THE Father.
”Olette saaneet Hengen,
joka antaa meille lapsen oikeuden,
ja niin me huudamme:
”Abba! Isä!”
Sana lienee jäänyt kirkolliseen käyttöön kuvaamaan luostarien johtajia. Apotti on ranskaksi abbé; nunnaluostarin abbedissa on suomeksikin säilyttänyt jurensa.
Martti
Kiitos hyvästä huomiosta