Onko evankelis-luterilainen kirkkomme kristillisyys syntikeskeistä? Jokapyhäiset synnintunnustuksemme eivät sovi suuhuni ollenkaan. Oma tunnustukseni olisi anteeksipyyntö Jeesukselle siitä, etten ole antanut hänen johtaa minua kaikessa. Koko elämäni päärukous on ollut, että voisin toteuttaa Jumalan tahtoa kaiken aikaa. Olen ollut uskova lapsi, jonka äiti lupasi Jumalalle jo ennen syntymää.

Kaikki rakkaani ovat kuolleet. Olen suruni surrut, itkuni itkenyt. Nyt lähestyn itse viimeistä porttia, mutta iloni, kiitokseni ja ylistykseni on ylitsepursuvaa. Kiitän koko olemuksellani Jumalaa elämästäni, sen runsaista lahjoista ja tästä korkeatasoisesta kotimaasta ja kodistani, jota nyt valmistan lähtöäni varten.

Muuten, olisiko aika vaihtaa kolmen vuosikerran tekstit? Ne samat ovat kiertäneet elinaikanani niin, montako kertaa? Se on isotöinen, tärkeä tehtävä. Kiitän jokaista kohtaamaani ihmistä. Jeesus kanssanne, teissä!

Anja Järvi-Kelin, TM, Vivamon lehtori e.v.p.