Vaikka on talvi, tuleva liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutala (kd.) on hurauttanut pyörällä töihin eduskuntaan 16 kilometriä. Ennen kesää ensimmäisen kauden kansanedustajasta ja entisestä huippu-urheilijasta tulee liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri.

1. Mika Poutala, millaiset tavoitteet sinulla on ministerin tehtävään?

– Pääasiassa tehtävänä on toteuttaa hallitusohjelmaa. Isossa kuvassa puhutaan koko kansan liikuttamisesta, liikkuvan elämäntavan juurruttamisesta ihmisiin. Hallitusohjelmassa oleva Suomi liikkeelle -ohjelma on poikkeuksellinen siinä mielessä, että hallitusohjelmassa ei ole ollut aiemmin tällaista selkeästi liikuntaan liittyvää ohjelmaa.

– Yksi tavoite on, että pitäisi lisätä liikuntakasvatusta neuvoloihin. Pienestä asti pitäisi miettiä, miten ihminen omaksuu liikunnallisen elämäntavan. Monesti tämä lähtee siitä, että vanhemmilla pitäisi olla sellainen, jotta se tulee esimerkin kautta. Jos vanhemmilla ei sellaista ole, niin neuvolassa on hyvä siihen kannustaa ja tarjota apua.

2. Lasten ja nuorten liikkuminen on meillä pitkälti urheiluseurojen varassa ja jossain vaiheessa harrastus aina lopahtaa. Mikä avuksi?

– Seuratoiminnassa puhutaan nimenomaan urheilusta, mutta liikunta ja liikkuminen on se, mitä meidän pitäisi saada kansan tavaksi. Jos on kauppaan kilometri, kuten minulla, ei menisikään sinne autolla vaan pyörällä tai joskus kävellen. Että tulisi arkeen liikuntaa, ei niinkään urheilua.

– Jos katsotaan 10–20 vuoden perspektiivillä, harrastamisaika ei ole juuri muuttunut, mutta se on aikaistunut tosi paljon. Ennen vanhaan aloitettiin kymmenvuotiaana ja lopetettiin noin 15-vuotiaana. Nyt aloitetaan viisivuotiaana ja lopetetaan 12–13-vuotiaana. Mielestäni seurojen pitäisi kantaa vastuuta tuosta puolesta. Kun mennään tiettyyn ikävuoteen asti, seuroilla ei ole riittävästi tarjota höntsäfudista. Kun tiedetään ikävuodet, voitaisiin tarjota edullista matalan kynnyksen harrastustoimintaa. Liikuntaharrastus tuo yhteisöllisyyttä ja mentaalista hyvää. Meillä kun kuitenkin on ongelmana myös lasten ja nuorten yksinäisyys, niin siihen harrastus on mahtava tukikeino.

3. Auttaisiko koululiikunnan lisääminen liikkuvan elämäntavan omaksumisessa?

– Totta kai se auttaa, mutta voitaisiin keskittyä enemmän siihen, millä menet kouluun. Ennen vanhaan mentiin paljon kävellen, pyörällä ja jopa hiihtäen. Tänä päivänä vanhemmat aika pienellä kynnyksellä lähtevät kuskaamaan meidän kullannuppuja kouluun, mitä minäkin olen harrastanut. Mutta olen tullut siihen johtopäätökseen, että ehkä pitää sietää enemmän kinastelua ja laittaa lapset menemään omin keinoin. Ongelmallista on, että ennen kolmatta luokaa ei saisi tulla pyörällä kouluun. Ymmärrän, että siinä on turvallisuusnäkökulma, mutta meidänkin lapset on alkaneet kaksivuotiaana pyöräilemään ja kuusivuotiaina osaavat jo sen homman.

– Hyvää on se, että koulujen kentät alkavat olla suunniteltuja liikuntaan. Kun tulee uusia kouluja, otetaan liikunnallisuus huomioon. Ne on pyritty tekemään semmoisiksi, että niitä voisivat lähialueen lapset käyttää koulun jälkeen. On aidattuja minikenttiä ja paljon oikeasti muuta kuin hiekkakenttä, joka tänä päivänä ei inspiroi edes jalkapallon pelaamiseen.

4. Miten itse liikut?

– Harrastan työmatkapyöräilyä. Talvella on nastarenkaat alla. Se vaatii viitseliäisyyttä, varsinkin, jos yöllä on satanut lunta. Täällä eduskunnassa on kolme kuntosalia, tatamit ja golflyöntipaikat. Kuntosalia käytän eniten ja siellä juoksumattoa ja vapaita painoja. Kuulun myös eduskunnan jalkapallojoukkueeseen.

– Tykkään tehdä monta asiaa. Lenkkeilen, kiipeilen ja pelaan vähän golfia kesällä. Lasten kanssa harrastan vaellushommia.

5. Mitä liikunta sinulle merkitsee?

– Liikunta merkitsee minulle sekä henkistä että fyysistä hyvää oloa ja terveyttä. Se on henkinen pakopaikka ja tuki kaikessa. Se on myös puhtaasti fyysisen hyvinvoinnin ja suorituskyvyn ylläpitämistä.

– Harrastan nykyään liikuntaa, en urheilua. Olen tullut armollisemmaksi sekä itseäni että muita kohtaan. Pitää olla fiksumpi sen suhteen, että saa liikuntaa arkeen mukaan. Mitä nuorempana lähtee liikkeelle, sitä varmemmin liikunta jää arkeen.

6. Miten neuvoisit etätyön laiskistamaa aikuista lähtemään liikkeelle, kun painoakin on päässyt kertymään?

– Aloittaisin nukkumisesta. Kun nukkuminen on kunnossa, keskittyisin ruokailuun: monipuolisesti ja paljon itse tehtyä ruokaa. Kolmanneksi keskittyisin liikuntaan.

– Kannattaa miettiä, miten voit päivää jaksottaa ja käydä edes kävelemässä kotipihan ympäri muutaman kerran. Palaverin voi pitää ulkona metsässä tai puistossa. Kannattaa tuoda liikuntaa arkeen niin, että se ei vie ylimääräistä aikaa eikä vaadi ponnisteluja.

Lue myös

Usko tuo urheiluun rentoutta, sanoo seiväshyppääjä Juho Alasaari

Ilmoita asiavirheestä