Kirkkopäivillä teemaltaan maailmanpoliittisesti ajankohtaisin paneelikeskustelu käsitteli Ukrainan nykytilannetta. Keskustelun teemana oli ytimekkäästi Ukraina – mitä tapahtuu.
– Sopimuspohjainen maailmanjärjestys on järkkynyt, luotto naapuriin on mennyt, Venäjään ja Ukrainaan perehtynyt Riikka Porkola aloitti osuutensa. Hän toimii seurakuntapapin työn ohessa Euroopan kirkkojen konferenssissa Pathways to Peace -aloitteen ohjausryhmässä.
– Kun hyökkääjä on rikkonut kaikki sopimukset, niin minkälaiseen rauhaan sen kanssa voisi luottaa, Porkola kysyi.
Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järvisen mukaan sopimuspohjaiseen järjestelmään on kuulunut se, että on voitu luottaa esimerkiksi yhteiseen näkemykseen perustavaa laatua olevista ihmisoikeuksista. Tähän luottoon ei enää ole aihetta, ja se näkyy hänen mukaansa myös Gazan tilanteessa.
Kysymykseen siitä, mitä ukrainalaiset puolustavat, sosionomi ja kotouttamistyössä Tampereen kaupungin palveluksessa työskentelevä Olesia Klesman sanoi, että länsimaisia arvoja.
Globaalihistorian apulaisprofessori Rinna Kullaan mukaan ukrainalaiset puolustavat myös Ukrainaa. Hän muistutti siitä, että maassa on pystytty tekemään vallanvaihtoja vapaiden vaalien seurauksena. Nyt puolustetaan demokraattista päätöksentekoa.
– Ukraina on nyt yhtenäisempi kuin ehkä koskaan.
Kullaan mukaan asiat ovat kuitenkin hyvin niin kauan yhtenäisyyden suhteen, kun esimerkiksi opiskelijat uskaltavat esittää erilaisia näkemyksiä. Puheenvuoroissa nousikin esille se, että Ukraina on valtavan laaja maa, jossa on myös näkemyseroja.
– Olisin huolissani jos opiskelijoillani olisi vain yksi näkökulma poliittiseen tilanteeseen, se ei olisi ukrainalaista, Kullaa sanoi.
Tomi Järvinen muistutti tilanteen ja olosuhteiden vaihtelevan eri puolilla Ukrainaa.
– Arjen jaksamisessa isoin asia on lapsista huolehtiminen. Mahdollisuus käydä koulua on keskeinen hengissä pitävä voima.
Tomi Järvinen sanoi, ettei olisi voinut aikanaan uskoa KUA:n rakentavan joskus väestönsuojia koulunkäyntiä varten, kuten se tekee nyt Ukrainassa.
Ylen Ukrainan kirjeenvaihtaja Justas Stasevskijin piti osallistua paikan päällä keskusteluun, mutta hän oli estynyt saatuaan työkomennuksen jäädä Ukrainaan. Stasevskij osallistui kuitenkin videotervehdyksellä, joka muun muassa kuvasi Ukrainan toisen ortodoksikirkon yhteyttä Moskovan patriarkaattiin. Sodankäyntiin kuuluu, ettei tosiasioita voi myöntää. Stasevskijin haastattelema kyseisen kirkon pappi sanoi haastattelussa, ettei hänen kirkollaan ole mitään yhteyttä Moskovan patriarkaattiin.
Justas Stasevskij sanoi videotervehdyksessään myös, että Venäjä pyrkii jatkuvasti kirkkopolitiikan lisäksi horjuttamaan Ukrainan yhtenäisyyttä muun muassa kielipolitiikalla. Stasevskijin mukaan yhtenäisyys on Ukrainan vahvin ase Venäjää vastaan.
Hän totesi myös, että iso osa ukrainalaisista olisi Yhdysvaltain presidentinvaalissa äänestänyt Donald Trumpia, koska he olivat niin pettyneitä Joe Bidenin toimintaan. Mutta nyt he ovat pettyneitä Trumpin toimintaan.
Juontaja Ari Ojellin esittämään kysymykseen ukrainalaisten voimavarojen riittävyydestä, Olesia Klesman sanoin ukrainalaisten olevan henkisesti vahvoja ihmisiä.
– Sodasta on tullut uusi normaali, hän sanoi.
Rinna Kullaa totesi kuitenkin jokaisen ukrainalaisen olevan tavalla tai toisella traumatisoitunut.
Riikka Porkola sanoi Euroopan kirkkojen konferenssin mukaan olevan tärkeää, että puhutaan myös rauhasta, ei pelkästään sodasta. Siitä, että rauha on mahdollista.
– Tätä rauhanpuhetta tarvittaisiin enemmän, Porkola sanoi.
Vastatessaan ukrainalaisten auttamista koskevaan kysymykseen Olesia Klesman muistutti, että Suomessa asuu 60 000 ukrainalaista, joista merkittävä osa on jäämässä tänne pysyvästi. Hän korosi kotoutumisen merkitystä, jossa seurakunnilla voisi hänen mukaansa olla entistä vahvempi rooli.
– Esimerkiksi kielen opettamisessa ja ystävyystoiminnassa. Kotoutuminen ja kielen oppiminen tapahtuu nopeammin keskustelemalla suomalaisen ihmisen kanssa.
Ilmoita asiavirheestä