Jykevä rumpukomppi, sähkökitara hevisoundein ja urut, jotka soittavat vanhoillislestadiolaista Siionin laulua Jumalan rauhaa rinnassansa. Pitkän intron jälkeen hento naisen ääni alkaa laulaa. Myöhemmin mukaan liittyy kuoro. Säröinen kitarasoolo on vaikuttava.
Hämmentävä kappale puhuttelee ja koskettaa. Se on jylhällä tavalla alkuperäistä laulua kunnioittava, vaikka herättää vanhoillislestadiolaisissa kuulijoissa varmasti myös toisenlaisia tunteita.
Tämän kappaleen ja kahden muun vastaavan takana on yhtye nimeltä Son Of Sion. Se on yhden miehen pari vuotta kestäneen taideprojektin huipennus. Kokkolassa asuva peruskoulun musiikinopettaja ja muusikko Samuli Seppänen keksi idean hevimusiikin ja Siionin laulujen yhdistämisestä vähän kuin vahingossa.
– Ensimmäisenä tein heviversion Siionin laulusta Oi Herrani, jossa on Bachin sävel. Molemmat musiikkigenret ovat usein mahtipontisia ja sanoituksetkin rajuja. Jotenkin ne sopivat yhteen.
SEPPÄNEN SYNTYI JA KASVOI Helsingissä vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja kulki liikkeen mukana kolmekymppiseksi. Lopulta hän koki, että liikkeen opetus oli liikaa ristiriidassa hänen arvomaailmansa kanssa.
Eniten Seppästä vaivasi opetus, jossa lestadiolaisen yhteisön näkemys helposti tukahduttaa yksilön ajatukset ja kokemukset. Lisäksi monet kulttuuriset tavat tuntuivat huonosti perustelluilta.
– Liikkeessä hyväksytään pääasiassa vain klassisen musiikin harrastaminen ja Siionin laulut. Tämä rajoittaa monien mahdollisuutta ilmaista itseään ja kehittyä aidosti sellaiseksi kuin on.
Seppänen olisi halunnut jo nuorempana soittaa sähkökitaraa, mutta sitä ei kannattanut ottaa edes puheeksi, koska se olisi ollut syntiä.
– Toisaalta olen varovainen sanomaan, miten kenenkään muun pitäisi elää. En halua enää haastaa yhteisöä sen ulkopuolelta.
Seppänen ei kuitenkaan panisi pahakseen, jos hänen levynsä saisi aikaan vanhoillislestadiolaisuuden sisällä keskustelua siitä, onko kaikki rytmimusiikki todella syntiä.
– Rytmi on musiikin peruselementti. Myös seuroissa veisatuissa Siionin lauluissa on aina rytmi.
Seppänen opiskeli lapsesta asti fagotin soittoa musiikkiopistossa ja jatkoi opintoja konservatoriossa suorittaen muusikon ammattitutkinnon. Myöhemmin hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa musiikinopettajaksi. Pian hän valmistuu musiikkipedagogiksi pääsoittimenaan sähkökitara.
– Rakastan edelleen klassista musiikkia ja ajattelen, että musiikki, jota nyt teen, on hieno peilikuva musiikillisesta taustastani.
Seppänen painottaa, että hevilevy Siionin lauluista ei ole missään nimessä provokaatio.
– Tämä projekti on ollut minulle taiteilijana tärkeä, enkä halua rienata. Toivon, että pääsisimme esiintymään hengellisen musiikin festareille ja vaikka hevimessuihin.
SIIONIN LAULUT VIEVÄT Seppäsen edelleen tunnemuistoissa isoon telttaan suviseurakentälle ja nostavat mieleen tuoreen puuhakkeen tuoksun.
Hengellisesti Seppänen kertoo olevansa nyt rauhallisessa etsijän tilassa. Hänelle uskossa on kyse mysteereistä, joihin ei ole pakko löytää vastauksia.
Seppänen toivoo, että mahdollisimman monenlaiset kuulijat löytäisivät hänen musiikkinsa ja tutustuisivat siihen uteliaasti ja ennakkoluulottomasti.
– Kun teen musiikkia, ilmaisen tahtomattanikin jotain tosi syvää ja henkilökohtaista. Toivon, että musiikkini herättäisi myös kuulijoissa tunteita ja toisi elämään positiivista lisäarvoa.
Son of Sion: Songs of Sion. 2025. youtube.com/@SonOfSion
Ilmoita asiavirheestä