Eläkkeellä oleva ylikonstaapeli Asko Raita on toiminut Lahden Salpausselän seurakunnassa rippileirivaarina ja leirivaarina myös muilla lasten ja nuorten leireillä.
1 Miten päädyit rippileirivaariksi?
– Seurakunta on ollut minulle tärkeä poikakerhovuosista lähtien. Uskon Jumalaan ja aikuisena olen ollut seurakunnan luottamustehtävissä ja vapaaehtoishommissa. Työvuosina toimin lähipoliisina ja nuorisopoliisina, kiersin kouluissa ja harrastin nuorten kanssa urheilua. Yhden vuoden toimin tarkkailuluokan opettajanakin. Nuorten elämä on tullut tutuksi. Kun nuorisotyönohjaaja Anne Granlund pyysi minua rippileirille puhumaan työstäni, lupasin mennä mukaan koko viikoksi. Itse kävin vuonna 1970 päivärippikoulun.
2 Mitä kaikkea teit riparilla?
– Pidin oppitunteja ja kävin hyviä keskusteluja nuorten kanssa. Nuoret kyselivät paljon entisestä työstäni. Puhuin toisten huomioonottamisesta, fyysisestä koskemattomuudesta ja kiusaamisesta. Poliisina olen oppinut lukemaan ihmisten mikroilmeitä. Leirillä opin lukemaan nuoria entistä paremmin. Tajusin, mikä on ahdistava kivi nuoren kengässä ja sain ongittua sen pois kysymällä oikeita kysymyksiä, juttelemalla ja rukoilemalla. Konfirmaatiopäivänä kiersin isosten kanssa koteja, joihin meidät oli kutsuttu.
3 Mikä on tärkein viestisi nuorille?
– Lahjattomia lapsia ei ole olemassakaan. Lähimmäistä täytyy aina kunnioittaa ja sydäntään kuunnella. Kaikkia ihmisiä pitää yrittää ymmärtää, mutta kaikkia tekoja ei pidä hyväksyä. Älkää menkö lauman mukana, vaan etsikää tietoa ja rakastakaa toisianne.
4 Kuka sopii leirivaariksi tai -mummoksi?
– Jokainen, joka osaa olla aito ja luonnollinen nuorten kanssa. Pelisilmääkin tarvitaan. Sukupolvien välinen yhteys on arvokasta. Seurakunta on perhe eikä minkään tietyn ikäluokan yhteisö. Rippikoulussa käydään läpi ihmisen elämä syntymästä kuolemaan ja ikäihmisillä on siinä annettavaa. Tarpeetonta ikäihmistä ei ole olemassakaan. Olette tärkeitä nuorille!