Filosofinen kirjailija, emeritusprofessori Tarmo Kunnas tunnetaan erityisesti Ranskan ystävänä ja eurooppalaisen kirjallisuuden sekä aateperinnön asiantuntijana.

Hänen uusin teoksensa Suvaitsevaisuuden monet kasvot (Basam Books 2024) on paikoin tiukkakin puheenvuoro siitä, miten hieno suvaitsevaisuuden idea voidaan pahimmillaan kanavoida löysäksi puheeksi, joka palvelee lähinnä omia valtapyyntöjä. Kyse ei olekaan aivan pienestä asiasta.

Kunnas arvioi, että suvaitsevuuden ja suvaitsemattomuuden olemuksen ymmärtäminen voi olla yksi kaikkein tärkeimpiä modernin ihmisen tavoitteista.

Tarmo Kunnas on syntynyt vuonna 1942 ja asunut useissa maissa. Hän pystyy näin arvioimaan varsin hyvin suvaitsevuuden tilaa eri aikoina ja eri paikoissa.

Kunnaksen mukaan homogeeninen Suomi kaukana pohjoisessa ei ole ollut mikään varsinainen suvaitsevaisuuden kehto.

– Lapsuuteni ja nuoruuteni aikaan yleinen ilmapiiri maassamme oli suhteellisen suvaitsematon. Erilaisia ennakkoluuloja oli paljon. Ne eivät suuntautuneet vain ulkomaalaisiin, vaan myös oman maan toisiin heimoihin.

Toisaalta Kunnas muistaa yllättävääkin suvaitsevaisuutta esimerkiksi kansanihmisten parissa.

– Se näkyi esimerkiksi noiden aikojen kuplettiperinteessä. Kupletit olivat täynnä naurua ja iloa, leikkiä laskettiin kaikenlaisista asioista.

Suvaitsevaisuus ei koskaan voi olla vain kauniiden iskusanojen toistamista.

KUNNAS ON asunut pitkään Ranskassa toimien muun muassa vuodet 1989–1995 Suomen Ranskan-instituutin johtajana. Tuo aika syvensi hänen suvaitsevaisuuskäsitystään.

– Suomessa ei oikein ole saanut erottua toisista. Ranskassa taas vähän erikoisempiinkin tyyppeihin suhtauduttiin neutraalimmin.

Kirjan suvaitsevaisuudesta Kunnas kertoo kirjoittaneensa, koska on pettynyt tämän hetken keskusteluun aiheesta.

– Eihän suvaitsevaisuuden käsite tarkoita paljon mitään, ennen kuin se on mietitty ja tulkittu. Suvaitsevan ihmisen tulisi kyetä myös problematisoimaan asioita ja näkemään ilmiöiden monikerroksellisuus.

Hän painottaa sitä, että suvaitsevaisuus ei koskaan voi olla vain kauniiden iskusanojen toistamista, vaan kamppailua paremman puolesta.

– Silloin sen täytyy myös vastustaa jotakin, varsinkin omaa itsetyytyväisyyttä ja pysähtyneisyyttä.

Kunnaksen mukaan yksi hänen kirjansa tehtävistä on pyrkiä erottamaan luottamuksen arvoinen, aito suvaitsevaisuus vastapoolistaan; näennäisesti suvaitsevasta vallankäytöstä.

– Jälkimmäinen muuttaa parhaatkin moraaliset ihanteet välineeksi saada henkistä tai muuta valtaa.

Tarmo Kunnas heittää ilmaan kysymyksen. Mitä vallitsevasta ”suvaitsevuudesta” kertoo se, että sen edustajille annetaan nykyisin pilkkanimiä? Siihen ei oikein luoteta.

– Tämä suvaitsevaisuus yksinkertaistaa, verhoaa ja sumentaa. ”Totuus” peitetään emotionaaliseen, paatokselliseen sävyyn.

Asiallisen ajatuksenvaihdon sijasta lähdetäänkin sormi ojossa moralisoimaan.

– Muuttuessaan moralisoinniksi suvaitsevaisuus leimaa vastustajansa suvaitsemattomiksi, huonoiksi ja moraalittomiksi.

USKONTOJAKIN KIRJOISSAAN käsitellyt Kunnas esittää nykyajan polarisoituvaa ilmanpiiriä ajatellen erittäin kovan haasteen. Ihminen ei saisi olettaa, että itse kuuluu ilman muuta oikeamielisiin, ja siellä vastapuolella on pelkästään harhautuneita.

– Pidän viisaana ja hyödyllisenä hakeutua jopa itselleen täysin vastakkaisen ideologian äärelle. On mahdollista jopa rakastaa vihollistaan sekä kuunnella ja tutkia heitä.

Hän toki myöntää sen, että käytännössä tämä on vaikeaa. Monilla on syitä olla joillekin kanssaihmisilleen ja heidän edustamilleen asioille ja arvoille katkeria.

– Jos meillä on tiettyjä ihmisiä ja aatteita kohtaan negatiivisia ajatuksia, niitä ei pidä vaalia. On jatkuva haaste, että ei kasaa itseensä kielteisiä tunteita.

Kunnas korostaa sitä, että suvaitsevaiseksi ei todellisuudessa tulla ilmoittamalla, että omaa vahvan arvomaailman.

– Ei aidon suvaitsevuuden tulisi olla vain helppoa verbaliikkaa, vaan ankaraa kamppailua myös itsensä voittamiseksi.

Kristinuskon keskeisissä opetuksissa Kunnas näkee aitoa suvaitsevaisuutta, vaikka kirkko on vuosisatojen aikana syyllistynyt myös räikeään suvaitsemattomuuteen.

TARMO KUNNAS nostaa kirjassaan erikseen esiin kollektiiviset ja universaalit suvaitsevuuden vaatimukset. Niillä on laajaa vaikutusta yhteiskunnissa.

– On rajallinen määrä näitä suvaitsevaisuuden vaatimuksia, jotka miltei kaikki voivat hyväksyä ehdottomasti. Ne tuntuvat ihmiskunnan suuren enemmistön mielestä velvoittavilta, ja joidenkin mielestä jopa pyhiltä.

Ehdottoman suvaitsevaisuuden kriteeri ei ole vain sen pitkä ikä tai kuuluminen johonkin uskontoon, vaan se, että useimmat ihmiset välittömästi kunnioittavat sen vaatimusta.

– Ilmiön taustalla on kokemus sen loukkaamattomuudesta: lapsi, vanhus, väkivallattomuus, rauha ja pyhä rakkaus.

Kunnas näkee kristinuskon keskeisissä opetuksissa aitoa suvaitsevaisuutta, vaikka kirkko on vuosisatojen aikana syyllistynyt myös räikeään suvaitsemattomuuteen.

– Vuorisaarnassa ja kymmenen käskyn joukossa on äärettömän tärkeitä opetuksia. Kultaista sääntöäkin pidän universaalina.

Muut suvaitsevaisuuden vaatimuksista ovat Kunnaksen mukaan vain jonkin ryhmän mielipiteitä.

– Niiden suhteen voidaan yhteiskunnassa pyrkiä kompromisseihin. Joko niin, että niitä suvaitaan tai niin, että niitä pidetään tasavertaisina muiden laillisena pidettyjen arvojen kanssa.

KIRJASSAAN TARMO Kunnas määrittelee varsin tarkkaan sen, millaisessa ilmapiirissä suvaitsevaisuus ei ainakaan viihdy.

Ahdistuneisuuden, neuroosien ja traumojen keskellä todellinen suvaitsevuus on kaukana. Sama koskee myös ajallemme niin tyypillistä somekuohua.

– Kaiken inhimillisen ajattelun tulisi lähteä henkisestä rikkaudesta, vapaudesta ja asenteettomuudesta. Jos riita on mukana, niin ei tule yhtään mitään. Eihän kiihtynyt ihminen voi olla suvaitseva.

Kunnas myös huomauttaa, että suvaitsemattomuuden taustalla on herkästi puuttumista aivan pieniinkin yksityiskohtiin.

– Minusta todelliseen suvaitsevaisuuteen kuuluu suurpiirteisyys, ei niuhottaminen pikkuasioista.

Kunnas huomauttaa, että ihminen muodostaa kaikista ilmiöistä liian nopeasti liian valmiin kuvan. Etenkin sosiaalisen median myötä yhden totuuden kiihkeä rummuttaminen on vain lisääntynyt.

– Aggressiivisuus ja keskustelukumppanin aliarviointi ilmaisevat, että puhujalla ei ole tilaa itsessään. Hän ei pysty ottamaan mitään vastaan, tai edes kuuntelemaan, mitä sillä toisella on sanottavaa.

Tämä voi pahimmillaan näyttää suuntaa pelottavaan kehitykseen, jossa kuplaantuminen johtaa johonkin vielä pahempaan.

Tarmo Kunnas tietää mistä puhuu. Hän on tullut tunnetuksi muun muassa fasismin ja sitä seuranneiden ilmiöiden syvällisenä tuntijana.

– Fasistinen suvaitsemattomuus ei ala suinkaan hakaristilippujen alla, vaan piilee ihmisissä paljon ennen niiden liehumista.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä