Monessa seurakunnassa pitäisi varautua siihen, että tulevaisuudessa käytössä on vain yksi rakennus, ja se on kirkko. Näin sanoo Tampereen seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Heikki Päätalo.

– Resurssien väheneminen on realismia, ja sen tunnistavat kaikki. Luopuminen on välttämätöntä, jotta entistä suurempi osa käytettävissä olevista varoista ei mene seiniin.

Kiinteistöistä luopuminen ei koske vain syrjäseutuja vaan myös Tampereen kaltaisia kasvukeskuksia. Siellä tavoitteeksi on asetettu tilojen vähentäminen lähes kolmannekseen vuoteen 2030 mennessä. Vertailukohtana on vuoden 2016 taso.

Nyt keskusta-alueella toimivassa Tuomiokirkkoseurakunnassa lähestytään tilannetta, jossa jäljellä on vain kirkkoja.

– Tunnistan ja tiedän, että jos meillä tilanne on tämä, niin kysymys on pienissä seurakuntatalouksissa hurjan paljon haastavampi, Päätalo sanoo.

Hän luonnehtiikin kiinteistöasioita peräti kirkon kohtalonkysymykseksi. Se, kuinka paljon rakennuksiin menee rahaa, vaikuttaa siihen, minkälaista toimintaa seurakunnissa on varaa järjestää.

Ongelma voitaisiin ratkaista jo nyt olemassa olevaa osaamista jakamalla.

NIIN TÄRKEÄ kysymys kuin kiinteistöt kirkolle ovatkin, ratkaisujen tekemiseen tarvittavaa asiantuntemusta kirkossa ei Heikki Päätalon mukaan ole riittävästi.

Arkinen kiinteistönhoito toimii kyllä ongelmitta, mutta koulutuksen ja kokemuksen tuomaa osaamista pitkän aikavälin suunnitteluun ei kaikissa seurakunnissa ole.

Tulevaisuudessa ongelma voi Päätalon mukaan ratketa myös kirkon rakennemuutoksen myötä, mikäli kiinteistöjen hoito siirtyisi leveämmille harteille.

Ongelma voitaisiin ratkaista kuitenkin jo nyt kevyemmin olemassa olevaa osaamista jakamalla.

– Erityisesti isommissa projekteissa voisimme alkaa tehdä asioita yhteisemmin, antaa asiantuntijatason apua tai myydä sitä pienempiin seurakuntatalouksiin. Jollain tapaa tämä olisi tärkeää ratkaista, sillä nyt isot tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttavat päätökset jäävät helposti tekemättä.

Osin vajetta voidaan paikata myös ulkopuolisilla konsulteilla, mutta Päätalon mielestä ratkaisu ei ole rahankäytön tai osaamisen näkökulmasta paras mahdollinen. Lisäksi osaamista kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden suojeltujen rakennusten korjaamisen suunnittelun ohjauksessa ja projektien johtamisessa on kirkon ulkopuolellakin tarjolla rajallisesti.

Osaajia tarvittaisiinkin lisää, ja mieluiten kirkon palkkalistoille.

– Meidän pitäisi enemmän rakentaa kirkon omaa osaamista ja kouluttaa, jotta meillä olisi ammattilaisia, jotka osaavat johtaa kirkollisten ja suojeltujen kohteiden peruskorjausprojekteja. Kirkon sisällä on myös paremmin ymmärrystä siitä, miten rakennuksia käytetään ja miten niitä voidaan muuttaa.

ASIANTUNTEMUKSEN JA resurssien puute kiinteistöasioissa näkyy myös siinä, ettei kaikissa seurakunnissa ole kiinteistöstrategiaa.

– Kiinteistöjen osalta tarvitaan rohkeaa ja viisasta päätöksentekoa. Kiinteistöstrategia on yksi työkaluista, joilla pitkäaikaista muutosta voidaan hallita, Päätalo sanoo.

Pitkän aikavälin kiinteistöstrategiasta voisi Päätalon mukaan olla apua myös vaikeiden luopumispäätösten tekemisessä.

Kiinteistöistä luopuminen herättää usein vastustusta. Luopuminen saattaa kuitenkin tuntua mahdolliselta, kun sitä voi katsoa etäämmältä. On helpompi päättää siitä, että aletaan valmistautua tietystä kiinteistöstä luopumiseen kuin tehdä heti päätös luopumisesta.

– Muutokseen tarvitaan aikaa ja tilaa keskustelulle. Päätöksiä ei voi tehdä nopeasti tai pienellä porukalla.

Keskeistä kiinteistöstrategiassa on Päätalon mukaan ottaa huomioon seurakunnan resurssit ja niiden kehitys tulevaisuudessa.

– Päättäjät ovat valmiita sitoutumaan ja tekemään päätöksiä, kun asia perustellaan hyvin.

LUOPUMISEN VASTAPAINONA myös suojeluajattelu on Päätalon mukaan entistä keskeisemmässä roolissa seurakuntien kiinteistöjenhhoidossa.

Suomalainen rakennuskanta on eurooppalaisittain nuorta. Poikkeuksen tähän tekevät lähinnä seurakuntien omistamat vanhat kirkot.

Siksi kirkolla on Päätalon mielestä erityinen vastuu rakennetun kulttuuriperinnön vaalimisessa.

Suojelunäkökulma on Päätalon mukaan korostunut viime vuosina viranomaisten päätöksissä ja myös kaupunkilaisten palautteessa.

Viranomaissääntely ei kuitenkaan saisi Päätalon mielestä olla ainoa syy rakennetun kulttuuriperinnön vaalimiseen. Suojelu vaikuttaa myös kirkon julkisuuskuvaan.

– On viisasta ja tärkeää, että kirkko on tällaisissa asioissa ennemmin edelläkävijä kuin sellainen toimija, joka tulee regulaation perässä pakotettuna.

Kaikkea sitä, mikä on tunnistettu arvokkaaksi, ei ole mahdollista säilyttää.

Tampereen seurakuntayhtymässä parhaillaan valmisteilla olevassa rakennuttamisohjeessa linjataankin, että uusimisen sijaan tulisi ensisijaisesti pyrkiä korjaamaan vanhaa. Kokonaisten rakennusten lisäksi suojelu koskee myös rakennusten osia.

– Ohjeena on, että korjataan ennemmin kuin uusitaan, vaikka se olisi vähän kalliimpaakin. Koko rakennuksen arvo muodostuu sen osista, Päätalo sanoo.

Toisaalta suojelu on myös resurssikysymys. Kirkko saa valtionhavustusta kulttuuriperinnön ylläpitoon, mutta käytännössä tuki ei kata kuin pienen osan kuluista.

– Tampereella saamme valtionhavustuksen muodossa laskennallisesti noin neljänneksen tai viidenneksen siitä rahasta, jonka kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnossapitoon tarvitsisimme. Kaikkea sitä, mikä on tunnistettu arvokkaaksi, ei ole mahdollista säilyttää.

Päätalo tietää, että kirkollisilla rakennuksilla on kaupunkilaisille suuri merkitys.

– Seurakuntien tunnettuustutkimuksissa näkyy, että kirkollisten rakennusten olemassaolo on kaupunkilaisille todella tärkeää. Monille riittää, että kirkko on olemassa ja valot päällä.

ERÄS KESKEINEN haaste seurakuntien kiinteistönhoidolle on ilmastonhmuutos. Sen vaikutukset näkyvät jo kiinteistöissä lisääntyvinä pakkasrapautumina ja kosteusvauroina.

Erityisesti ongelmia aiheuttavat voimakkaat sateet ja tuulet. Niiden takia vesi pääsee rakenteisiin sellaisista paikoista, joista se ei aiemmin päässyt.

– Valitettavasti sisäilmaongelmat eivät tule vähenemään, Päätalo sanoo.

Toisaalta kiinteistöjen parissa on mahdollisuus vaikuttaa myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen hyvin konkreettisella tavalla.

– Olen ollut tavattoman innostunut ympäristöasioiden vahvasta esiin marssista kirkon kiinteistöjenhhoidossa, Päätalo sanoo.

Aivan kuten rakennussuojelussa myös ympäristöasioissa kirkon tulisi Päätalon mielestä ennemmin näyttää esimerkkiä kuin seurata muita.

– Jos jotain voisin muuttaa pysyvästi niin toivoisin, että asenteet tässä asiassa muuttuisivat nopeammin. Että käärittäisiin hihat ja ruvettaisiin tekemään.

Tampereen seurakuntayhtymässä ympäristöarvojen toteutumista ohjaa päästövähennysten tiekartta, joka on laadittu vuosille 2018–2030. Sen mukaisesti seurakunnat ovat muun muassa vaihtaneet hiilidioksidivapaaseen sähköön ja lisänneet omaa aurinkovoiman tuotantoa. Jäljellä olevissa öljykattiloissa palaa fossiilisten polttoaineiden sijaan biopolttoöljyä. Joulukuun alussa Tampereen keskustan kirkot siirtyivät käyttämään hiilineutraalia kaukolämpöä.

– Ympäristöasioissa kiinteistöt ovat vaikuttavuuden osalta aivan keskiössä. Niillä on koko kirkon näkökulmasta hurjan iso merkitys.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä