Kolumni: Kirkko voisi perustaa kymmenien komiteoittensa lisäksi jonkin komitean, joka keskittyisi lisäämään ajattomuuspuhetta ja korostamaan kiireettömyyden ihannetta

Kuva: Jukka Granström

En tiedä edellyttääkö hengellisyyden herääminen ja viljeleminen hiljaisuutta tai luonnon rauhaa, mutta aikaa se edellyttää eikä sitä ole enää juuri kenelläkään. Mitä on tapahtunut?

Lukiolaiset eivät ehdi pohtia tulevaisuutta suorittaessaan kursseja hiki hatussa, eivätkä opiskelijat ehdi lukea kuin pakollisia kurssikirjoja, sillä vaatimukset nyt vaan ovat käyneet sellaisiksi. Sitten koittavatkin ruuhkavuodet, jolloin kukaan ei koskaan ehdi tekemään yhtään mitään. Elämme huippuunsa viritetyn hektisyyden aikakautta.

On absurdia lukea menneiden vuosikymmenten ennusteita siitä, miten koneet helpottavat työsarkaamme, lisäävät päiviin tunteja ja vähentävät kiirettä. Haaveet siitä, että teknologian kehityksen myötä kaikki halukkaat voisivat keskittyä harrastamaan merkityksellisiä asioita, käydä pitkillä pohdiskelevilla kävelyillä ja siirtyä elämään todeksi ranskalaista elokuvaa, murenivat.

Kiireettömät tulevaisuuskuvat eivät toteutuneet. Teknologian vaikutus työelämään ja vapaa-aikaan on ollut käänteinen. Kiire on kasvanut ja suoritettavien asioiden määrä moninkertaistunut. Kaukana ovat päivät, jolloin kelloon riitti yksi viisari. Mummon kaappikello ei enää raksuta hiljaa, vaan sykkii jatkuvan talouskasvun tiheää rytmiä.

Olisiko Dostojevski ehtinyt rakentaa moniäänistä romaanimaailmaansa, jos ympäristö olisi ollut yhtä ärsykerikas?

ONGELMA ON mitä suurimmissa määrin myös kirkollinen, sillä hektinen elämänrytmi on erityisen tuhoisaa hengellisyydelle. Harva pohtii hopun keskellä pahan ongelmaa tai ylösnousemuksen ihmettä. Addiktoivat älylaitteet täyttävät usein vielä sängyssäkin ajatuksemme nopearytmisillä ärsykkeillä, sen sijaan että pohtisimme kuolevaisuuttamme tai niitä suuria kysymyksiä, jotka ärsykkeettöminä hetkinä voivat hiipiä paikalle.

Kutsumattomat, ahdistavatkin ajatukset, ovat äärimmäisen tärkeitä kohdattaviksi. Olisikohan Kierkegaard muistanut ahdistua, jos elämänrytmi olisi muistuttanut nykyistä? Olisiko Dostojevski ehtinyt rakentaa moniäänistä romaanimaailmaansa, jos ympäristö olisi ollut yhtä ärsykerikas?

Kiireettömyys on hengellisyyden lähde. Ihminen tarvitsee kiireettömyyttä, joskus jopa tylsyyttä, oppiakseen kuuntelemaan ja kysymään.

Kirkko, joka edustaa maailmankatsomuksellaan ja meiningillään vastakulttuuria, voisi perustaa kymmenien komiteoittensa ja työryhmiensä lisäksi jonkin komitean tai työryhmän, joka keskittyisi lisäämään ajattomuuspuhetta ja korostamaan kiireettömyyden ihannetta. Miten johdattaa ihmiset kiireettömyyden kautta hengellisen elämän äärelle, voisi olla ensimmäinen olennainen mietintö.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliLukijoilta: Kirkko voisi miettiä suhdettaan paikallisuuteen
Seuraava artikkeliPiispa Matti Repo Piispan kyselytunnilla: Ei ehkä kyllin selvästi nähdä, että seuraava esitys voi sitten olla sellainen, joka ei enää tarjoa tilaa

Ei näytettäviä viestejä