300 vuotta sitten syntyneen saksalaisen filosofin Immanuel Kantin työ uursi uuden ajan filosofian historiaan syvän jäljen

Immanuel Kant (1724-1802) oli preussilainen filosofi. Kuvassa Johan Gottlieb Beckerin muotokuva Kantista vuodelta 1768. Kuva: Wikimedia commons

Itä-Preussin Königsbergissä syntyi 22. huhtikuuta 1724 poika, joka sai nimekseen Emanuel. Hänen vanhempansa olivat satulaseppä Georg Kant ja Anna Reuter. Myöhemmin Emanuel muutti etunimensä, ja maailma tunteekin tämän kuuluisan saksalaisen filosofin nimeltä Immanuel Kant.

Kant ei koskaan poistunut kotikaupungistaan Königsbergistä (nyk. Venäjän Kaliningrad), lukuun ottamatta eräitä käyntejä viereisissä pikkukaupungeissa. Tästä huolimatta hänestä tuli tunnettu professori, yliopiston rehtori ja aikansa kuuluisin filosofi. Lisäksi hänellä oli laajaa kirjeenvaihtoa eri oppineiden kanssa. Hän oli kiinnostunut myös luonnonhtieteistä.

Immanuel Kant kirjoitti paljon. Hänen merkittävimmät teoksensa ovat olleet filosofian historian merkkipylväitä. Hänen ideoistaan tunnetuin saattaa olla velvollisuuseettinen niin sanottu kategorinen imperatiivi. Sen mukaan yksilön tulisi kulloinkin toimia siten, että toimintatavasta voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki.

Kuuluisimpina Kantin kirjoista voitaneen pitää Puhtaan järjen kritiikkiä (1781), Käytännöllisen järjen kritiikkiä (1788) ja teosta Ikuiseen rauhaan (1795). Ne on myös suomennettu.

Filosofian ohella Kantin vaikutus teologiaan on ollut suuri. Hän esimerkiksi esitti moraalisen perustelun Jumalan olemassaololle: jotta moraalilla olisi merkitystä, on oletettava täydellisen hyvä ja oikeudenmukainen olento moraalin perustaksi.

Esimerkiksi hänen tulkinnallaan radikaalista pahasta ja sitä vastaan nostamallaan hyvän kategorisella imperatiivilla olisi paljon sanottavaa kolmannen vuosituhannen alun teologeille ja uskoville.

Juha Pihkala

TAMPEREEN EMERITUSPIISPA Juha Pihkala on filosofian opinnoissaan ja myöhemminkin perehtynyt myös Immanuel Kantiin ja hänen vaikutukseensa teologiassa.

Pihkalan mukaan Kantin aikalaiset kuvasivat hänen ajatteluaan kopernikaaniseksi käänteeksi, joka riisti myös teologialta eräät perinteiset filosofiset työkalut.

– Hän oli vakuuttavasti kumonnut niin sanotun luonnollisen teologian tukipilarit, klassiset jumalatodistukset, osoittamalla ne kehäpäätelmiksi – samoin kuin todisteet Jumalan olemassaoloa vastaan. Teoreettisin päättelyin ei Jumalasta voinut saavuttaa mitään tietoa, Pihkala sanoo.

Pihkalan mukaan Kant löysi uskolle moraalisen perustelun käytännöllisen järjen alueelta: moraalilain kategorinen imperatiivi eli ehdoton käsky noudattaa sitä antoi oikeuden postuloida, olettaa, että ajan ulkopuolella oli jumalallinen tuomari, joka palkitsi lakia noudattaneet ja rankaisi sitä rikkoneet.

– Rikkomuksiin ihmistä ajoi häneen juurtunut radikaali paha, suunnilleen sama asia kuin läntisen teologian perisynti. Korkein esimerkki moraalilain idean täyttymisestä ihmisten historiassa on Jeesus, joka varsinkin Vuorisaarnassa ja kultaisessa säännössä on tuonut julki Jumalan Pojan idean velvoittavaksi esimerkiksi.

Näiden pelkistysten pohjalle oli vaikea piirtää teologista kokonaishahmotelmaa. Ensimmäiseksi siihen ryhtyi Pihkalan mukaan Friedrich Schleiermacher (1768–1834), jonka ajattelussa umpikujiin ajavan järkeilyn sijaan oli lähdettävä ihmisen perustavasta uskonnollisesta kokemuksesta, rajattomasta riippuvuuden tunteesta.

– Siitä ammensivat myös pyhän kohtaamista kuvannut Rudolf Otto, uskonnollista kokemusta tutkinut William James sekä Paul Tillich. Kaikilla heillä on ollut vaikutusta moderniin luterilaiseen teologiaan.

Pihkala toteaa, että osa teologeista taas rakensi Kantin etiikan varaan: kirkko oli arvoyhteisö, jonka oli koonnut Jumalan lähettämä Jeesus. Häntä seuratessaan kristinusko oli puhtaan hengen uskontoa, eettistä monoteismiä.

– Suuntaa tässä näytti Albrecht Ritschl, oppilaanaan muun muassa Adolf von Harnack. Uskonnollinen kokonaisnäkemys tihentyi jälkimmäisellä lähes kantilaisen niukaksi.

Kant on Pihkalan mukaan vaikuttanut usean muunkin tunnetun teologin, muun muassa Søren Kierkegaardin ja Karl Barthin sekä filosofi Ludwig Wittgensteinin uskontoa koskeviin tulkintoihin.

Kant on Pihkalan mukaan tänään kaikkea muuta kuin pölyinen kipsikuva.

– Esimerkiksi hänen tulkinnallaan radikaalista pahasta ja sitä vastaan nostamallaan hyvän kategorisella imperatiivilla olisi paljon sanottavaa kolmannen vuosituhannen alun teologeille ja uskoville, Juha Pihkala sanoo.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliFCG:n selvitys: Kirkkohallituksen tehtäviä selkiytettävä ja työtä karsittava – Edessä 3 miljoonan säästötoimenpiteet
Seuraava artikkeliKirja-arvio: Harvinainen suomalainen puheenvuoro sodasta

Ei näytettäviä viestejä