Jeesuksen ylösnousemusta juhlitaan, koska silloin kuolema menetti tiukan otteensa luotuun todellisuuteen. Aikaan ja paikkaan sidotun elämän päättyminen ei olekaan ehdoton loppu, kirjoittaa tämän vuoden pääsiäistervehdyksessään arkkipiispa Tapio Luoma.

Luoman mukaan Jeesuksen ruumis vapautui ylösnousemuksessa paitsi kuoleman myös ajan ja paikan kahleista. Ylösnousemuksen ansiosta Jeesus on läsnä aina ja kaikkialla, huomisessakin. Voimme luottaa Jeesuksen läsnäoloon myös tulevina päivinä kaikkien mieltämme askarruttavien asioiden kanssa.

”Mitkään luonnon tai ihmisen rakentamat rajat eivät voi estää häntä. Hän pääsee lukittujen ovienkin taakse. Hän on läsnä kaikissa hetkissä halki vuosituhansien, ja siksi hän on lähelläsi myös nyt, näitä rivejä lukiessasi”, Luoma kirjoittaa.

”Juhlassa olivat yhtä aikaa läsnä historia ja ihme, ankara maailma ja sen tosiasioita vastaan käyvä toivo.”

KRISTILLINEN USKO ei kiellä maailmaa, vaan kohtaa ja uudistaa sen. Kristillinen usko ei kiellä pahaa, vaan voittaa sen rakkaudella. Näin kirjoittaa Kuopion piispa Jari Jolkkonen.

Hänen mukaansa kristillinen toivo perustuu paradokseille. Pääsiäisen tapahtumissa yhdistyvät historian henkilön Jeesus Nasaretilaisen opetukset ja Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen ihme.

”Viime vuonna osallistuin Pyhän maan kristittyjen palmusunnuntain kulkueeseen Betfagesta Öljymäen kautta Jerusalemiin. Gazan sota oli tuolloin riehunut puoli vuotta tappaen viattomia ihmisiä ja tuhoten koteja, työpaikkoja ja kouluja. Alueen palestiinalaiskristityt kärsivät sodasta, ja heidän asemansa on jatkuvasti heikentynyt. Heillä olisi kaikki syyt jäädä surun, katkeruuden ja epätoivon valtaan. Ankarista tosiasioista huolimatta palmusunnuntain kulkue oli täynnä toivoa ja iloa. Se tuntui melkeinpä oudolta. Juhlassa olivat yhtä aikaa läsnä historia ja ihme, ankara maailma ja sen tosiasioita vastaan käyvä toivo”, Jolkkonen kirjoittaa. 

”Kun katse nousee maasta ja kohtaa armahtavan Jumalan, silloin opimme katsomaan myös toisiamme armollisin katsein.”

MIKKELIN PIISPA Mari Parkkinen kirjoittaa katseen merkityksestä. Pääsiäiskertomuksen henkilöiden katseista näkyi häpeää, vihaa ja tuskaa, mutta myös armoa.

”Pietari, joka ensin vannoi uskollisuutta, mutta sitten kielsikin opettajansa kolmesti, laskee katseensa häpeillen. Kansanjoukon katseista, jotka vaativat tuomiota, leiskuu uskonnollisen kiihkon lieskat. Äidin katse, joka näkee lapsensa runneltuna ristillä, täyttyy sydämen lävistävän tuskan kyynelistä. Mutta on yksi, joka tuskan keskellä katsoo armollisesti. Jeesus, kipujen mies, katsoo suoraan sydämeen: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”, Parkkinen kirjoittaa.

Parkkinen kannustaa meitä kysymään myös itseltämme, millaisin silmin me katsomme toisiamme. Uskallanko nähdä vihollisessa ihmisen? Tuomitsenko vai rohkaisenko katseellani?

”Jeesuksen katse armahti ryövärin, pilkkaajan, väärintekijän. Kun katse nousee maasta ja kohtaa armahtavan Jumalan, silloin opimme katsomaan myös toisiamme armollisin katsein.”

”Vahvaa onkin heikkous ja kohtalonsa hyväksyminen.”

VAHVUUS JA HEIKKOUS vaihtavat paikkoja pääsiäiskertomuksessa, kirjoittaa Oulun piispa Jukka Keskitalo. Vahvaa onkin heikkous ja kohtalonsa hyväksyminen. Heikkoutta on Rooman ja vanhinten neuvoston voimapolitiikka.

Keskitalo pohtii pääsiäistervehdyksessään Ukrainan sotaa, suurvaltojen pallottelua Ukrainan kohtalolla ja nopeasti lisääntynyttä epävarmuuden ja turvattomuuden tunnetta.

Pääsiäiskertomuksesta hän kirjoittaa: ”Kaiken häpäisyn, kärsimyksen ja vääryyden täytyi siis toteutua. Kaikelle sille Jeesus sanoo: Se on täytetty. Jeesuksen tien tuli kulkea alhaalla, niin että ihmisyyden synkimmätkin sävyt tulivat hänelle tutuiksi. Jeesus Kristus on kärsimyksellään ja kuolemallaan valmistanut meille tien pelastukseen Isän luo.”

”Sanoma Jumalan rakkaudesta ja anteeksiantamuksesta antaa voimia, kun kuormat painavat maahan.”

LAPUAN PIISPA Matti Salomäki kirjoittaa pääsiäistervehdyksessään, että tarvitsemme kantajia. Lapsena emme selviäisi, ellei joku ottaisi syliin ja kantaisi. Matkan varrella voi välillä tulla niin paljon kuormaa kannettavaksi, että tarvitsemme rinnallemme taakkojen kantajaa. Matkan päätteeksikin tarvitsemme kantajat. 

”Jeesus kehotti jokaista seuraajakseen haluavaa ottamaan ristinsä ja kantamaan sitä. Matkan varrella käy kuitenkin usein niin, että risti kantaa meitä. Sanoma Jumalan rakkaudesta ja anteeksiantamuksesta antaa voimia, kun kuormat painavat maahan”, Salomäki kirjoittaa. 

”Rauhaa tarvitsevat raakut puroissa ja valaat merissä, niittyjen pölyttäjät ja vanhojen metsien puut.”

MILLÄÄN SODALLA ei ole koskaan saavutettu lopullista rauhaa. Tavoittelemme rauhaa ja hyvää, mutta sorrumme sotaan ja pimeyteen, kirjoittaa Espoon piispa Kaisamari Hintikka.

”Tämän maailman kasvavan rauhattomuuden keskellä moni kaipaa sekä sisäistä että ulkoista rauhaa. Rauhaa rukoilevat sotien ja levottomuuksien uhrit, jättävät kotinsa ja etsivät turvaa. Rauhaa kaivataan ihmisten välille kodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja kaduilla. Rauhaa tarvitsevat raakut puroissa ja valaat merissä, niittyjen pölyttäjät ja vanhojen metsien puut. Rauha on ihmiskunnan ja luomakunnan elämän ehto”, Hintikka kirjoittaa.

Pääsiäisen rauha on Hintikan mukaan aivan muuta kuin pakotettua, neuvoteltua tai vaikenemalla aikaan saatua rauhaa. Pääsiäisen rauha on lahja, joka annetaan, kun kaikkein voimakkain luopuu voimastaan ja tulee heikoksi kaikkein heikoimpien vuoksi. Pääsiäisen rauha syntyy Jumalan ylitsevuotavasta rakkaudesta, joka tuhon ja kuoleman keskellä luo jatkuvasti uutta.

”Kuolemalle ei kuulu viimeinen sana, vaan se on kärsimysten kautta kulkeneella kuoleman Voittajalla.”

MITEN HYVÄ Jumala voi sallia kärsimystä? Eikö hänen tulisi se kaikkivaltiaana poistaa? kyselee Tampereen piispa Matti Repo. Näiden kysymysten edessä ihmisen viisaus vaikenee. Jää vain sanoma Jumalasta, joka itse ryhtyy kärsimään.

Repo pohtii eutanasian ongelmallisuutta. Hänen mukaansa selvää on vain se, että kärsimys ei jalosta ihmistä. Tuskia ei ole tarkoitettu kestettäviksi vaan lievennettäviksi.

”Pitkäperjantai tulee ennen pääsiäistä. Mutta onneksi pääsiäinen tulee. Kuolemalle ei kuulu viimeinen sana, vaan se on kärsimysten kautta kulkeneella kuoleman Voittajalla. Siunatkoon hän sinun pääsiäisesi”, Repo kirjoittaa.

Ilmoita asiavirheestä