Sunnuntain evankeliumi: Jumalan yltäkylläinen ihmetalous

Kuvitus: Gun Damén

Leipäsunnuntaina pääsemme Jeesusta järven harvaan asutulle itäpuolelle seuranneen väkijoukon matkaan. He olivat vaikuttuneet Jeesuksen tunnusteoista ja halusivat nähdä niitä lisää. Mutta he eivät olleet varustautuneet kunnolla matkaan, eväät olivat jo loppuneet. Jeesus näki ihmisten hädän ja halusi ruokkia heidät, vaikka tiesikin, ettei ihminen elä pelkästä leivästä.

Kuultuaan, että pienellä pojalla oli viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, Jeesus asetti ihmiset vihreille niityille lepäämään ja aterioimaan. Pienen pojan eväät olivat naurettavan pienet jaettavaksi näin valtavalle väkijoukolle, mutta hän ei hävennyt niitä eikä vähätellyt niitä. Se, että tämä pieni poikanen oli valmis luopumaan eväistään, oli itsessään pieni ihme.

Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi eväät istumaan asettuneille. Suuri ihmisjoukko tuli ravituksi viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Eikä vain niukkuutta jakaen, vaan yltäkylläisesti: kaikki saivat niin paljon kuin halusivat ja vielä kertyi kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.

Pieni poika antoi eväänsä, Jumalan poika kiitti Jumalaa ja ihme tapahtui. Älkäämme siis arvottako asioita sen perusteella, miltä ne näyttävät. Se, mikä on vähäistä ihmisten silmissä, saattaa olla suunnattoman arvokasta iankaikkisuuden näkökulmasta ja tavattoman käyttökelpoista Jumalan käsissä.

Me emme voi koskaan tietää ketä tavallista ihmistä Jumala aikoo käyttää ja miten. Kun annamme pienet eväämme ja vaatimattomat lahjamme Jumalan käyttöön, saamme olla osa Jumalan ihmetaloutta.

Väkijoukko ei ollut oppinutta väkeä, mutta silti he tunnistivat Jeesuksen Messiaaksi. Mutta Jeesus ei ollut tullut täyttämään vain heidän vatsaansa, vaan murtumaan ristillä kansan puolesta, jotta heillä olisi myös taivaallista leipää, joka antaa iankaikkisen elämän.

Pohdittavaksi: Häpeätkö sinä pieniä eväitäsi vai uskallatko antautua kokonaan Jumalan käyttöön?

4. paastonajan sunnuntai

Tekstit: Jes. 66:10, Ps. 84:6–10, 13, Ps. 145:15–16, 5. Moos. 8:2–3, 1. Kor. 10:1–6, Joh. 6:1–15.
Liturginen väri on violetti tai sininen.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliNäyttely: Pohjoinen luonto kosketti tekstiilitaiteilija Maija Lavosta
Seuraava artikkeliBirgitta Rantakari: Kirkossa ei ole perinnettä työntekijöiden ja maallikoiden yhteistyölle

Ei näytettäviä viestejä