Minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä. Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani. (Ps. 59:17-18 / FB38)
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Ihmeellistä että Daavidin kuvaukset ja rukoukset omasta elämästä ovat meille 2025 kuin uutispuuroa ja ajankohtaisia . Tämä pakopaikka istuu syntisen ihmisen mielenmaisemaan , vaikka sillä oli Daavidin elämässä kahtalainen merkitys , kun oli pakoa ulkoisesti ja sisäisesti .
Nimenomaan evankeliumi ei vaadi meidän tekojamme, että tulisimme niillä vanhurskaiksi ja autuaiksi, vaan se jopa tuomitsee sellaiset teot. Se tarkoittaa vain uskomista Kristukseen, että hän on meidän edestämme voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen ja tekee meidät vanhurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi, ei meidän, vaan hänen oman työnsä tähden, että me saamme omistaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme, aivan kuin olisimme itse ne tehneet.
Fredrik Gabriel Hedberg, Ainoa autuuden tie, s. 35, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Hedberg ja koko Raamattu kertoo omavanhurskauden ”voiman”. On kuitenkin ehdottomuus, että omistamme oman vanhurskautuksen, täydellisyyden Jumalan edessä, mikä on Hänen työnsä meissä, vt. Ps.18:
25 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. (Room. 1:16-17 / FB38)
Onko oikein sanoa, että meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide)?
Ehdottomasti. Raamattu käyttää tässä opinkohdassa ahkerasti poissulkevia sanontoja (particullae exclusivae). Näitä ovat esimerkiksi: ”lahjaksi … hänen armostaan” (Room. 3:24; ks. myös Ef. 2:8); ”armonsa ja laupeutensa mukaan” (2. Tim. 1:9; Tiit. 3:5); ”ei meidän tekojemme mukaan” (2. Tim. 1:9, Ef. 3:8-9); ”ilman lain tekoja” (Room. 3:21, 28; 4:6). Nämä kaikki ilmaisut tiivistyvät yhteen ainoaan lauseeseen: meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide iustificamur).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 97, Concordia ry, 2023.
Jos yksin usko tekee vanhurskaaksi, vanhurskauttaako sellainenkin usko, joka on vailla parannusta, hyväntahtoisuutta ja sitä seuraavia tekoja?
Ei. Siellä, missä ei ole parannusta vaan aikomus pysyä rikoksissa, ei voi olla myöskään todellista uskoa. Usko, joka ei vaikuta rakkauden kautta vaan pysyy vailla hyviä hedelmiä, ei ole todellista uskoa vaan keinotekoista ja kuollutta (1. Tim. 1:5; 5:8; Jaak. 2:26; 2. Piet. 1:8). Siitä huolimatta yksin usko vanhurskauttaa ilman tekoja.
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 98, Concordia ry, 2023.
Yllä parannus käsitetään ilmeisesti jo uskovan tehtäväksi, näinhän se ei ole vaan todellinen evankeliumin mukainen parannus on juuri kun Jumala kutsuu ihmistä ja tämä kuulee evankeliumin sanan ”tehkää parannus” eli silloin voi kääntyä pois pimeydestä Jumalan valtakuntaan, tämän sanoo Pietari selkeääkin selkeämmin:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”Ap.t.2)
Kun uskovalla on Pyhä Henki niin silloin alkaa pyhitys eli elämn muuttaminen Jeesuksen sanan mukaiseksi Pyhän Hengen voimassa.
Kristityn tulee elää myös jokapäiväisessä parannuksessa, koska hänen elämänsä ei ole vielä täydellisen pyhä. Ari, sinä et siis mielestäsi tarvitse enää Jeesuksen veren anteeksiantamusta, koska olet jo mielestäsi synnitön. Ovatko esim. ajatuksesi aina täysin puhtaat? Varmasti eivät ole!
Siis minun Raamatussa on pyhitys se mihin uskova on laitettu eli kun kuulee Jeesuksen äänen niin silloin alkaa Jeesuksen sana kasvaa hyvää hedelmää.
Mika Rantanen oletko itse tehnyt Pietarin sanojen mukaan vai onko sinulla jokin muu tie???
Uskon, turvaudun ja luotan Jeesukseen omana Vapahtajanani. Se riittää!
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja.
Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
Ihmeellistä että Daavidin kuvaukset ja rukoukset omasta elämästä ovat meille 2025 kuin uutispuuroa ja ajankohtaisia . Tämä pakopaikka istuu syntisen ihmisen mielenmaisemaan , vaikka sillä oli Daavidin elämässä kahtalainen merkitys , kun oli pakoa ulkoisesti ja sisäisesti .
Hyvä kommentti, kiitos Timo. Näin on. Paras turva ja apu tulee ylhäältä.
Jumalan hyvästä tahdosta sain tänäänkin herätä uuteen päivään.
Nimenomaan evankeliumi ei vaadi meidän tekojamme, että tulisimme niillä vanhurskaiksi ja autuaiksi, vaan se jopa tuomitsee sellaiset teot. Se tarkoittaa vain uskomista Kristukseen, että hän on meidän edestämme voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen ja tekee meidät vanhurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi, ei meidän, vaan hänen oman työnsä tähden, että me saamme omistaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme, aivan kuin olisimme itse ne tehneet.
Fredrik Gabriel Hedberg, Ainoa autuuden tie, s. 35, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Hedberg ja koko Raamattu kertoo omavanhurskauden ”voiman”. On kuitenkin ehdottomuus, että omistamme oman vanhurskautuksen, täydellisyyden Jumalan edessä, mikä on Hänen työnsä meissä, vt. Ps.18:
25 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. (Room. 1:16-17 / FB38)
Onko oikein sanoa, että meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide)?
Ehdottomasti. Raamattu käyttää tässä opinkohdassa ahkerasti poissulkevia sanontoja (particullae exclusivae). Näitä ovat esimerkiksi: ”lahjaksi … hänen armostaan” (Room. 3:24; ks. myös Ef. 2:8); ”armonsa ja laupeutensa mukaan” (2. Tim. 1:9; Tiit. 3:5); ”ei meidän tekojemme mukaan” (2. Tim. 1:9, Ef. 3:8-9); ”ilman lain tekoja” (Room. 3:21, 28; 4:6). Nämä kaikki ilmaisut tiivistyvät yhteen ainoaan lauseeseen: meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide iustificamur).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 97, Concordia ry, 2023.
Jos yksin usko tekee vanhurskaaksi, vanhurskauttaako sellainenkin usko, joka on vailla parannusta, hyväntahtoisuutta ja sitä seuraavia tekoja?
Ei. Siellä, missä ei ole parannusta vaan aikomus pysyä rikoksissa, ei voi olla myöskään todellista uskoa. Usko, joka ei vaikuta rakkauden kautta vaan pysyy vailla hyviä hedelmiä, ei ole todellista uskoa vaan keinotekoista ja kuollutta (1. Tim. 1:5; 5:8; Jaak. 2:26; 2. Piet. 1:8). Siitä huolimatta yksin usko vanhurskauttaa ilman tekoja.
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 98, Concordia ry, 2023.
Yllä parannus käsitetään ilmeisesti jo uskovan tehtäväksi, näinhän se ei ole vaan todellinen evankeliumin mukainen parannus on juuri kun Jumala kutsuu ihmistä ja tämä kuulee evankeliumin sanan ”tehkää parannus” eli silloin voi kääntyä pois pimeydestä Jumalan valtakuntaan, tämän sanoo Pietari selkeääkin selkeämmin:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”Ap.t.2)
Kun uskovalla on Pyhä Henki niin silloin alkaa pyhitys eli elämn muuttaminen Jeesuksen sanan mukaiseksi Pyhän Hengen voimassa.
Kristityn tulee elää myös jokapäiväisessä parannuksessa, koska hänen elämänsä ei ole vielä täydellisen pyhä. Ari, sinä et siis mielestäsi tarvitse enää Jeesuksen veren anteeksiantamusta, koska olet jo mielestäsi synnitön. Ovatko esim. ajatuksesi aina täysin puhtaat? Varmasti eivät ole!
Siis minun Raamatussa on pyhitys se mihin uskova on laitettu eli kun kuulee Jeesuksen äänen niin silloin alkaa Jeesuksen sana kasvaa hyvää hedelmää.
Mika Rantanen oletko itse tehnyt Pietarin sanojen mukaan vai onko sinulla jokin muu tie???
Uskon, turvaudun ja luotan Jeesukseen omana Vapahtajanani. Se riittää!