Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen käsitteli johtajuutta sekä lähimmäisen huomioimista kirkolliskokouksen avajaissaarnassa tänään maanantaina. Saarna perustui Johanneksen evankeliumin 10 lukuun, jossa Jeesus sanoo olevansa hyvä paimen ja kertoo, millainen hyvä paimen on.
– Jeesuksen puhe omasta tehtävästään paimenena on sekä vanhanaikainen että moderni. Yhtäältä vanhanaikainen, sillä hän poimii sen profeetta Hesekielin tekstistä, jonka vanhimmat osat on kirjoitettu 700 vuotta ennen Kristusta. Toisaalta nykyaikainen, sillä se sopii hämmästyttävän hyvin yhteen monien nykyajan johtamisoppien kanssa.
Jolkkosen mukaan johtajaa tarvitaan yhdistämään, huolehtimaan reilusta kohtelusta ja näyttämään suuntaa. Näin hän torjuu ryhmän sisältä tulevia uhkia, kuten hajaannusta ja riitelyä. Tällainen johtaja asettaa ryhmän itsensä edelle ja siten palvelee laumaa.
Piispa muistutti paimenen tehtävästä pitää ”vahvat ja lihavat kurissa.” Hän totesi maailman ja kirkon historian olevan täynnä esimerkkejä siitä, kuinka vahvat ovat paisuneet niin suuriksi, että ne ovat alkaneet jyrätä heikompia. Toisaalta myös ne, jotka ovat sanoneet esiintyvänsä vallan vaihtoehtoina, ovat lopulta paljastaneet vallanhimoiset kasvonsa ja ajatelleet, että valta on aina väärin, paitsi jos se on meidän käsissämme.
Maailma on myös täynnä inhimillisiä pyrkimyksiä hillitä, pitää kurissa säädöksin liian vahvaksi paisuneita lauman jäseniä.
– Katolisessa kirkossa konsiili tasapainottaa paavin valtaa, Euroopan valtioissa sovelletaan vallan kolmijako-oppia ja Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmässä etsitään punnusten ja vastapunnusten tasapainoa, checks and balances. Kirkolliskokouksessa tämä pyrkimys ilmenee vaikkapa alueellisessa edustusrakenteessa ja määräenemmistösäädöksissä. Niillä halutaan pitää vahvat kurissa ja heikommat mukana laumassa, että olisi yksi lauma ja yksi paimen.
Jolkkonen kyseli myös, miten vallan tasapainotus on onnistunut, ”kun katsomme maailman johtajia Kremlissä, Valkoisessa taloissa, Pekingin palatseissa tai kun katsomme Jumalan omaisuuskansan nykypaimenien toimia”.
– Maailman vahvimpien johtajien toimissa on äärimmäisen vaikea nähdä merkkejä siitä koko lauman huolenpitoon liittyvästä johtamisesta, jota Jeesus tarkoittaa, kun hän puhuu itsestään hyvänä paimenena. Tuntuu, että maailma on tullut hulluksi.”
– Mutta olkaamme rehellisiä. Sama paisumisen ja nitistämisen vietti on myös meidän vaaranamme. Sama kiusaus jyrätä heikompia ja talloa toista mieltä olevia koskee myös meitä kirkolliskokouksen jäseniä. Tarvitsemme halua nöyrtyä, kuunnella toisia, herkkyyttä aistia toistemme mielialoja myös tällä viikolla. Myötätuntoa on helppo tuntea samanlaisia kohtaan, minkä palkan te siitä saatte? Eikö Kristuksen seuraajan tulee etsiä sitä myös oudoilta tuntuvia kohtaan?
Jolkkosen mukaan kirkon laki ja kirkolliskokouksen työjärjestys ovat tärkeitä. Mutta kaikkia säädöksiä tärkeämpää on se, että annamme Hyvän Paimenen ohjata tahtoamme, sanojamme ja tekojamme.
– Sisaret ja veljet. Meillä jokaisella voi olla paljon erilaisia syitä loukkaantua Kristukseen. Antakaamme silti hänen ohjata ja johtaa meitä. Olkoon hän liturgi tässä messussa. Olkoon hän puheenjohtaja tässä kirkolliskokouksessa.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä