Kuulet sie, kuulet sie Herra. Tämä oli yksi mieleen jäänyt laulunsäe, kysymys, helatorstain Karjalaisen kansan messusta. Muodossa tai toisessa kysymys nousee ihmisen mieleen. Kysymys nousee kipeänä silloin, kun elämä koettelee eikä rukouksiin tunnu tulevan minkäänlaista vastausta.
Kysymys on ymmärrettävä, mutta ajattelen, että vieläkin tärkeämpää on kysyä toisinpäin: kuulenko minä Jumalan puhetta. Kuulenko mie Herra siun puhettais? Eikö Jumalan puhe ole tärkeämpää kuin ihmisen puhe.
Raamatun sana on Jumalan puhetta. Me luemme sitä ja kuulemme sitä jumalanpalveluksessa. Mutta kuulemmeko me Jumalan puhuvan? Kuulemmeko Jumalan puhuvan juuri minulle?
Johtuiko ihmisen huonokuuloisuudesta vai mistä, mutta päivän evankeliumissa Jeesus juhlan suurena päätöspäivänä huutaa sanottavansa: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!”
Juhla tarkoittaa lehtimajanjuhlaa, jota juutalaiset yhä viettävät lokakuussa. Israelissa lehtimajoja rakennetaan pihoille ja parvekkeille. Juhlan aattopäivinä autojen katoilla kuljetetaan palmunoksia niin kuin me kuljetamme joulukuusia.
Lehtimajat muistuttavat juutalaisia niistä majoista, joissa israelilaiset asuivat 40 –vuotisen erämaavaelluksen aikana. Myös sadonkorjuun aikana asuttiin pelloilla pienissä majoissa, jotta aikaa ei tuhlaantuisi kotimatkoihin.
Lehtimajanjuhlana kiitetään Jumalan huolenpidosta ja maan sadosta.
Jeesuksen aikana juhlan viimeiseen päivään kuului veden noutaminen kulkueessa Siloan lammikosta temppeliin. Siellä se vuodatettiin kultapikarista alttarille ja rukoiltiin runsasta sadetta.
Täällä joskus hyvinkin sateisten kesien Pohjolassa meidän on vaikea ymmärtää kuinka arvokasta sade kuivassa Lähi-idässä on. Niin rutikuiva maa kuin eläimet ja ihmiset kärsivät usein kuivuudesta, veden puutteesta.
Daavid rukoili Juudan autiomassaa: ”Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä.” (Ps. 63: 2)
Tähän psalmin pyyntöön ja lehtimajanjuhlan aiheeseen Jeesus liittyy, kun hän huutaen julistaa: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!”
Jeesus ei puhu nyt ihmisen fyysisestä janosta, vaan ihmisen sisäisestä janosta, hengellisestä nälästä ja janosta. Siksi Jeesuksen sanat kuulee hän, joka etsii elämänsä tarkoitusta. Sanat kuulee hän, jonka sydämessä on ikävä ja kaipaus Jumalan puoleen. Sanat koskettavat häntä, joka haluaa kasvaa Jumalan tuntemisessa, Jumalan hyvyyden ja rakkauden tuntemisessa.
Kaikki eivät kuulleet Jeesuksen kutsua. Ja vaikka kuulivatkin, he eivät tulleet Jeesuksen luo. Kaikki eivät tunteneet tarvitsevansa Jeesuksen lupaamaa elävää vettä. Kaikki eivät kuulleet Jumalan puhetta.
Tämä Pyhän Hengen odotuksen sunnuntai muistuttaa, että me tarvitsemme Jumalan henkeä, Jumalan hengen kosketusta, että kuulemme Jumalan puhuvan meille ja kutsuvan meitä luokseen.
Kutsu voi tulla arjen keskellä, arjen hiljaisuudessa. Tai sitten kuulemme kutsun juhlan keskellä niin kuin ihmiset evankeliumissa kutsun kuulivat.
Elämäntilanteet vaihtelevat, mutta se, että kutsun kuulemme on Jumalan työtä. Kutsun kuuleminen on Pyhän Hengen vaikutusta meissä.
Luther opettaa kolmannen uskonkappaleen selityksessä: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta.”
Oman ymmärryksemme varassa emme kuule Jumalan puhetta. Voimme ihastella alkukesän vihreyttä ja kauneutta, mutta emme kuule siinä Jumalan puhetta, emme ymmärrä sitä Jumalan luomisteoksi. Luonnossa saamme aavistuksen Jumalasta, mutta vain hänen sanansa kautta voimme häntä kuulla ja oppia häntä tuntemaan.
Luterilaisen ymmärryksemme mukaan Jumalan Henki, Pyhä Henki annetaan sanan ja sakramenttien kautta. Augsburgin tunnustus opettaa: ”Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.”
Tämän tähden Jumalan sanan lukeminen, Jumalan puheen kuuleminen on meille niin tärkeää, elintärkeää. Meille annetaan Pyhä Henki, joka synnyttää uskoa ja avaa Jumalan sanaa ymmärrettäväksi, eläväksi.
Jeesuksen mukaan ”Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.” (Joh. 6: 63)
Kuulenko minä Jumalan puheen? Tätä meidän on kysyttävä. On rukoiltava sanan kuulemisen, Jumalan puheen kuulemisen nälkää. Jumala on luvannut antaa sanan kuulemisen nälän ja ajan.
Profeettansa kautta hän lupaa: ”Koittaa aika, jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.” (Aamos 4: 14)
Tähän Jumalan lupaukseen saamme vedota ja rukoilla, että Jumala minullekin sanan nälän antaa. Saamme rukoilla, että Jumala ei sanansa nälkää meiltä koskaan ottaisi pois. Jeesus lupaa, että hänen luokseen tulevan, häneen uskovan sisimmästä kumpuavat elämän veden virrat.
Sykarin kaivolla Jeesus oli samarialaiselle naiselle sanonut saman asian: ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä:” (Joh. 4: 14)
Kuultu Jumalan puhe, Jumalan sana on tarkoitettu jaettavaksi, elämän voimaksi, iankaikkisen elämän voimaksi lähimmäisillemme.
Jumala tahtoo meitä niin kasvattaa, että me suostumme kuulemaan enemmän Jumalan puhetta kuin omaa puhettamme. Siksi me rukoilimme päivän rukouksessa: Täytä meidät Henkesi voimalla, niin että meistä tulee pieniä ja sinä yksin olet suuri.