Jumala on paradoksien ja moninaisuuksien Jumala, ja opimme tuntemaan häntä syvemmin vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja hänen Sanansa kautta. Miten usko syntyy? Tällä palstalla eräs henkilö kutsui uskon syntyä mysteeriksi, ja sitähän se todella onkin. Joku uskoo Jumalaan kuin ”itsestään”, lapsuudesta saakka, joku toinen ei ”osaa” uskoa, ei sitten millään koko elämänsä aikana. Mistä siis on kysymys?

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” sanotaan Heprealaiskirjeessä (Hepr. 11:1-3). Tämä on jotenkin eteerinen ja filosofinen määritelmä uskosta ja uskomisesta.

Usko on samalla myös tietämistä ja ymmärtämistä, jonkinlaista sisäistä ymmärtämistä siitä mikä on totta – kuten Jussi Rytkönenkin eräässä Kotimaan numeron artikkelissaan vertasi uskoa/ luottamusta ymmärtämiseen/tietämiseen. Usko ja uskominen liittyy ihmisen tahtoon, koska tahto on ihmisen keskus. Ihmisen tahdon suunta vaikuttaa eniten siihen, millainen ihminen hän on, millainen ihminen hänestä tulee. Ihmisen mitä luultavimmin tulee tahtoa uskoa, Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. ”Ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” on juurikin tahdon teko.

Tietämisen ”määritelmäkin” Raamatusta löytyy: ”Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän tiedä, niinkuin tietää tulee” (1.Kor.8:2). Raamatun tietäminen on ymmärtämistä, ymmärtäminen on samalla uskoa, tietoa elämän olennaisista asioista, Jumalan laista joka on kirjoitettu ihmisen sydämeen, mielen ”lihatauluun.” Usko sisältää siten sekä tiedon, että ymmärtämisen. Ihmisen tulisi koko elämänsä ajan olla avoin uudelle, hän ei voi ”omistaa” mitään lopullista tietämistä/ymmärtämistä.

”Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen” (Ps.8:3). Näin Jeesus korotti lapsen uskon esikuvaksi: Ellette tule lasten kaltaisiksi, ette pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Usko on lapsenomaista, sisäistä luottamusta, Jumalan antamaa ”hiljaista tietoa”, ymmärtämistä, ymmärrystä Jumalaan.”Credo ut intelligam”, ”Uskon jotta ymmärtäisin”.

Aila Tuulikki Virtanen

perheenäiti, KM