Elämys oli jo se, että astui sisään yhteen Suomen kauneimmista keskiaikaisista kirkoista, jonka keskikäytävälle oli katettu pitkä pöytä valkoisine liinoineen ja kynttilöineen. Siuntiolainen Anni Aalto-Ropo muistelee vuoden takaista kokemustaan Siuntion seurakunnan illallismessussa kiirastorstaina.
– Yhteen oli koottu upeat elementit. Paitsi tilan tarjoama elämys, raamatunjakeet pääsiäisen tapahtumista, laatuluokan musiikkia kanttorilta lisämausteina ateriahetkelle. Kun ilta lopulta huipentui siihen, että valaistus himmennettiin lähes pimeäksi, musiikki yhteisesti laulettua virttä lukuun ottamatta päättyi ja alttarille vaihdettiin pitkänperjantain tekstiilit, siinä todellakin laskeutui pitkänperjantain ja pääsiäisen sanomaan.
Illallismessu on tarjolla Siuntion suomalaisessa seurakunnassa myös tänä vuonna.
Kirkkoherra Mirja Miettisen mukaan kyseessä on ”perusmessu” – johdantosanat, rukousta, musiikkia, evankeliumi, siunaus. Tosin ei käy kieltäminen, että messun konkreettisessa keskiössä on ehkä epäperinteinteinen illallinen yhteisessä pöydässä.
Edellisen vuoden pohjalta pöytään on varattu paikka 90 ensimmäiselle – enempää pöytätilaa ei kirkkosalissa ole. Loput tulijat saavat paikan kirkon penkeistä ja illallista noutopöydästä.
– Lammasta, leipää, ehkä jotain simppeliä salaattia. Päätimme toimia tänä vuonna vähän kevyemmällä versiolla kuin viime vuonna, jolloin tarjolla oli vähän kaikkea, menusta vastaava Miettinen kertoo.
Työntekijöiden apuna on joukko vapaaehtoisia.
– Muun muassa muutamia rippikoululaisia, jotka ovat saaneet valita erilaisista projekteista, mihin osallistuvat.
ILLALLISEN AIKANA nautitaan ehtoollista. Pöydän päässä lausuttujen asetussanojen jälkeen liikkeelle lähetetään öylättilautaset ja saviset viinikannut, joista jokainen ottaa ehtoollisensa itse omilla paikoillaan. Jakamiseen ei ole tilaa.
Messun sisältö rakentuu vahvasti Jeesuksen viimeiseen ateriaan opetuslasten kanssa. Heistä jokaiselle sytytetään kynttilä sekä luetaan oma rukous.
– Tarkoitus on tarjota mahdollisuus samastua jonkun opetuslapsen asemaan sen pohjalta, mitä heistä tiedetään. Olenko kuin Andreas vai Pietari? Rukoilenko, että säästyisin Juudaksen kohtalolta? Vai olenko ihan oma itseni ja kelpaan sellaisenaan tähän joukkoon? Miten asemoin itseni pääsiäiseen?
Kutsua on levitetty laajalti eri ryhmiin, eikä ilmoittautumista tarvita.
– Saadaan varmaan paikalle kaikkien opetuslasten edustajat, Miettinen toteaa tyytyväisenä.
IDEA ILLALLISMESSUISTA Miettiselle syntyi edellisessä työpaikassa Lohjalla, jossa kiirastorstaina järjestettiin lammasateria messun jälkeen seurakuntasalissa.
– Aloin miettiä, miksei näitä kahta asiaa voisi yhdistää. Siuntiossa on totuttu siihen, että kun idea syntyy, sitä kokeillaan eikä pelätä epäonnistumista. Aiemmin olin asiaa vain hahmotellut, tänne tultuani totesin, että nyt illallismessu tehdään.
Miettinen itse pitää pääsiäistä sanomallisesti joulua tärkeämpänä.
– Joulu koetaan todella isona asiana ja sen ympärille rakennetaan sitä ja tätä, että joulu tuntuu joululta. Pääsiäisen osalta samankaltaiseen tunnelman luomiseen ei usein edes pyritä.
Mitä siihen pitäisi liittää, että sitä todella odotettaisiin? Yhteen tuleminen, sanoman eläminen, arjen ja pyhän yhdistyminen, Miettinen ehdottaa.
– Jumala ei tarvitse elämyksiä, me ihmiset tarjoamme hänelle niitä varmasti ihan tarpeeksi, mutta ihminen tarvitsee sopivia puitteita, estetiikkaa, tuoksuja ja tunnelmaa, jotta tuntee elävänsä. Miksei niitä tarjottaisi myös jumalanpalveluksessa?
Anni Aalto-Ropo palaa vielä edellisvuoteen.
– Vaikuttavin ja kaunein kiirastorstain hartaus, jossa olen ollut. Myönteisen harras hetki, joka jätti varmasti jokaisen mielenmaisemaan kuvan pääsiäisen aitoudesta.
Siis jotain, mitä pääsiäisajalta odottaa.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä