Jo lapsena Katja-Maaria Kaskinen halusi taiteilijaksi. Oppaana taiteen maailmaan nuorelle Kaskiselle toimi hänen isänsä isä Matti Kaskinen, jota hän lämmöllä muistelee.
– Isoisä olisi halunnut olla taiteilija, mutta suku ja olosuhteet ohjasivat hänet lääkärin uralle.
Se ei kuitenkaan hälventänyt Matti Kaskisen rakkautta taiteeseen. Katja-Maaria Kaskisen isoisä oli perustamassa Kankaanpään taidekoulua, keräsi nykytaidetta nuorilta taiteilijoilta ja piirsi kaksivuotiaan pojantyttärensä kanssa. Näin taiteen maailmasta tuli Katja-Maarialle läheinen ja innostava.
Vuosia myöhemmin teininä Kaskisen into kuvataidetta kohtaan syveni. Runoilija Anna-Mari ja kirkkoherra Pekka Kaskisen tytär asui tuolloin vanhempiensa kanssa Vivamossa. Hän osallistui siellä ukrainalaissyntyisen taidemaalari Vladimir Ribatchokin öljyvärimaalauskurssille, jonka jälkeen Ribatchok halusi tulla Kaskisen kotiin katsomaan 13-vuotiaan aiempia piirustuksia ja maalauksia.
– Hän painotti vanhemmilleni, että minut on saatava Pietariin opiskelemaan.
Pietariin asti ei teini-ikäisen Katja-Maarian tarvinnut silti matkata. Vähän lähempää, Lohjalta, löytyi kuvataiteilija Viktoria Nikkari, josta tuli Kaskisen ensimmäinen varsinainen henkilökohtainen opettaja. Opiskelua leimasivat vahva kuri ja pikkutarkka mentaliteetti.
– Viktorian näkökulmasta tiukka tekniikan hallinta oli tärkeämpää kuin mikään muu. Ennen kuin ryhtyi kokeilemaan muuta, tuli tekniikka hallita täydellisesti. Kasvoin klassisen taiteen kuplassa.
Perheen tie vei kuitenkin Australiaan, ja Kaskisen suhde taiteen tekemiseen ohentui. Vuodet vierivät, ja pian Kaskinen sai paikat yliopistolta. Hän pääsi lukemaan sekä taidehistoriaa että teologiaa. Taidehistorian paikka jäi kuitenkin vastaanottamatta.
– Suhteeni taiteeseen ja sen tekemiseen oli vielä prosessissa. Olisi tuntunut liian kipeältä lukea muista taiteilijoista. Se olisi sattunut sieluun, sillä oma taidesuhteeni oli hukassa.
LOPULTA KATJA-MAARIA Kaskinen valmistui papiksi. Tie tuntui oikealta. Kolmas vuosi pappina vei kuitenkin luovan mielen jälleen etsimisen äärelle. Intohimo kuvataiteisiin ei ollut kadonnut minnekään.
– Siirryin lopulta vuodeksi Vapaaseen taidekouluun ja otin virkavapaata.
Ratkaisu avasi tulpan. Käsi ja mieli löysivät kadotetun yhteyden. Kaskinen kertoo, että yhtäkkiä kaikki tuntui taas todelta.
– Se oli iso asia ja merkittävä kokemus. Sen jälkeen jaoin aikani puoliksi: puolet ajasta toimin seurakuntatyössä ja puolet ajasta opiskelin kuvataiteilijaksi.
Taidemeditaation äärellä kukaan ei ole oikeassa. Jokainen saa tuntea, mitä tuntee.
KAIKKI PÄÄTTYI hyvin. Kaskinen sai molemmat kutsumuksensa käyttöön. Nykyään kuvataiteilijapastori toimii Vantaalla Hämeenkylän seurakunnassa ja pyrkii edistämään taiteen käyttöä monipuolisesti seurakuntatyössä.
Hämeenkylän seurakunnasta löytyy myös oma galleria, missä on kuukausittain vaihtuvat näyttelyt. Kaskinen on onnellinen.
– Seurakuntamme Café Pähkinän yhteyteen on avattu galleria, ja sen kautta seurakuntaan on päätynyt paljon ihmisiä, jotka eivät ole niin sanottua vakioväkeä.
Kaskinen kokee taiteen olennaisena reittinä hengellisten asioiden äärelle. Se tarjoaa dialogisen ja moninaisen vuorovaikutuksellisen väylän taiteilijoiden, taiteen harrastajien ja seurakunnan välille.
Kerran vuodessa järjestetään näyttelyhaku. Silloin valitaan, mitkä näyttelyt Café Pähkinän valtaavat syksyllä ja keväällä. Ilmapiiri pysyy virkeänä myös oheistapahtumien ansiosta. Viimeksi on järjestetty keskustelutilaisuus henkisyydestä ja taiteesta.
– Seurakunnan yhteistyö taiteilijoiden kanssa johtaa välillä yllättäviin lopputuloksiin.
Yksi taiteilija on esimerkiksi tekemässä tilaustyönä teoksen Hämeenkylän kirkosta. Nyt seurakunta on saanut luvan hyödyntää teosta seurakunnan korteissa.
Kaskinen puhuu toiminnasta innostuneesti.
– Taide voi palvella erilaisia seurakuntalaisia hyvin eri tavoin. Olemme järjestäneet esimerkiksi päiväkotiryhmille taidetuokioita.
Hengelliseksi ohjaajaksi ja retriittiohjaajaksi kouluttautunut Kaskinen pitää toimintaa tärkeänä myös sielunhoidon näkökulmasta.
– Oma luominen ja taiteen äärelle pysähtyminen ruokkivat hengellisyyttä.
Taidemeditaatio ja monet muut menetelmät voivat syventää kokemusmaailmaa.
– Taidemeditaation äärellä kukaan ei ole oikeassa. Jokainen saa tuntea, mitä tuntee.
KUVATAITEILIJAKSI VALMISTUESSAAN Kaskinen teki opinnäytetyönsä nykytaiteen ja kirkon suhteesta. Maailmat eivät parhaalla mahdollisella tavalla leikkaa ja kohtaa, ainakaan vielä.
– Nykytaiteen maailma on kirkossa hyvin vieras. Stereotypioita ja ennakkoluuloja on paljon suuntaan ja toiseen.
Kaskisen mukaan nykytaiteeseen liitetään ylipäätään valtavasti virheellisiä käsityksiä ja tarpeettomia ennakkoluuloja. Yksi asia mitä ei ymmärretä, on se, että nykytaiteen tehtävänä on ennen kaikkea herättää kysymyksiä.
– Kun menen katsomaan nykytaidetta, minun on hyvä valmistautua olemaan haastettu.
Kaskisen mukaan monen teoksen kohdalle on pysähdyttävä ja kuulosteltava itseään, vaativastikin.
– Mitä assosiaatioita minulle tulee? Mistä tunteeni johtuu? Mihin tämä minut kuljettaa teeman tai materiaalin tasolla?
Siltojen rakentajia kaivataan. Kohtaamispaikkoja ei ole liikaa. Tavallaan Café Pähkinän toiminta Vantaan Hämeenkylässä on pioneerityötä. Tällä hetkellä kauden 2024–2025 näyttelyt on jo suunniteltu ja varattu. Kaskinen uskoo, että vastaavalle toiminnalle olisi kysyntää ympäri Suomen.
MITÄ KIRKKO sitten voisi nykytaiteelta saada? Entä nykytaide kirkolta?
Tällä hetkellä kirkon ja nykytaiteen suhde on ohut. Kaskinen kaipaa enemmän vuoropuhelua ja kunnioittavaa vuorovaikutusta.
– Nykytaiteen ja kirkon suhde rakentuu yksilö kerrallaan, hän sanoo.
– Merkityksellisintä on kohtaaminen. Yhteistyö taiteilijoiden kanssa voi johtaa yllättäviin yhteyksiin, rikastuttaviin kohtaamisiin.
Kaskisen kokemuksen mukaan taide houkuttelee kirkkoon paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät sinne muutoin tulisi. Vastaavasti monet, jotka eivät menisi galleriaan katsomaan nykytaidetta, voivat tutustua siihen kirkossa.
– Monet teemat ovat yhteisiä ja jaettuja.
Kuka?
- Katja-Maaria Kaskinen
- Kuvataiteilija ja pappi
- Työ: Osa-aikaisesti papin töissä keskittyen retriittityöhön ja taidenäyttelyihin. Muutoin maalaa kotiateljeessaan.
- Kiinnostaa: Väriteoriat eli teoria siitä, miten jokaisella värillä on oma maailmansa ja sisäinen logiikkansa.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä