Olen pitkään pohtinut, miksi uskonnollisen kuvaston käyttö symboleineen, teemoineen ja henkilöineen on niin leimallista kauhukulttuurissa. Yliluonnollisen pahan lumo ja teho tarinankerronnan elementtinä on luovuttamattoman vahva. Myös painajaisten kulttuurihistorialla on vahvat yhteytensä teologiaan. Tuoreen artikkelikokoelman perusteella voisi sanoa jopa, että kristinusko on lyönyt vahvan leiman myös pohjoismaiden painajaisiin.

Kaarina Kosken, Marko Lambergin, Kirsi Kanervan ja Anu Korhosen kirjoittama ja toimittama Pohjoiset painajaiset. Pahojen unien kulttuurihistoria on runsas ja jännittävä katalogi painajaisten historiasta, selityksistä ja kaikista niihin liittyvistä ilmiöistä.

Taival alkaa jo muinaisesta Egyptistä, missä unennäkijän hahmotettiin olevan tämän- ja tuonpuoleisen rajalla. Unet onkin nähty transsendentaalisen ulottuvuuden kautta lähes kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Siitä todistavat sekä babylonialaiset unikirjat ja Intian Veda-kirjallisuus että Gilgameshin painajaiset kuolemasta ja tuhkasta.

Myös Vanhan testamentin maailmassa unet ovat tärkeässä roolissa, mutta kristikunnan suhde unien tulkintaan on ollut ilmeisen ambivalentti.

Annikki Kaivola-Bregenhoj kertoo artikkelissaan latinankielisistä unikirjoista, joita luostareissa luettiin ja jotka keskiajalla levisivät laajalle. Unien tulkinta kuitenkin yhdistettiin herkästi noituudenharjoittamiseen. Unet nähtiin usein paholaisen eksytyksenä.

Teologin näkökulmasta mielenkiintoinen on myös Sari Katajala-Peltomaan artikkeli Paholaispainajaiset: pelkoa, pelastusta ja moraalista oppia. Tapauskertomukset painajaisten teologisista tulkinnoista ja sisällöistä ovat värikkäitä.

Nykyaikaakaan ei ole unohdettu. Esimerkiksi Jarno Tuomisen artikkeli Painajaiset Covid-19-pandemian aikaan tuo ikiaikaisen ilmiön tenhoavasti tähän päivään. Vaikuttaa siltä, että painajaiset toimivat ajasta riippumatta kulttuurillisten uhkakuvien kuvastimena.

Mielenkiintoisia nostoja tarjoavat myös Juri Nummelinin Painajaiset suomalaisessa kauhukirjallisuudessa sekä Kimmo Laineen artikkeli Painajaiset suomalaisessa elokuvassa. Enpä tiennyt, että 1950-luvun suomifilmi Tervetuloa aamukahville eli tottako toinenkin puoli on eräänlainen unenomainen taivasfantasia, joka alkaa ”pyhän Pietarin yhteydenotolla, mutta kääntyy jännitystarinaksi”.

Painajaisten kuvasto tuntuu olleen vahvasti kristillistä ja yhä edelleen symbolirikasta. Miksi arkiset pelot muuttuvat unissa näkymäisiksi ja herkästi henkis-hengellisiksi? Täytynee ottaa unessa yhteys Jungiin ja selvittää.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!Ilmoita asiavirheestä