Ennen kuolemaansa Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.” Opetuslapset ihmettelivät tätä, mutta eivät tohtineet kysyä. Jeesus lupasi: ”Minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”

On tärkeää kysyä. Kysyvä ymmärtää, ettei tiedä kaikkea. Opetuslapset halusivat kuulla ja tietää lisää Jeesukselta, halusivat oppia tuntemaan hänet lähemmin.

Usein arjen täyttää paljon maallisemmat kysymykset: Mitä syömme ja juomme? Mistä saamme vaatteet? Miksi kävi näin? Mitä tästä asiasta pitäisi olla mieltä? Mitä minun täytyy tehdä kelvatakseni?

Jeesus kuitenkin sanoo, että jälleennäkemisen ilo lopettaa kaikki kysymykset. Silloin kaikki on jo selvää. Jälleennäkemisen kaipuuta on tapana kuvata koti-ikävänä. Kaipauksessa yhdistyy suru ja toivo. Haluamme palata täydellisen yhteyden kokemukseen. Kaipaamme aikaa, jolloin kysyminen päättyy ja vastaus on jo annettu.

”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.” Kristityn elämään kuuluvat sekä ylösnousemuksen ilo että lopullisen kotiinpaluun odotus. Maailmaan kuuluvat ahdistus ja murheet, mutta Jeesus on voittanut maailman. Hänen ylösnousemuksessaan on jo alkanut uusi luominen.

Vielä vähän aikaa. Kotiinpaluun odotus kantaa yli arjen huolien ja epävarmuuden.

Pohdittavaksi: Jos jokin kysymys toistuvasti vaivaa mieltäsi, kokeile jättää se kysymättä ja jää odottamaan.

3. sunnuntai pääsiäisestä: Jumalan kansan koti-ikävä

Tekstit: Ps. 66:1 (2), Ps. 66:3–9, Ps. 126, Joh. 16:22, Jes. 40:26–31, Hepr. 13:12–16, Joh. 16:16–23.
Liturginen väri on valkoinen.
Alttarilla on neljä kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.