Seurakunnissa näkyy nyt trendi, joka voi muuttaa pysyvästi suomalaista hautauskulttuuria: Tuhkahautausten määrä on selvässä kasvussa. Ilmiö näkyy muun muassa Espoossa, jossa tuhkahautausten osuus on noussut 14 vuodessa lähes kymmenen prosenttiyksikköä. Tällä hetkellä niiden osuus on 87,3 prosenttia kaikista hautauksista. Vielä kovempaa kasvu on ollut sirotteluhautauksissa. Niissä kuolleen henkilön tuhka sirotellaan maan pinnalle.
– Olen ollut nykyisessä työssäni vuodesta 2017 lähtien. Sinä aikana sirotteluhautausten määrä on noussut noin 35 prosenttia, Espoon seurakunnan hautaustoimen päällikkö Juha Ollila kertoo.
Espoossa tuhka sirotellaan Kappelin hautausmaalla olevaan noin 10–15 sentin pituiseen heinikkoon. Tuhkan päälle levitetään kariketta. Toinen vaihtoehto on, että tuhka sirotellaan kunttaan eli siirtovarvikkoon. Sirotteluhautauksessa voidaan käyttää omaa tai vuokrattua uurnaa. Ollilan mukaan moni vuokraa maksuttoman pahviuurnan seurakunnalta.
Vainajan tuhkan voi sirotella myös muualle kuin seurakunnan hautausmaalle. Tällöin vaaditaan maanomistajan lupa. Kun ruumis tuhkataan krematoriossa, ylläpitäjän velvollisuutena on kysyä, mihin vainaja haudataan. Vaihtoehtona sirottelulle voi olla myös vesialue. Espoon ja Helsingin merialueilla on pysyvän luvan saaneita alueita, joilla sallitaan tuhkan sirottelu mereen joko uurnassa tai paljaana tuhkana.
YKSI SYY tuhkahautausten suosion kasvun taustalla on raha. Hautapaikkamaksu on tuhkahautauksessa edullisempi, koska seurakunnalta vuokrattava alue on pienempi kuin arkkuhautauksessa. Espoon seurakunnassa uurnahauta maksaa kaupungin asukkaille 146 euroa. Vuodenvaihteessa hintaa nostettiin yhdeksällä eurolla. Arkkuhautapaikan hinta on 199 euroa.
Hinta laskee, jos omainen valitsee muistolehdon. Se maksaa espoolaiselle vainajalle 71 euroa.
– Muistolehdossa valittavana on anonyymi paikka. Vaihtoehtoisesti nimilaatta voidaan sijoittaa yhteiseen muistoseinään. Tällöin omaisille tai kuolinpesän jäsenille ei tule haudan hoitamisen velvoitetta, Juha Ollila kertoo.
Arkkuhautaa ympäröivän alueen siistiminen on omaisten vastuulla, jos he eivät halua ostaa palvelua seurakunnalta. Muistolehdon siistimisestä huolehtii seurakunta.
– Jos kyseessä on uurnasukuhauta, jossa on oma kivi, sinne ei välttämättä voi tuoda tai istuttaa omia kukkia. Jos uurnasukuhautaan haluaa kesäkukat, veloitamme siitä saman verran kuin arkkuhaudan kohdalla, Jyväskylän seurakunnan hautaustoimen päällikkö Tuija Pajunen kertoo.
Pajusen mukaan arkku- tai uurnahauta olisi hyvä siistiä vähintään pari kertaa kesässä. Jos hautaa koristamaan haluaa kesäkukat, niitä on kasteltava säännöllisesti.
– Hautojen hoidon osalta ihmisten suhtautuminen on muuttumassa. Erityisesti iäkkäämmille ihmisille on ollut kunnia-asia, että läheisten hauta on kunnossa. Nuoremmat sukupolvet eivät ehkä pidä sitä yhtä tärkeänä. Jos asutaan kaukana, hoito voi olla hankalaa, Pajunen jatkaa.
Uurnahaudoilla on tulevaisuudessa enemmän kävijöitä. Siitä syntyy rasitusta jätehuollolle ja talvikunnossapidolle.
TAMPEREELLA TUHKAHAUTAUSTEN suosiota on lisännyt se, ettei osalla hautausmaista ole enää paikkoja arkuille. Tuhkausten osuus kaikista hautauksista on Tampereella noin 80 prosenttia.
– Arkkupaikat ovat loppuneet esimerkiksi Kalevankankaan hautausmaalla, Hautauspalvelu Marko Mielosen toimistopäällikkö Outi Mielonen kertoo.
Hänen mukaansa arkkuhautauksesta ovat kiinnostuneet etupäässä iäkkäiden vainajien omaiset, joille toive on voinut tulla edesmenneeltä läheiseltä.
Mielosen mukaan hautajaiskulttuuri on muuttunut viime vuosina. Hän huomauttaa, että arkku on hankittava siitä huolimatta, että omaiset valitsevat tuhkahautauksen.
– Vainaja on kuljetettava arkussa. Pelkkä uurna ei riitä. Joskus omaiset sanovat, että laittakaa ruumis pahviarkkuun. Se ei ole mahdollista, sillä arkun on oltava vähintään puurunkoinen, Mielonen sanoo.
Edullisin arkku on mäntyrunkoinen ja koristelematon. Sellaista käytetään esimerkiksi silloin, kun siunaustilaisuutta ei järjestetä ja omaiset eivät ole paikalla.
– Hinta tulee nopeasti puheeksi omaisten yhteydenotoissa. Usein ajatellaan, että tuhkahautauksessa ei tarvita kallista ja hienoa arkkua. On muistettava, että siunaustilaisuus järjestetään samalla kaavalla riippumatta siitä, onko kyseessä arkku- vai tuhkahautaus, Mielonen jatkaa.
EDUSKUNTA HYVÄKSYI vuoden 2024 syksyllä lakimuutoksen, joka leikkaa evankelis-luterilaisen kirkon valtiolta saamaa rahoitusta 19,6 miljoonalla eurolla vuodesta 2025 alkaen. Rahoituksella on hoidettu lakisääteisiä palveluita kuten hautauksia.
– Vuoden 2025 aikana teemme tarkkaa kustannusseurantaa siitä, miten nykyiset kulut kattavat hautaustoimen menot. Tämän seurannan perusteella valmistelemme ensi syksynä valtuustolle uuden hinnaston, Juha Ollila sanoo.
Hän otaksuu, että hautauspalvelumaksut pysyvät kutakuinkin ennallaan, mutta espoolaisten haudanlunastushinnat nousevat.
– Tällä hetkellä hintaero espoolaisten ja ulkokuntalaisten hautausten välillä on melko suuri. Tätä eroa tullaan tasaamaan ja varsinkin hautapaikkamaksuihin on tulossa merkittäviä korotuksia.
Ollilan mukaan tuhkahautaukset ovat jatkossakin edullisempia arkkuhautauksiin verrattuna, mutta hintaero tulee kaventumaan. Syynä on tarve kattaa hautausmaiden hoitokulut hautapaikkamaksuilla.
– Uurnahautauksia on lukumääräisesti koko ajan enemmän, joten joudumme kohdentamaan hintojen korotuksia niihin. Uurnahaudoilla on tulevaisuudessa enemmän kävijöitä. Siitä syntyy rasitusta jätehuollolle ja talvikunnossapidolle. Viime jouluna Espoon hautausmailla syntyi 7–8 kuutiota kynttiläjätettä.
Lue myös
Ilmoita asiavirheestä