Kuvittele ajavasi erittäin vilkkaaseen valtateiden risteykseen. Liikennettä ohjaamassa on paljon liikennevaloja, jotka eivät kuitenkaan toimi. Tai sitten saavut risteykseen, jossa valot toimivat täysin moitteetta, mutta huomaatkin ajavasi polkuautolla.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniatyöntekijä Tanja Rantaperen mukaan nämä esimerkit kuvaavat varsin hyvin neuropsykiatristen haasteiden kanssa elävien arkea.

Nepsyt ovat hänen mukaansa pienenä vähemmistönä maailmassa, joka on suunnattu neurotyypillisille ihmisille.

– Tämä maailman eri tavalla hahmottaminen voi aiheuttaa pahimmillaan suunnattomia haasteita.

Neuron kirjolla olevia ihmisiä eli nepsyjä on maailmassa miljoonittain. Heitä on luonnollisesti mukana myös suomalaisessa seurakuntaelämässä, monenlaisissa rooleissa.

– Heitä on työntekijöissä, luottamushenkilöissä ja tietysti myös seurakuntalaisissa. Läheskään kaikilla ei kuitenkaan ole diagnoosia, Rantapere sanoo.

Neuropsykiatriset haasteet ovat viime vuosina nousseet julkisuudessa paljonkin esille. Moni tunnettukin henkilö on kertonut esimerkiksi omasta ADHD-diagnoosistaan.

Tanja Rantaperestä olisi hyvä, jos seurakunnan työntekijöistäkin yhtä useampi kertoisi rohkeasti olevansa nepsy.

– Muut eivät sitten ihmettelisi niin paljon sitä, miksi toimit aina tietyllä tavalla.

Diakoniatyöntekijän mukaan nepsyjen paremmassa huomioimisessa kaikkein tärkein asia on asennemuutos.

– Meidän tulisi oppia ymmärtämään, että ympärillämme on erilaisia ihmisiä. Jokaiselle heistä on oma paikkansa.

Koulutuksen saaminen on valtavan tärkeää. Tanja Rantapere on itse nepsyvalmentaja ja muitakin vastaavia työskentelee eri seurakunnissa.

– Seurakunnat voisivat ottaa tavoitteeksi sen, että viiden vuoden sisällä olemme pitäneet tästä aiheesta koulutusta kaikille nuorisotyönohjaajille, Rantapere ehdottaa.

TANJA RANTAPERE näkee kirkon toiminnan sisältävän neuron kirjolla oleville henkilöille yhden merkittävän haasteen: seurakunnan käytännön toiminta on täynnä erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi jumalanpalveluselämässä.

– Nepsyjen on vaikeaa hahmottaa, miksi liturgiasta jokusen kerran vuodessa jää tiettyjä asioita pois. Entä miksi juuri nyt pitääkin nousta seisomaan, kun normaalisti tässä kohtaa istutaan?

Ympäristön ärsykkeet voivat kuormittaa joitakin nepsyjä tavallista enemmän.

– Pitäisikin olla mahdollisuus tulla esimerkiksi hengellisiin konsertteihin kuulokkeet tai korvatulpat mukana.

Rantaperen mukaan viestinnällä on iso rooli siinä, että joku seurakunnan tilaisuus on oikeasti nepsy-ystävällinen.

– Mitä enemmän neuron kirjolla olevat ihmiset tietävät jostakin tapahtumasta etukäteen, sitä helpompi heidän on siihen osallistua.

Käytännössä neuropsykiatriset haasteet näkyvät monissa seurakunnissa eniten rippikoulutyössä. Monelle nepsynuorelle ripari on hyvin tärkeä asia, joka tuottaa onnistumisen kokemuksia. Riparin työntekijöiden ja nepsynuoren vanhempien olisi syytä tavata etukäteen ja pohtia sitä, mikä on kyseiselle nuorelle paras tapa käydä rippikoulu.

– Toisille leiri on parempi, ja toisille taas sopii päivisin kokoontuva pienryhmä, Rantapere sanoo.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä pidettiin viime kesänä ensimmäistä kertaa kaksi nepsyriparia. Toinen niistä oli leirimuotoinen ja toinen päiväripari.

– Molemmissa päivä piti jaksottaa tarkasti, jotta osallistujat jaksavat. Voi olla vaikka puoli tuntia toimintaa ja aina sen jälkeen puoli tuntia lepoa.

Nepsyjen kanssa riparilla toimiminen voi antaa kirkon työntekijöillekin uudenlaisia oivalluksia.

– Yksi mukana ollut pappi sanoi minulle, että hän ottaa muillakin ripareilla käyttöön päivällä pidettävän kaikkien yhteisen lepohetken.

AIKUISET NEPSYIHMISET jäävät aika usein vaille huomiota. Heitä ei välttämättä tunnisteta kovinkaan hyvin, koska moni osaa peittää ulospäin näkyvät nepsypiirteensä.

Toivakan seurakunnan diakoniatyöntekijä Elisa Sarlund on työnsä ohella kouluttautunut ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Hän kertoo kohtaavansa neuron kirjolla olevia ihmisiä esimerkiksi diakoniavastaanotollaan.

– Keskustelussamme huomaan, että monien esille tulevien asioiden takana voi olla erilaisia neuropsykiatrisia haasteitakin. Nepsytaustaan ei ole päästy lainkaan kiinni, koska huomio on mennyt esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmiin.

Diakoniatyöntekijä sanoo, että oikeanlaisen tuen avulla neuroepätyypillinen ihminen voi pärjätä erilaisissa tilanteissa oikein hyvinkin.

– Tässä tarvitaan erilaista tukea, ja välillä rajaamistakin, jos henkilö on esimerkiksi häiritsevänkin ulospäinsuuntautunut.

Seurakunnan toiminnassa oleminen helpottuisi monille neuron kirjolla oleville lopulta aika yksinkertaisilla ratkaisuilla.

– Selkeät ohjeet ja käytännöt auttavat paljon. Tilaisuuksissa ei myöskään kannata pitää pitkiä puheenvuoroja, vaan välillä olisi hyvä olla taukoja.

Sarlundin mukaan seurakunnilla on nykyään aikamoista painetta järjestää vuorovaikutteisia ja vauhdikkaitakin tapahtumia. Ne voivat kuitenkin ahdistaa joitakin neuron kirjolla olevia.

– Olisi hyvä luoda nepsyjen kannalta turvallista tilaa. Sellaisessa uskaltaisi ihan ääneenkin sanoa, että juuri nyt en pysty keskittymään. Menen vähän rauhoittumaan.

Pieni Toivakan seurakunta liitettiin suureen Jyväskylän seurakuntaan vuoden 2025 alussa. Elina Sarlund odottaa innolla, onko uudessa työympäristössä muita kouluttautuneita nepsyasiantuntijoita.

– Tietoisuutta neuron kirjon asioista olisi hyvä saada leviämään koko ajan laajemmalle. Me ihmiset olemme omine haasteinemme erilaisia, mutta jokainen on jossakin asiassa hyvä.

KERAVAN SEURAKUNNAN perheneuvonnallisen työn pappi Sini Mäkelä kohtaa työssään nepsyjä varsin paljon. Hänellä on myös kokemusasiantuntijuutta autismikirjosta lähipiirissä.

Mäkelän mukaan tietoa neuropsykiatrisista haasteista on periaatteessa saatavilla vaikka kuinka paljon.

– Mutta miten aihetta saataisiin pidettyä esillä ilman että se aina tulee esille jonkun yksittäisen tapauksen kautta? Nepsyt ovat seurakuntatyössäkin vähän kuin joku irrallinen palikka.

Mäkelä näkee seurakunnan paikkana, joka voi tarjota hyvin paljon myös nepsyille.

– Monilla autismin kirjolla olevalla on vähän kuin sisään rakennettuna ulkopuolisuuden tunne. Kuinka hyvää tekeekin huomata, että täällä kirkossa minä kelpaan. Se voi olla monelle korvaava kokemus.

Mäkelä kertoo, että Keravan seurakunnan perhetyössä neuron kirjon asiat näkyvät jonkin verran.

– Pariterapiaan tulee aina toisinaan nepsylapsen vanhempia. Heillä voi olla taustalla väsymystä tai muunlaista kuormittuneisuutta.

Perheessä saattaa esiintyä myös erilaisia kommunikaatiovaikeuksia. Näin voi olla erityisesti silloin, jos toinen vanhemmista on nepsy ja toinen neurotyypillinen.

– Jos molemmat ovat neuron kirjolla, niin he usein ymmärtävät toisiaan paremmin.

Sini Mäkelä toivoo, että nepsyihin liittyvistä asioista puhuttaisiin nykyistä enemmän kirkon perheneuvonnassa. Se ei ole siellä tällä hetkellä aivan ytimessä.

– Olisi hyvä, jos aihe ei myöskään tulisi esille vain joillakin luennoilla. Se olisi hyvä saada rantautumaan tiimeihin, sinne jokapäiväiseen keskusteluun.

Pastori miettii, että ihannetilanteessa autismin kirjoon suhtauduttaisiin täysin normaalina asiana, joka ei herätä sen kummempaa ihmettelyä.

– Kyse on siitä, että ihmiset vain ajattelevat eri tavalla. Sehän on elämää ja rikkautta.

Mitä tarkoittaa nepsy?

• Sanalla nepsy viitataan erityisesti neuropsykiatrisiin erityispiirteisiin, oireisiin ja haasteisiin, jotka liittyvät usein henkilön kehitykseen ja käyttäytymiseen. Ne johtuvat aivotoiminnan rakenteellisesta ja toiminnallisesta poikkeavuudesta.
• Nepsy-sanaa käytetään myös kuvaamaan henkilöä, jolla on jokin tai useampi neuropsykiatriseksi luokiteltava oirekuva, kuten ADHD, autismikirjo, Touretten oireyhtymä, oppimisvaikeuksia tai erilaisia käyttäytymisen säätelyyn liittyviä häiriöitä.
• Monet nepsy-haasteet eivät aina näy ulospäin, mikä saattaa tehdä niistä vaikeita ymmärtää ja hyväksyä. Neuropsykiatristen haasteiden tunnistaminen ja tuki voivat auttaa ihmistä saamaan omat vahvuutensa käyttöön. Näin elämänlaatu paranee.
• Neurotyypillisten ja neurokirjon ihmisten vahvuudet ja haasteet voivat olla erilaisia. Jokaisella on yksilöllinen tapa kokea ja ymmärtää maailmaa.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä