Lestadiolaisen herätysliikkeen kantaisä Lars Levi Laestadius oli paitsi pappi ja saarnamies myös kasvitieteilijä, ranskalaisten tutkimusmatkailijoiden Lapin-opas ja saamelaisen mytologian tutkija. Hän sai vaimonsa kanssa 15 lasta. Lapin luonto innoitti Laestadiusta läpi elämän. ”Jääkää hyvästi kaikki tiaiset ja pääskysenpojat! Armollinen Herra Jeesus varjelkoon teitä haukan kynsistä ja ruokkikoon teitä hyttysillä”, hän sanoi lähtösaarnassaan Karesuannossa.
Lars Levi Laestadius tunnetaan parhaiten hänen mukaansa nimetystä herätysliikkeestä, lestadiolaisuudesta. Ruotsin ja Suomen pohjoisilla rajamailla alkoi 1840-luvun puolivälissä herätys, jossa ilmeni erilaisia armonmerkkejä, ihmeitä, kääntymyksiä, raitistumisia, liikutuksia, jopa kielilläpuhumista ja tanssimista.
Vuosisadan vaihteessa lähes koko Suomeen levinnyt liike hajaantui uusheräykseen, esikoislestadiolaisuuteen ja vanhoillislestadiolaisuuteen. Sittemmin lestadiolaisuus on jakautunut vielä jopa pariinkymmeneen eri haaraan, erityisesti Yhdysvalloissa, jonne liikkeen veivät siirtolaiset.
Laestadius kuoli kuitenkin jo vuonna 1861, kauan ennen hajaannuksia. Hänen elämäänsä väritti alusta asti Ruotsin Lapin lumoava luonto, joka antoi virikkeitä niin uskonnolliselle kuin tieteellisellekin elämänuralle.
Syntynyt sääskien pääkaupungissa
Laestadiuksen elämäkertojen lukija pääsee mielikuvitusmatkalle Ruotsin Lapin kiehtovalta kuulostaville paikkakunnille: Jäkkvik, Arjeplog, Kvikkjokk, Jokkmokk, Karesuando.
Minulle kävi kuitenkin niin, ettei mielikuvitusmatka riittänyt, vaan halusin nähdä ja kokea Laestadiuksen syntymän, elämän ja kuoleman paikat omin silmin.
Tänä vuonna rovastin syntymästä tuli kuluneeksi 225 vuotta, joten matkasin bussilla Ruotsin halki Luulajasta Jäkkvikiin, Laestadiuksen synnyinkylään. Jäkkvikissä asuu vakituisesti vain kolmisenkymmentä henkeä ja sinne kulkee vain yksi bussi päivässä.
Nousen bussiin Arjeplogin hienon hopeamuseon edustalta. Bussissa on lisäkseni vain pari koululaista. Etupenkiltä saan ihailla kilometrikaupalla kauniita tunturimaisemia, erityisesti lumen peittämää Peljekaisea, jonka juurella on nykyään Fjällcentret-laskettelukeskus. Siellä voi myös yöpyä.
Itse Jäckvikin kylässä on joitain taloja, joista yhden taakse on pystytetty Laestadiuksen muistokivi ja -laatta. Kylästä löytyy myös kauppa ja kappeli. Laestadiuksen aikana ei ollut sen paremmin bussia, kauppaa kuin kappeliakaan. Kirkolle Arjeplogiin piti kävellä tai hiihtää 60 kilometriä, eikä matkalla ollut ketään, kenen luo pysähtyä.
Lars Levin veljen Petrus Laestadiuksen mukaan Jäckvik oli ”hirvittävä paikka”, jonka ”maa on pelkkää kivikkoa” ja joka vaikutti olevan myös ”sääskien pääkaupunki ja oikea isänmaa”. Onneksi olin liikkeellä helmikuussa!
Botanisti pohjoisen paratiisissa
Jäkkvikistä Laestadiuksen perhe pääsi muuttamaan vuonna 1808 Lapin paratiisiksi kutsuttuun Kvikkjokkiin, missä kasvillisuus oli monipuolista. Siellä heräsi nuoren Lars Levin kiinnostus kukkiin.
”Yhdessä kukassa löydän mitä ihanimman Luojan työn.”
Kasvitieteestä tulikin ensimmäinen tieteenala, jolla Laestadius teki merkittäviä saavutuksia. Hän löysi useita uusia lajeja (kuten tromssantunturiunikon, jonka latinankielinen nimi on papaver laestadianum), julkaisi tieteellisiä artikkeleita, tallusti tuhansia kilometrejä ja keräsi jopa parikymmentä tuhatta kasvia.
Kasvitieteellä oli Laestadiukselle myös hengellinen merkitys. Vanhan kristillisen ajatuksen mukaan luonto on ikään kuin Jumalan ensimmäinen kirja, ja Laestadius heijastaa tätä kokemusta jo 19-vuotiaana: ”Jo se tuottaa omalle sielulleni suuren tyydytyksen, kun yhdessä kukassa löydän mitä ihanimman Luojan työn.”
Kasvien toimittaminen Etelä-Ruotsin ja Pariisin tiedepiireille sekä niiden piirtäminen Ruotsin tiedeakatemian jättimäiseen Svensk botanik -sarjaan tuotti Laestadiukselle myös rahaa ja mainetta.
”Kun nuorukainen löytää ensimmäisen kerran uuden kasvin, kunnianperkele hypähtää riemusta.”
Suhtautuminen kasvitieteeseen ja sen tuomaan arvonantoon muuttui, kun Laestadius koki uudenlaisen hengellisen heräämisen vuonna 1844. ”Niin viattomalta kuin kasvitiede näyttääkin, se herättää kuitenkin suosijoissaan intohimoista kunnianpyyntiä. Kun nuorukainen löytää ensimmäisen kerran uuden kasvin, kunnianperkele hypähtää riemusta.”
Uudesta kriittisestä etäisyydestä huolimatta Laestadius ei kuitenkaan täysin lopettanut kasvitieteen harrastamista, vaan jatkoi sitä pienemmällä vaihteella aina elämänsä loppupuolelle saakka.
Laestadiuksen tunnelmallisessa pirtissä Pajalassa roikkuu tänäkin päivänä useita kuivattuja kasveja, minkä lisäksi siellä voi nähdä muun muassa rovastin työpöydän ja kuolinvuoteen.
Meänkielinen opasteksti muistuttaa, että Lars Levin lisäksi talouteen kuului vaimo, seitsemän kotona asuvaa lasta (yhteensä 15 syntyneestä) ja työväki.
”Täälä pirtissä asu suunile 11–12 henkeä. Lars Levi ja Britta-Kajsa olit kumpikin tunnettu heän hyäntahtosuuesta. Net otit useasti vasthaan yöviehraita ja pettasit matressila ja oljila laatialle.”
Oppaana Lapin luonnossa
Kansainvälisesti merkittävimmät vieraansa Laestadius sai vuonna 1838, kun Ruotsin kuningas nimitti hänet Ranskan tiedeakatemian La Recherche -tutkimusmatkaseurueen Lapin-oppaaksi.
Laestadius kohtasi Ranskan kuninkaan Ludvig Filipin valtuuttaman seurueen Pohjois-Norjassa, mistä hän opasti sen tuntureiden ja jokien yli viikossa Karesuannon pieneen pappilaan.
Iltanuotion loimutessa Laestadius johdatti vieraansa saamelaistarujen pariin, mikä sai ranskalaiset vaatimaan Laestadiukselta ”lappalaisten historiasta” kertovaa teosta.
La Recherche -retkikunnan matkoista ilmestyi vuodesta 1840 alkaen 19 niteen julkaisusarja, josta jäi kuitenkin Ranskan uuden vallankumouksen takia puuttumaan 20. osa, Laestadiuksen Lappalaisten mytologian katkelmia.
Ranskalaiset palasivat pohjoiseen toiselle visiitille vuonna 1839, jolloin tarkoituksena oli muun muassa maalata lappalaisia ja Lapin-maisemia. Ludvig Filipin hovimaalari François-Auguste Biard ikuisti Laestadiuksen opettamassa saamelaisia talvimaisemassa, kun taas Sebastien Charles Giraud maalasi tunnetun rovastin muotokuvan, jonka litografiaversioon Émile Lassalle lisäsi myöhemmin Ranskan kuninkaan Laestadiukselle myöntämän Kunnialegioonan ritariristin.
”Vapaa Henki herättää oikean kristillisyyden.”
Ranskalaisista erityisesti ruotsia osannut Xavier Marmier muodostui Laestadiukselle läheiseksi. Vuonna 1839 Marmier ja Laestadius tekivät patikkaretken erääseen Kautokeinon kylään, jossa oli juuri syntynyt poika. Laestadius kastoi pojan Xavierin mukaan Savjetiksi ja nimitti vieläpä katolisen Marmierin vauvan kummiksikin.
Myöhemmin herätyksen koettuaan Laestadius saarnasi, ettei elävä kristillisyys ole sidottu mihinkään tiettyyn ihmisten muotoilemaan uskontunnustukseen, luterilaiseen tai katoliseen, vaan ”Henki on vapaa, joka herättää oikean kristillisyyden”.
Mytologista psykologiksi
Laestadiuksen ranskalaisille toimittama teos Lappalaisten mytologian katkelmia valmistui vuonna 1845 ja koostui viidestä osasta. Kuten mainittu, käsikirjoitukset jäivät kuitenkin Ranskan poliittisten mullistusten takia julkaisematta, ja ne hautautuivat arkistojen uumeniin vuosikymmeniksi.
Ensimmäinen osa löytyi uudelleen vuonna 1933 Ranskasta, osat 2–4 vuonna 1946 yllättäen Yalen yliopistosta Yhdysvalloista. Lisäyksiä 1. osaan dokumentoitiin vielä 2009, ja vasta vuonna 2011 saatiin painoon täydellinen laitos – ei ruotsiksi eikä ranskaksi, vaan suomeksi.
Laestadius kertoo kirjansa pääluvuissa saamelaisten jumaluusopista, uhriopista, ennustusopista ja tarinoista. Hän kirjoittaa Luulajan Lapin pakanoista, noitarummuista, maanalaisista neidoista, jättiläisistä ja yliluonnollisista kokemuksista.
Laestadius käy myös kriittistä keskustelua muiden samasta aihepiiristä kirjoittaneiden tutkijoiden kanssa. Rovasti muistuttaa syntyneensä Lapissa ja matkustelleensa siellä ”enemmän kuin kukaan muu”. Laestadiuksella oli paitsi ruotsalaista myös saamelaista verta, ja hän osasi useampaakin saamen murretta.
Mytologialle kävi kuitenkin samoin kuin botaniikalle. Se sai väistyä keskiöstä uskonnollisen heräyksen jälkeen. Vuoden 1844 käänteentekevä kohtaaminen Lapin Marian kanssa tarkastusmatkalla Åselen pappilassa sijoittui juuri Lappalaisten mytologian viimeistelyvaiheeseen. Rovasti saattoi tekstin valmiiksi, mutta huomion valtasivat nyt ”kokonaan toiset, uskonnon piiriin kuuluvat asiat, jotka minusta näyttävät mytologiaa huomattavasti merkityksellisemmiltä”.
”Sydän on ihmisessä olennaisempi kuin järki tai tahto.”
Nyt alkoi paitsi kiihkeämpi saarnaaminen, myös uusi 12-vuotinen kirjaprojekti, jonka päätteeksi valmistui Laestadiuksen uskonnonfilosofinen pääteos Hulluinhuonelainen. Sitä voisi nimittää myös antropologiseksi tai psykologiseksi tutkielmaksi, sillä siinä Laestadius käsittelee ihmisen sielua, tahtoa, tunteita, himoja ja mielenliikutuksia.
Paksun ja oppineen 550-sivuisen kirjan sisällön Laestadius tiivistää eräässä kirjeessään siihen havaintoon, että sydän on ihmisessä olennaisempi kuin järki tai tahto, ja että hyvä pää ei voi parantaa pahaa sydäntä.
Hulluinhuonelaisen varsinaisena tarkoituksena on perustella kristillinen sovitusoppi psykologisesta näkökulmasta ja oikeuttaa Laestadiuksen uusi, tunteisiin vetoava saarnatyyli.
Laestadius esitti, että sovituksen tarve nousee ”siitä välttämättömyydestä, jonka mukaan vanhempien pitää kärsiä jumalattomien lastensa tähden”. Hän halusi ankaran lain saarnan välityksellä antaa Pyhän Hengen käännyttää pahat sydämet ja saattaa heidät Taivaallisen Vanhimman hoiviin, orjantappuralla kruunatun Sovittajan jalkojen juureen.
Hulluinhuonelainen oli Lappalaisten mytologian tavoin rovastin kuoleman jälkeen kauan kadoksissa, kunnes se löytyi ja julkaistiin viimein 1960-luvulla.
Luontomystiikkaa ja autuaallinen kuolema
Laestadiuksen kenties kaunein ja kuuluisin saarna on hänen vuonna 1849 pitämänsä lähtösaarna Karesuannon seurakunnalle. Siinä tulevat ilmi Laestadiuksen luontosuhde, lapsiperhekokemukset ja kylmän Lapin koettelemukset, mutta myös tietynlainen feminiininen mystiikka, jossa Jumala saa taivaallisena Vanhimpana äidillisiä, kenties mariologisia piirteitä.
”Jääkää hyvästi kaikki tiaiset ja pääskysenpojat! Armollinen Herra Jeesus varjelkoon teitä haukan kynsistä ja ruokkikoon teitä hyttysillä. Jääkää hyvästi te Jeesuksen karitsat, jotka Ylimmäinen Paimen on temmannut raatelevaisten susien hampaista! Herra Jeesus vieköön teitä parhaille laitumille ja ruokkikoon teitä parhailla vainioheinillä, kun talvi tulee.”
”Jääkäät hyvästi, te vastasyntyneet lapset, joita taivaallinen Vanhin on synnyttänyt suurella tuskalla ja verenvuodatuksella! Jääkäät hyvästi, te vastasyntyneet, jotka makaatte ja parutte tämän maailman kylmällä lattialla. Nostakoon Vanhin teitä ylös tämän maailman kylmältä lattialta, pesköön puhtaaksi elämän vedellä ja kääriköön puhtaaseen liinavaatteeseen ja painakoon teitä rintaansa vasten. Painakoon rintansa parkuvaisten suuhun, että heittäisivät parkumasta ja ilolla katselisivat synnyttäjäänsä.”
Laestadius rukoili saarnansa päätteeksi, että ”saisimme nähdä toisemme taivaassa ja siellä veisata ’Amen, halleluja’, iankaikkisesti”.
Kuolinvuoteellaan hän näki horroksessa näyn, joka vastaa mielenkiintoisesti jäähyväissaarnan toiveita: ”Yksi kaunis vaimo kävi tässä. Vapahtaja tulee minua avoimilla rinnoilla noutamaan, jo nyt vieraat taivaasta tulevat noutamaan.”
Lars Levi Laestadius
• Syntyi 10.1.1800 Jäkkvikissä
• 1826 Karesuannon kirkkoherraksi
• 1827 naimisiin Brita Caisa Alstadiuksen kanssa
• 1849 Pajalan kirkkoherraksi
• Kuoli 21.2.1861 Pajalassa
Laestadius 225 vuotta -lukupiiri
Laestadiuksen Kirkkopostillan saarnojen lukupiiri kokoontuu Helsingissä Lestadiolaisen Uusheräyksen tiloissa (Fredrikinkatu 61b) maanantai-iltaisin kello 17–19 kerran kuussa. Tänä keväänä kokoonnutaan vielä 28.4. ja 12.5. Lisätietoja: Emil Anton puh. 0456313899 tai fineca@hotmail.com.
Kirjoja Laestadiuksen elämästä
• Lohi, Olli (toim.) Avaa suusi, pääskysen poika. Lars Levi Laestadius – sananjulistaja ja luonnontutkija. SRK 2019.
• Lohi, Seppo. Sydämen kristillisyys: Lars Levi Laestadius ja lestadiolaisen herätyksen alkuvaiheet. SRK 1989.
• Ojala, Jorma. Lars Levi Laestadius: Tiedemies ja pappi. Idea-Nova 2007.
• Pentikäinen, Juha & Pulkkinen, Risto. Lars Levi Laestadius: Yksi mies, seitsemän elämää. Kirjapaja 2011.
