Euroopassa nouseva kansallismielisyys on luonut pakolaisten ympärille sellaisen narratiivin, joka ei perustu tosiasioihin.

Tätä mieltä on Wienistä käsin pakolaisten hyväksi työskentelevän kristillisen Refugee Highway Partnerhip (RHP) -verkoston Euroopan-työn toimitusjohtaja, yhdysvaltalainen Whitney Gerdes.

– Aina on oleva sellaisia ihmisiä, jotka käyttävät pakolaisjärjestelmiä hyväkseen. Mutta joka ikinen pakolainen, johon minä olen saanut kunnian tutustua, on etsimässä paikkaa ja turvallisuutta itselleen ja perheelleen täällä Euroopassa.

Gerdes korostaa, ettei kukaan jätä tuttua elämänpiiriä taakseen ja aloita täynnä riskejä olevaa vaarallista matkaa siksi, että haluaisi vain käyttää hyväkseen Euroopan sosiaaliturvan järjestelmiä.

– Annamme tässä yhteydessä usein pelon luoda käsitystä niistä, jotka tulevat. Mutta kun olet tutustunut ihmiseen, jolla on kokemusta pakolaisena olemisesta, pelkokin hälvenee.

Whitney Gerdes on syntyisin Minnesotasta ja alun perin koulutukseltaan opettaja. Hän on johtanut Refugee Highway Partershipiä runsaan vuoden ajan, mutta työskennellyt sitä ennen järjestön viestintäpäällikkönä.

Samanaikaisesti hän on myös yhdysvaltalaislähtöisen kansainvälisen pakolaisjärjestön International Association for Refugees pitkäaikainen lähetystyöntekijä ja sertifioitu nuorten traumojen asiantuntija.

Viimeiset 13 vuotta Gerdes on työskennellyt Itävallan Wienistä käsin. Suomessa Refugee Highway Partershipin yhteistyökumppani on Lähetysyhdistys Kylväjä.

”Eurooppalainen kieli voi olla joillekin jo neljäs tai viides heidän oppimansa kieli”

PAKOLAISET TARVITSEVAT hätäapua, siis ruokaa, vaatetusta, suojaa, vettä ja lääkintää. Gerdesin mukaan tämä kaikki on kriittisen tärkeää, mutta hänestä olisi virhe keskittyä pakolaistyössä vain tämänkaltaisiin asioihin.

– Puhumme ”vastuun jatkumosta”. Pakolaisten integroimisessa tarpeet ovat hyvin erilaisia, Gerdes muistuttaa.

Tällaisessa tilanteessa ovat kirkot valmiina paikalla.

– Ne voivat tarjota pakolaisille paikan, johon kuulua, yhteisöllisyyttä sekä hengellistä ja henkistä hyvinvointia. Seurakunnissa voidaan tehdä tilaa tulokkaille.

Vastaanottavaisuus olisi tärkeää monestakin syystä. Erilleen jääminen ruokkii Gerdesin mukaan myös radikalisaatiota ja voi tehdä integroitumisesta mahdotonta.

– Mutta paikalliset seurakunnat ja uskovat voivat toivottaa tervetulleiksi yhteisöön. Se on myös kirkon maailmanlaajuisuuden ilmaus.

Eurooppalaiset voivat kiinnittää kriittistä huomiota heikosti paikallisia kieliä puhuviin pakolaisiin. Monilla voikin Gerdesin mukaan olla oppimisvaikeuksia, mutta ei siksi, että he olisivat laiskoja tai eivät haluaisi integroitua.

– Syynä on pikemminkin se, että usein heiltä puuttuu kotimaassaan hankittu koulutus. Tai heillä on traumoja, jotka haittaavat oppimista.

Heikon eurooppalaisen kielen taidon perusteella on Gerdesin mukaan myös liian helppo tehdä aliarvioivia oletuksia tulijoiden kyvykkyyksistä.

– Mutta mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta: eurooppalainen kieli voi olla joillekin jo neljäs tai viides heidän oppimansa kieli.

Gerdes viittaa esimerkkinä tuntemaansa Burundista tulleeseen pakolaiseen, joka sanoi hänelle: ”Se, että puhun aksentilla ei tarkoita sitä, että olisin tyhmä. Se tarkoittaa, että olen urhea.”

”Traumojen parantuminen, erityisesti lasten tapauksissa, on mahdollista koetun myötätunnon ja ystävyyden kautta”

KASVAVA OSA eurooppalaisista kuitenkin suhtautuu suurilukuiseen pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon pelokkaasti tai karsaasti.

Ainakin kristityille Gerdes haluaisi sanoa, että massamuutto on siitäkin syystä hyvä asia, että se tuo uutta virtaa eurooppalaisiin seurakuntiin.

– Olen kuullut monen pakolaisenkin sanovan, että ehkä Jumala toi heidät Eurooppaan lähetystyöntekijöiksi. Niinpä, voisiko olla, että Jumala tosiaan tuo näitä ihmisiä luoksemme, jotta Eurooppa kääntyisi uudelleen Jumalan puoleen?

Pakolaiset tulevat usein sotien, poliittisten levottomuuksien tai luonnonkatastrofien liikkeelle ajamina. Monilla heistä on Gerdesin mukaan huomiota vaativia traumoja.

Yksi yleisimmistä on hänen mukaansa jäytävä sydänsuru, joka tulee kaiken tutun taakse jättämisestä sekä kuoleman ja tuhon kuvista verkkokalvoilla.

– Traumojen parantuminen, erityisesti lasten tapauksissa, on mahdollista koetun myötätunnon ja ystävyyden kautta.

Gerdes kantaa työssään erityistä huolta pakolaislasten ja -naisten hyvinvoinnista ja traumojen hoidosta.

Esimerkiksi niinkin pieneltä tuntuva asia kuin jalkapallon tai Uno-lautapelin pelaaminen voi hänen mukaansa olla parantavaa. Samoin vaikkapa yhteinen ruokailu vaihtamalla eri maiden reseptejä.

”Sosiaaliturvamme on toki erittäin hieno asia, mutta se aiheuttaa kirkoissa myös väärää tunnetta siitä, että niitä ei tarvita”

REFUGEE HIGHWAY Partnershipin työ vaihtelee Gerdesin mukaan Euroopassa sen mukaan, missä maassa toimitaan. Itävallan ja Suomen kaltaisissa länsieurooppalaisissa maissa se keskittyy pakolaisten integraatioon.

– Riippumatta siitä, mistä ihmiset tulevat, pakolaisten tarpeet ovat usein samankaltaisia.

Gerdesin mukaan hänen järjestönsä ja verkostonsa väki kohtaa pakolaisia kasvokkain, yksilöinä – Jumalan kuvina.

– Työmme voi olla kielenopiskelun tukemista, lakiasiainpalveluita, henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin tukemista ja eurooppalaisen kulttuurin tuntemisen opettamista.

Tätä työtä tehdään Gerdesin mukaan usein yhteistyössä kaikkien yhteistyötä tekevien tahojen ja järjestöjen, sekä eurooppalaisten vanhojen kirkkojen ja maahanmuuttajakirkkojen kanssa.

– Olemme kuitenkin huomanneet, että monet eurooppalaiset kirkot työskentelevät itsenäisesti, jopa ”omissa siiloissaan”. Silloin on toimittava tunnustuskuntien organisaatioiden kanssa.

Gerdesin mukaan kirkkojen pakolaistyössä globaalisti ja toisaalta Euroopassa on suuria eroja. Euroopassa ajatellaan hänen mukaansa ”luontaisesti”, että maallinen esivalta auttaa pakolaisia integroitumaan ja sosiaaliturvajärjestelmät pitävät huolta heidän erilaisista tarpeistaan.

– Sosiaaliturvamme on toki erittäin hieno asia, mutta se aiheuttaa kirkoissa myös väärää tunnetta siitä, että niitä ei tarvita.

Yhteiskunnan palveluverkot eivät hänen mukaansa kuitenkaan voi toivottaa ihmisiä tervetulleiksi kirkkojen tavoin.

– Ne eivät voi tarjota parantumisen ja toivon paikkoja samalla tavoin, kuin kirkot voivat. Ja ne eivät todellakaan tarjoa todellista toivoa ja parantumista Pyhän Hengen kautta, kuten kirkot voivat.

Kirkkoja siis Gerdesin mukaan tarvitaan pakolaistyössä.

– Haluaisin nähdä meidän kaikkien uskovan paljon enemmän siihen, mihin Jumala meitä kutsuu. Me olemme pieniä, mutta Jumala voi paljon, Whitney Gerdes sanoo.

Kuka?

Whitney Gerdes, toimitusjohtaja.

Koulutus: Kasvatustieteiden kandidaatti (B.A), filosofian maisteri (M.A., Human services)

Työ: Kouluttaa, varustaa ja puolustaa pakolaisia ja niitä, jotka palvelevat heitä kirkoissa ja kouluissa.

Kiinnostaa: Miten luodaan ja säilytetään yhteisö yhä eristäytyneemmäksi käyvässä maailmassa ruoan ja naurun kautta.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä