25-vuotista taivaltaan kiertueella juhlistava Suomalainen messu ei aikanaan kelvannut levy-yhtiölle – ja hyvä niin

Kun Lasse Heikkilä aikanaan tarjosi säveltämäänsä Suomalaista messua erään suuren levy-yhtiön kustannettavaksi, luonnehti levy-yhtiöpomo musiikkia ”marginaalin marginaaliksi”. Kustannussopimus jäi tekemättä.

– Se oli minulle hyvä juttu, koska kustansin sen sitten itse. Nyt kun ollaan platinalevylukemissa, niin kyllä sillä on jo taloudellistakin merkitystä. Olen saanut elää vähän paremmin kuin tällaiset taiteilijat tai muusikkorentut yleensä, Heikkilä sanoo.

Neljännesvuosisata sitten sävelletty kansanmusiikkiteos kiinnostaa edelleen. Sitä on esitetty myös ulkomailla suomalaissiirtolaisten yhteisöissä esimerkiksi Kanadassa, Espanjassa, Saksassa ja Venäjällä.

25-vuotisjuhlakiertueella Suomalaista messua esittää nuorista muusikoista koottu Valkia Pelimannit.

– Ympärilleni on siunaantunut muusikoita, joista kukaan ei ollut syntynytkään silloin, kun laulut alkoivat soida, Heikkilä sanoo.

Valkia Pelimannien basisti Eveliina Heikkilä, 20, on Lasse Heikkilän tytär, ja viulisti Jalo Alvaro Pulkkinen, 17, löytyi kokoonpanoon sattumalta Fuengirolasta, kun esitykseen tarvittiin tuuraajaa. Harmonikkaa soittavaa Sonja Lampinen, 21, tuli Heikkilälle alun perin tutuksi tv:stä. Pienestä pitäen Suomalaista messua kuunnellut Lampinen voitti lasten Hopeisen harmonikan omalla sovituksellaan yhdestä teoksen kappaleista. Myöhemmin aikuisten Kultaisen harmonikan voiton jälkeen Heikkilä pyysi Lampista mukaan bändiin.

Lasse Heikkilän mukaan soittajien ikä paitsi näkyy myös kuuluu esityksessä.

– On mielenkiintoista, miten he rytmittävät teosta. Siinä on pieni ero siihen, mihin olen tottunut.

Valkia Pelimannien esitysten lisäksi juhlavuoden esityskalenterissa on paikallisia sovituksia. Niiden valmisteluun Lasse Heikkilä ei ole osallistunut muuten kuin lähettämällä nuotit.

– Onneksi siitä on kirjoitettu hyvät nuotit, hän sanoo.

Nuotit Heikkilä tosin kirjoitti vasta monta vuotta teoksen syntymisen jälkeen. Syynä oli se, että ensimmäisessä Valkia-ryhmässä oli Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston oppilaita, jotka olivat tottuneet opettelemaan melodiat korvakuulolta ja improvisoimaan stemmat.

– Meni monta vuotta niin, ettei nuoteilla olisi tehnyt yhtään mitään. Sitten vähitellen soittajia alkoi vaihtua ja itselleni kirkastua se, mitä soittajista halusin ulos, niin että uskalsin kirjoittaa sovituksia.

Nykyään Suomalainen messu on kuunneltavissa myös Spotifyssa. Heikkilän mukaan latauskerrat lähtivät vuoden alussa selvään nousuun, ja tänä vuonna teosta on kuunneltua jo 73 000 kertaa. Se on melko suuri luku, kun kyse on vanhasta teoksesta ja vieläpä ”marginaalin marginaalista”.

– Varmaan siinä on taustalla tämä maailmantilanne. Ihmiset ovat kiinnostuneet juurista ja niistä arvoista, joiden varassa tätä maata on johdettu. Se luo identiteettiä ja turvallisuutta muutoksessa, Heikkilä pohtii.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeli”Tee ja mene, soita ja yritä pysyä kartalla”, luonnehtii urkuri Anu Pulkkinen ensimmäistä syksyä uudessa työssään, johon mahtuivat myös valtiolliset hautajaiset
Seuraava artikkeliTällä viikolla sanovat Jutta Urpilainen, Fanny Fröman ja Laura Kolbe

Ei näytettäviä viestejä