Uskonnottomiksi, agnostikoiksi tai humanistiksi identifioituvien suomalaisten määrä on 2000-luvulla lisääntynyt. Samanaikaisesti luterilainen, kristitty tai uskova identiteetti on heikentynyt tai pitänyt pintansa. Mutta megatrendien varjossa on olemassa erilaisia mielenkiintoisia teologisia, hengellisiä ja kirkkososiologisia akanvirtoja.

Esimerkiksi tällaisia tietoja saa lukeakseen uudesta kirkon nelivuotiskertomuksesta Kirkko epävarmuuksien ajassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020–2023.

Uudessa monipuolisessa tilasto- ja tietoteoksessa lähestytään ja seurataan jo perinteiseen tapaan analyyttisesti ja erittäin kattavasti kirkon ja uskonnon tilannetta ja kehitystä maassamme viimeksi kuluneiden vuosien aikana.

Elämme miltei globaalisti uudenlaista identiteettipolitiikan aikaa, ja artikkeleissaan uusi nelivuotiskertomus antaa siitäkin kirkollisessa kontekstissa mielenkiintoista tuoretta ja tutkittua tietoa.

KIMMO KETOLAN ja Jussi Sohlbergin artikkeli ”Suomalaisten katsomusidentiteetit, jumalausko ja hartauselämän muodot” perustuu muun muassa Gallup Ecclesiastica- ja Kirkkomonitor-kyselyissä nyt ja jo aikaisemmin 2000-luvulla kerättyihin tietoihin. Niissä hahmotetaan sitä, millä käsitteillä suomalaiset vastaajat identifioivat eli määrittelevät itseään uskonnollisesti. Vastaajat saivat luonnehtia itseään useilla eri käsitteillä.

Artikkelissa halutaan ylipäätään syventää käsitystä siitä, millaisia muutoksia suomalaisten uskonelämässä on tapahtunut uusimpien kyselyjen valossa.

Suosituimmat identiteetit vuoden 2024 kyselyssä ovat kristitty (57 prosenttia), humanisti (50), luterilainen (49) ja henkinen ihminen (42). Huomattavasti vähemmän samaistutaan kyselyn mukaan hengellisiksi (29), uskonnollisesti liberaaleiksi (28), uskonnollisiksi (26) tai uskoviksi (24). Ja kaikkein vähiten saavat kannatusta uskonnollisesti konservatiivisen (10) ja uudestisyntyneen kristityn (6) identiteetit.

Ateistinen, agnostinen ja uskonnoton identiteetti ovat kasvaneet

Kaiken kaikkiaan identiteettien muutokset kielivät tutkimuksen mukaan maallistumisesta: kristityn ja luterilaisen identiteetit ovat 2000-luvulla vähentyneet, sen sijaan ateistinen, agnostinen ja uskonnoton identiteetti ovat kasvaneet.

Ateismi on yleisintä nuorissa ikäluokissa, vanhimmissa vähäisintä.

Mielenkiintoinen on tieto, jonka mukaan koko väestössä ateismi on yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa, mutta alle 30-vuotiaiden keskuudessa on tapahtunut mielenkiintoinen ja ilmeisesti tilastollisestikin merkittävä muutos: 31 prosenttia tuon ikäryhmän naisista piti itseään ateisteina, mutta miehistä vain 26 prosenttia.

ARTIKKELISSA MUISTUTETAAN myös siitä, että uskonnolliset ja katsomukselliset identiteetit eivät todellisuudessa sulje toisiaan pois: niiden välillä on paljon limittäisyyttä.

Esimerkkeinä vaikkapa tiedot siitä, että kristityiksi itsensä identifioivista 31 prosenttia pitää itseään myös agnostikkoina, ja toisaalta uskonnottomista neljännes ja ateisteista viidennes pitää itseään näiden tuloksien perusteella kristittyinä.

Kaikki tämä tarkoittaa kirjoittajien mukaan sitä, että suomalainen kristillisyys on vahvasti yhteydessä humanistiseen katsomukseen ja humanismi kristillisyyteen. Artikkeli muistuttaa, että käsitteiden merkitykset myös muuttuvat. Aatteet vaikuttavat toisiinsa ja ihmiset rakentavat maailmankuviaan monista tarjolla olevista elementeistä. Identiteettien päällekkäisyys ei silti ole täysin sattumanvaraista, vaan jotkut niistä ovat luontaisesti lähempänä toisiaan, artikkelissa todetaan.

Artikkelin taustalla olleessa Gallup Ecclesiastica -kyselyssä oli tällä kertaa (2024) mukana myös uutuus: ensi kertaa kyseltiin nyt myös vastaajien kokemusta vähemmistöön kuulumisesta uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen vuoksi. Vastaukset antavat artikkelin kirjoittajien mukaan hyödyllistä tietoa siitä, millä tavoin erilaiset katsomukselliset ryhmät tulkitsevat ympäröivää sosiaalista todellisuutta.

Kokemus vähemmistöön kuulumisesta kertoo artikkelin mukaan myös siitä, että oman katsomuksellisen identiteetin ei koeta kuuluvan kulttuuriseen valtavirtaan.

Vastauksista saatu tutkimustieto on uutta ja mielenkiintoista. Ensinnäkin on selviö, että kaikkein vähiten valitut identiteetit korostuvat niissä, jotka kokevat itse olevansa katsomuksiensa vuoksi vähemmistössä.

Tällaisia ovat uskonnollisen vakaumuksensa perusteella ennen kaikkea identiteetiltään uudestisyntyneet kristityt, uskonnollisesti konservatiiviset, uskovat, pakanat (esim. wicca, shamanismi), uskonnollinen, hengellinen ja henkinen. Mutta myös uskonnollisesti liberaalit tai luterilaiset saattoivat kokea olevansa vähemmistössä.

Uskonnottoman identiteetin perusteella vähemmistökokemuksia on varsinkin uskonnottomilla ja ateisteilla. Uskovan identiteetti koetaan uskonnottomuutta yleisemmin valtavirrasta poikkeavaksi nuorissa ikäryhmissä.

Kaiken kaikkiaan artikkelin mukaan neljä viidesosaa sekä uskonnollisista että uskonnottomista kuitenkin kokee kuuluvansa kulttuuriseen valtavirtaan.

Hanna Salomäki, Kimmo Ketola, Jyri Komulainen, Veli-Matti Salminen & Jussi Sohlberg: Kirkko epävarmuuksien ajassa

Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020–2023. Suomen ev.-lut. kirkon tutkimusjulkaisuja 147. Kirkon tutkimus ja koulutus 2024, 384 s.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä