Olen oppinut mummoiltani paljon. Kummankaan heistä en ole juuri kuullut haukkuvan ihmisiä, eihän se olisi sopivaa. Minä en ole vielä heidän tasollaan, mutta arvostan heidän otettaan.
Pahan puhumisen vältteleminen säteilee myös tekoihin. Muistan, kuinka nuorisojoukko mekasti mummolani viereisessä puistossa ja heitteli pulloja, tumppeja ja roskia vastaleikatulle nurmelle. Mummoni otti muovipussin, puki käsiinsä siivoushanskat ja meni puistoon keräämään nuorten törkyjä. Remakka vaimeni. Eivätkä nuo nuoret roskanneet enää, ainakaan siinä puistossa. Uskon tuon olleen parempi opetus, kuin kurkku suorana huutaminen tai ylenkatseellinen moite.
Huutamisen tehottomuudesta todistavat myös yläastekokemukseni. Ne opettajat, joiden pinna paloi ja jotka sortuivat oppilaiden sättimiseen, eivät saaneet luokkaa hiljaiseksi. Muut keinot tepsivät poikkeuksetta paremmin.
YHDYSVALTOJEN PRESIDENTIKSI nousi jo toistamiseen rääväsuu. Donald Trump on tullut tunnetuksi monesta asiasta, myös tahdittomista ja loukkaavista kommenteistaan. Hän on puhunut esimerkiksi edeltäjästään Joe Bidenista tai kilpakumppanistaan Hillary Clintonista toistuvasti todella loukkaavaan sävyyn. Suoraan sanottuna: kyse on haukkumisesta.
Pelottavaa on, että trumpilainen retoriikka ei yhdistä vain Trumpin kannattajia. Paha puhe leviää, ja monesti Trumpin puheiden kauhistelijoille tekisikin mieleni sanoa: pata kattilaa soimaa.
Jo vuosia sitten Helsingin Sanomien huumorikuvassa verrattiin Trumpia sikaan. Nyt olen viime viikkojen aikana törmännyt sekä lehdissä että sosiaalisessa mediassa mitä kirjavimpiin haukkuihin, joiden mukaan Trump on seniili, idiootti, Hitler, heikkolahjainen ja niin edelleen.
Ilta-Sanomien kolumnissaan Mikko Marttinen luonnehti häntä ”modernin ajan vähä-älyisimmäksi presidentiksi”, josta vanhuus on tehnyt entistä tyhmemmän. Lisäksi Marttisen kiitetyn kolumnin mukaan Trump on patologinen narsisti ja lahjaton liikemies.
OLLAAN YHDEN aikamme paradoksin äärellä. Voiko vihaisella puheella vastustaa vihaista puhetta? Onko haukkujan haukkuminen moraalisesti oikein?
Samaa retoriikkaa harrastetaan myös suhteessa muihin aikamme kiisteltyihin johtajiin. Iltalehden Lauri Nurmi kysyi suoraan kansainvälisen politiikan tutkija Jason C. Moyerilta, ”onko Putin hullu”, ja Matti Posio pohti Turun Sanomissa jo pari vuotta sitten, onko Putin hullu, vakavasti sairas vai yksinkertaisesti paha.
Vaikka Posion analyysi ei näihin väitteisiin sinänsä keskittynytkään, kertoo se ajallemme ominaisesta tavasta puhua. Myös maailmanjohtajien terveydentilan jatkuva ylianalysoiminen kuuluu kuvaan. Vihainen puhe ja haukkuminen yhdistää kaikkia puolia siinä määrin, että ehkäpä luontokadon loputtua raunioilta kuuluu vain räksytystä.
Vihapuhetta on ilmeisesti mielekästä vastustaa vihapuheella.
KUN TÄLLAISTA keskustelukulttuuria vaalivat henkilöt johtavat maailmaa, he myös määrittävät sen retoriikan. Törkeä puhe valuu ylhäältä alas. Lopputulemana on maailma, missä vasemmisto haukkuu oikeistoa, toimittajat poliitikoita, poliitikot toimittajia, liberaalit konservatiiveja ja hallitusta haukkuvat tietysti kaikki.
Pikkuilkeily on muodissa ja esimerkiksi vihapuhetta on ilmeisesti mielekästä vastustaa vihapuheella.
Ymmärrän monen ihmisen turhautumisen maailmantilanteen edessä. Tuntuu usein, että ihminen voi vain seurata valtapelejä, mielipuolisia sotia ja kiihtyvää luonnonkatastrofia. Ärräpäiden purkautuminen on tunnetasolla ymmärrettävää.
En silti pidä siitä, että haukkumisesta ja nälvimisestä tulee hyväksyttyä. Entä jos jätettäisiin henkilöön käyvät loukkaukset ja kyökkidiagnoosit huonotapaisille ja varjeltaisiin sivistyneesti sitä sivistystä, mitä uskon monen kaipaavan?
Lue myös
Ilmoita asiavirheestä